Israelille luvattu maa Pyhissä kirjoituksissa

"Silloin Herra ilmestyi Abramille ja sanoi: 'Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan."
- 1. Moos. 12:7 -



Lähi-idässä kuohuu ja Israel on jälleen vihanpidon kohteena. Meidän rukoilevien kristittyjen on tärkeää olla tietoisia Jumalan sanasta osataksemme rukoilla oikein omassa muurinaukossamme. Haluan tämän viikon alkuun siksi antaa sinulle tiiviin tietopaketin, jota voit tutkistella omasta Raamatustasi lisää.

Israelille luvattu oma maa Pyhien kirjoitusten mukaan

Lupaus omasta maa-alueesta perustuu Aabrahamille annettuun jumalalliseen valalliseen liittolupaukseen, joka toistetaan kirjoituksissa useasti (1. Moos. 12:7; 13:14–17; 15:7–21; Ps. 105:6-11). Tätä lupausta ei 430 vuotta myöhemmin tullut laki ole kumonnut, koska lupaus ei perustu lakiin (Gal. 3:19; Room. 5:20; Jer. 11:7–8). Mooseksen kanssa tehty lakiliitto ei siten missään vaiheessa korvannut tai jättänyt varjoonsa Aabrahamille annettua lupausta omasta maasta. Aabrahamille ja hänen jälkeläisilleen luvattu maa, ei ollut pelkkä tilapäinen esi- tai varjokuva.

Uusi liitto, joka perustuu Aabrahamille annettuihin lupauksiin ei siten myöskään ole kumonnut tai korvannut Aabrahamin jälkeläisille annettua lupausta maasta. Kristus tuli vahvistaakseen isille – Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille – annetut lupaukset (Room. 15:8). Siksi evankeliuminkin torjuessaan juutalaiset, vaikka eivät olekaan pelastettuja soteriologisessa merkityksessä (Apt. 4:12), ovat yhä ”rakastettuja isien tähden” (Room. 11:28), koska Jumala ei kadu isille antamaansa kutsua ja siihen liittyviä armon lahjoja (Room. 11:29). Lupaus asua omassa maassa on yksi näistä Israelin kutsuun ja lahjoihin kuuluvista ulottuvuuksista.

Kirjassaan Future Israel (Tulevaisuuden Israel) Barry Horner tiivistää hyvin sen, miten voimme eri näkökulmista tarkastella Jumalan lupausta maasta pyhissä kirjoituksissa:

1. Lupaus maasta on Jumalan valaan perustuva peruuttamaton liitto (1. Moos. 50:24; 2. Moos. 12:25; 5. Moos. 6:3; 19:8)

2. Maa on pyhä ja Pyhän Jumalan kaikista muista maista kansansa asuinalueeksi erottama alue. (2. Moos. 15:13; Sak. 2:12–13).

3. Maa on Jumalan omistama, jossa hänen lunastamansa Israelin kansa asuu kuin vieraana sillä ”maan on minun” (3. Moos. 25:23).

4. Maa on Jumalan lahja, jonka Hän armossaan antoi omaksi Aabrahamille ja tämän jälkeläisille (5. Moos. 1:20, 25; 2:29).

5. Maan omistus kuuluu isille – Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille (1. Moos. 31:3; 48:21; 2. Moos. 33:1).

6. Maa on liittolupauksen perusteella Israelille annettu ikuinen perintö, omaisuus ja pysyvä asuinsija (1. Moos. 12:7; 15:7; 24:7; 28:4).

7. Maa on vakuus, siunaus ja levon paikka, joka vuotaa maitoa ja hunajaa eli aineellisia ja hengellisiä siunauksia (2. Moos. 33:3; 3. Moos. 20:24).

8. Maa sijaitsee ”maan navassa”, joka tarkoittaa sitä, että sieltä käsin siunaus virtaa kaikkialle maailmaan (Hes. 5:5; 38:12).

9. Jumala on valmistanut Israelin maan kansansa pysyväksi asuinsijaksi, jossa kansa saa kokea pyhyyttä ja läheisyyttä Jumalan kanssa (Ps. 37:9, 11, 22, 29, 34; 132:13–15; Jes. 1:19).

Ne, jotka haluavat tuhota Jumalan maassa asuvan Jumalan kansan, kuten Hamas ja muut islamistiryhmittymät, taistelevat viime kädessä siis Jumalaa vastaan.

Mutta onneksi myös evankeliumi tekee Pyhän Hengen voimassa vastaansanomatonta työtään. Olen lukenut ihmeellisiä todistuksia siitäkin, kuinka terroristisen tien valinneet ovat kohdanneet Kristuksen pelastajana kuin Saulus tarsolainen Damaskon tiellä.

Rukoillaan Israelin sekä kaikkien Lähi-idän alueella elävien ihmisten puolesta. Jeesus on Rauhanruhtinas. Myös kristityt arabiveljemme tarvitsevat erityistä rukousta näinä aikoina. Ei unohdeta heitä.

Siunausta alkavaan viikkoon.


Pasi Turunen