Susi raateli hevosen Lapualla

Lupauksistaan huolimatta eivät persut ole saaneet pihakarhuja, susia eivätkä kunniakansalaisia vähennettyä.
#Petosjytky

Se oli heppa mikä jäi suden kynsiin.

Tai ahma?

Sekin eläin, jonka susi syö olisi halunnut vielä elää,
näin sanoo jenni hauhio. Terveisin oikeutta eläimille, hehe,heh,heh,heeeee

Anonyymi kirjoitti:

Sekin eläin, jonka susi syö olisi halunnut vielä elää,
näin sanoo jenni hauhio. Terveisin oikeutta eläimille, hehe,heh,heh,heeeee

Se lause minkä jenni sanoo on oikein! Mitä nauramista siinä on senkin älykääpiö

Anonyymi kirjoitti:

Sekin eläin, jonka susi syö olisi halunnut vielä elää,
näin sanoo jenni hauhio. Terveisin oikeutta eläimille, hehe,heh,heh,heeeee

Ole sinä törkymöykky hiljaa, Lenni on juuri kuollut ja linnassa on surua. 💔

Anonyymi kirjoitti:

Ole sinä törkymöykky hiljaa, Lenni on juuri kuollut ja linnassa on surua. 💔

Siis Lennu..

Ei ne videot, vaan täytyy käydä metsästämässä sudet pois, eihän ne kuulu Suomen luontoon, eikä hylkeet sisäämaan vesistöihin.

Anonyymi kirjoitti:

Ei ne videot, vaan täytyy käydä metsästämässä sudet pois, eihän ne kuulu Suomen luontoon, eikä hylkeet sisäämaan vesistöihin.

Lisään tuohon vielä, että ei puhumalla tai keskustelemalla, vaan toimimalla ja hoitamalla asiat kuntoon "valonnopeudella". Nykyään kun mennään valonnopeutta ja rahassa puhutaan jo miljardeina. Ei noi pieniin asioihin enää nykyään, vaan kokonaisvaltaisesti.
Siis vaan sudet tieltä pois ja männynkävyt, kaikki mikä rumentaa.
Marin pikavauhtia maanparhailla asiatuntijoilla laadituttaa lait ja velvoitteet susien ja hylkeiden hävittämiseksi, Rinteen Antti sanoo, ette tule nykyään enää mitään perustuslaillisia ongelmia. Että sillä tavalla niitä asiota hoidetaan, eivätkä asiat riitele. Sitä minä en sitten tiedä, että jos ihmiset ritelevät, mutta haitanneeko se mitää.
Ai´ herranlettas sentään, että miten hyvin pyyhkii, ei mitään ongelmia, riihikuivaa vaan pölisee kaikkialla, että duunareiden silmissä vilisee, sitä mitä köyhät rahaksi sanovat.

Anonyymi kirjoitti:

Ei ne videot, vaan täytyy käydä metsästämässä sudet pois, eihän ne kuulu Suomen luontoon, eikä hylkeet sisäämaan vesistöihin.

Sika! https://aijaa.com/nEhYPv

Kärpäset pörräävät ja tunkevat sisään. Hevostarha ei kuulu kaupunkiin.

Anonyymi kirjoitti:

Kärpäset pörräävät ja tunkevat sisään. Hevostarha ei kuulu kaupunkiin.

Ei Lapua ole kunnon kaupunki..tämmöinen pikku läävä jossa voisi hyvinkin käydä hevosella vaikka kaupassa.

Anonyymi kirjoitti:

Ei Lapua ole kunnon kaupunki..tämmöinen pikku läävä jossa voisi hyvinkin käydä hevosella vaikka kaupassa.

Monet käy traktorilla. Heiniä vaan paskatalikon päälle, niin akkakin pääsee mukaan.

Musuko se siellä kyselee?

Nykyhallitus on kieltämässä konevoiman, koska se käypi fossiilisella. Sähkötraktori uppoaa kuivaankin peltoon. On akuissa sen verran painoa. Kyllä heppa vaan pitää paikkansa.

Lampaat ei vaadi mitään.

Tämä oli vain ajan kysymys, kun koiria oikein opetetaan tappamaan itsenäisesti, ilman että omistaja on edes lähellä.

Jokainen tappajakissa on lopetettava välittömästi, loppuu luonnon tuhoaminen.

Anonyymi kirjoitti:

Jokainen tappajakissa on lopetettava välittömästi, loppuu luonnon tuhoaminen.

Saa lopettaa myös koiran omistsjan.

Miehet on hyökkäämässä laumoina suden kimppuun.

Vie sinäkin ruokaa sille. Kyllä se jollekin kelpaa, jos sutta ei näy.

Raivo susi aiheutti hirveän tragedian

Yksi susi puri 1700-luvulla Etelä-Pohjanmaalla lukuisia ihmisiä, joista vain muutama selvisi.

Tammikuun 18. päivä vuonna 1758 Etelä-Pohjanmaalla koettiin tapahtumasarja, joka hämmästyttää edelleen.

Tapahtumat saivat alkunsa, kun ilmajokelainen 33-vuotias Maria Jouppunen päätti käydä iltahämärällä katsomassa saunanpesässä olevaa tulta. Matkalla takaisin tupaan hänen kimppuunsa hyökkäsi äkkiyllättäen susi.

Maria kaatui talon portaille ja eläin puri kolme syvää haavaa hänen päähänsä ja kasvoihinsa. Sisällä olijat kuulivat avunhuudot ja riensivät ulos, jolloin Maria pääsi pakoon.

Sudet olivat tavallinen näky tuohon aikaan ja niitä osattiin myös pelätä.

Ne olivat käyneet etenkin 1700-luvun alkupuolella ihmisten kimppuun seudulla epätavallisen raivokkaasti. Tapauksia oli raportoitu eri puolilta Etelä-Pohjanmaata, mutta etenkin Mustasaaresta, Vöyriltä, Lapualta, Laihialta ja varsinkin Vähästäkyröstä ja Isostakyröstä.

Ilmajoella kirjattiin vuosina 1717-1723 kuusi suden surmaamaa ja kolme niiden haavoittamaa ihmistä.

Susien määrä oli kasvanut hirvikannan runsastuttua. Isovihakin oli saattanut vaikuttaa siihen, etteivät eläimet kavahtaneet ihmisiä entiseen tapaan. Kurjuuteen ajautuneet ihmiset olivat pedoille helppoa saalista.

Nyt jotain oli kuitenkin toisin. Eläin kävi ihmisten kimppuun purrakseen, ei tyydyttääkseen nälkäänsä. Jouppusen Maria ei näet ollut ainoa kauhun hetkiä kokenut.

Susi vieraili samana päivänä muuallakin ja iski niin eläimiin kuin ihmisiin.

Se karkasi Maria Jouppusen kanssa samalla kylällä asuneen Liisa Rannon, 28, ja tämän pikkuveljen Matin, 13, kimppuun. Se puri myös 11-vuotiasta Samuel Karjanmaata.

Ilmajoelta susi jatkoi matkaansa Kurikkaan.

Siellä se kävi Yli-Nikkolan ja Vähä-Tuiskun väen kimppuun. Yli-Nikkolasta sen tielle osui talollinen Matti sekä Juho, 63, ja tämän vaimo Liisa, 52.

Vähä-Tuiskusta pedon kanssa joutuivat vastakkain 36-vuotias Liisa ja hänen 5-vuotias tyttärensä Anna.

Eläin ehti karata vielä Gabriel Äijälän ja Rahnaston talollisen Juhon kimppuun ennen kuin se saatiin hengiltä. Lusan renki Iisakki sai surmattua raivopäisen eläimen.

Kaikki selvisivät suden hyökkäyksestä hengissä. Asioiden kaamea laita alkoi valjeta uhreille vasta myöhemmin.

Ilmajoen kirkkoherrana työskenteli tuohon aikaan 35-vuotias Salomon Hannelius. Hän oli etevä kynänkäyttäjä ja oppinut mies, Vaasan triviaalikoulun ja Turun yliopiston kasvatti. Hänet oli nimitetty Turun akatemian fysiikan dosentiksi vain 22-vuotiaana, mutta Hanneliuksen veri veti kotikonnuille.

Paikkakunnan asiat kiinnostivat Hanneliusta ja hän alkoi kirjata ylös Ilmajoen tapahtumia. Hanneliuksen alulle sysäämä Ilmajoesta, sen papeista ja kirkon vaiheista kertova tekstikokoelma tunnetaan latinankielisellä nimellä Series Sacerdotum.

Kirkkoherra jätti jälkensä historiaan myös toisella tavalla. Hän oli ahkera ruumissaarnojen kirjoittaja. Ruumissaarnassa käy

tiin läpi vainajan elämänvaiheet ja se oli osa entisaikojen hautausseremoniaa. Hanneliuksen Ilmajoella kirjoittamista ruumissaarnoista on säilynyt 90.

Nämä Hanneliuksen tekstit ovat tärkeä aikalaislähde siihen, mitä tuona tammikuun 18. päivänä 1758 tapahtui.

Suden hyökkäyksen kohteeksi joutuneet olivat saaneet tuskallisia haavoja. Vaikutti kuitenkin siltä, etteivät ne olleet välittömäksi kuolemaksi.

Jonkin ajan kuluttua pureman saaneiden kunto alkoi kuitenkin yksi kerrallaan heiketä.

Kaksi ja puoli viikkoa suden hyökkäyksen jälkeen kuoli Rannon Liisa ja viikon kuluttua siitä hänen pikkuveljensä Matti.

Kuukauden kuluttua puremasta kirjattiin menehtyneeksi Vähä-Tuiskun Anna ja Jouppusen Maria. Heidän kuolemastaan kului kymmenkunta päivää, kun päättyi Liisa Vähä-Tuiskun ja Liisa Yli-Nikkolan maallinen vaellus. Juho Yli-Nikkola sinnitteli maaliskuun alkupäiviin asti.

Viimeiseksi uhriksi Hannelius mainitsee kesäkuussa kuolleen 11-vuotiaan Samuel Karjanmaan. Puremasta oli tuolloin kulunut lähes puoli vuotta.

Suden puremista ainoastaan Gabriel Äijälä, Juho Rahnasto ja suden hengiltä saanut Lusan renki Iisakki olivat enää elossa.

Tapaus on Suomen historiassa harvinainen. Yhdenkään suden ei tiedetä käyneen näin monen ihmisen kimppuun yhden ainoan päivän aikana.

Suomen tunnetuimmat susisurmat tapahtuivat Varsinais-Suomessa 1800-luvulla. Tuolloin mahdollisesti vain yksi susi surmasi yhteensä 22 lasta vuosina 1879–1882. Eläimet olivat oppineet saalistamaan lapsia ravinnokseen.

– Suurin syy oli riistan vähyys, tapauksesta tietokirjan Lauma kirjoittanutJouni Tikkanen kertoo.

– Susi on sorkkaeläinten saalistamiseen sopeutunut laji. Hirvi ja metsäpeura oli hävitetty paikallisesti, joten sudet alkoivat käyttää ravinnokseen vasikoita, lehmiä ja jopa hevosia. Samalla ne tottuivat ihmisten läsnäoloon. Metsästystä ei osattu tuohon aikaan vielä säädellä.

Anonyymi kirjoitti:

Raivo susi aiheutti hirveän tragedian

Yksi susi puri 1700-luvulla Etelä-Pohjanmaalla lukuisia ihmisiä, joista vain muutama selvisi.

Tammikuun 18. päivä vuonna 1758 Etelä-Pohjanmaalla koettiin tapahtumasarja, joka hämmästyttää edelleen.

Tapahtumat saivat alkunsa, kun ilmajokelainen 33-vuotias Maria Jouppunen päätti käydä iltahämärällä katsomassa saunanpesässä olevaa tulta. Matkalla takaisin tupaan hänen kimppuunsa hyökkäsi äkkiyllättäen susi.

Maria kaatui talon portaille ja eläin puri kolme syvää haavaa hänen päähänsä ja kasvoihinsa. Sisällä olijat kuulivat avunhuudot ja riensivät ulos, jolloin Maria pääsi pakoon.

Sudet olivat tavallinen näky tuohon aikaan ja niitä osattiin myös pelätä.

Ne olivat käyneet etenkin 1700-luvun alkupuolella ihmisten kimppuun seudulla epätavallisen raivokkaasti. Tapauksia oli raportoitu eri puolilta Etelä-Pohjanmaata, mutta etenkin Mustasaaresta, Vöyriltä, Lapualta, Laihialta ja varsinkin Vähästäkyröstä ja Isostakyröstä.

Ilmajoella kirjattiin vuosina 1717-1723 kuusi suden surmaamaa ja kolme niiden haavoittamaa ihmistä.

Susien määrä oli kasvanut hirvikannan runsastuttua. Isovihakin oli saattanut vaikuttaa siihen, etteivät eläimet kavahtaneet ihmisiä entiseen tapaan. Kurjuuteen ajautuneet ihmiset olivat pedoille helppoa saalista.

Nyt jotain oli kuitenkin toisin. Eläin kävi ihmisten kimppuun purrakseen, ei tyydyttääkseen nälkäänsä. Jouppusen Maria ei näet ollut ainoa kauhun hetkiä kokenut.

Susi vieraili samana päivänä muuallakin ja iski niin eläimiin kuin ihmisiin.

Se karkasi Maria Jouppusen kanssa samalla kylällä asuneen Liisa Rannon, 28, ja tämän pikkuveljen Matin, 13, kimppuun. Se puri myös 11-vuotiasta Samuel Karjanmaata.

Ilmajoelta susi jatkoi matkaansa Kurikkaan.

Siellä se kävi Yli-Nikkolan ja Vähä-Tuiskun väen kimppuun. Yli-Nikkolasta sen tielle osui talollinen Matti sekä Juho, 63, ja tämän vaimo Liisa, 52.

Vähä-Tuiskusta pedon kanssa joutuivat vastakkain 36-vuotias Liisa ja hänen 5-vuotias tyttärensä Anna.

Eläin ehti karata vielä Gabriel Äijälän ja Rahnaston talollisen Juhon kimppuun ennen kuin se saatiin hengiltä. Lusan renki Iisakki sai surmattua raivopäisen eläimen.

Kaikki selvisivät suden hyökkäyksestä hengissä. Asioiden kaamea laita alkoi valjeta uhreille vasta myöhemmin.

Ilmajoen kirkkoherrana työskenteli tuohon aikaan 35-vuotias Salomon Hannelius. Hän oli etevä kynänkäyttäjä ja oppinut mies, Vaasan triviaalikoulun ja Turun yliopiston kasvatti. Hänet oli nimitetty Turun akatemian fysiikan dosentiksi vain 22-vuotiaana, mutta Hanneliuksen veri veti kotikonnuille.

Paikkakunnan asiat kiinnostivat Hanneliusta ja hän alkoi kirjata ylös Ilmajoen tapahtumia. Hanneliuksen alulle sysäämä Ilmajoesta, sen papeista ja kirkon vaiheista kertova tekstikokoelma tunnetaan latinankielisellä nimellä Series Sacerdotum.

Kirkkoherra jätti jälkensä historiaan myös toisella tavalla. Hän oli ahkera ruumissaarnojen kirjoittaja. Ruumissaarnassa käy

tiin läpi vainajan elämänvaiheet ja se oli osa entisaikojen hautausseremoniaa. Hanneliuksen Ilmajoella kirjoittamista ruumissaarnoista on säilynyt 90.

Nämä Hanneliuksen tekstit ovat tärkeä aikalaislähde siihen, mitä tuona tammikuun 18. päivänä 1758 tapahtui.

Suden hyökkäyksen kohteeksi joutuneet olivat saaneet tuskallisia haavoja. Vaikutti kuitenkin siltä, etteivät ne olleet välittömäksi kuolemaksi.

Jonkin ajan kuluttua pureman saaneiden kunto alkoi kuitenkin yksi kerrallaan heiketä.

Kaksi ja puoli viikkoa suden hyökkäyksen jälkeen kuoli Rannon Liisa ja viikon kuluttua siitä hänen pikkuveljensä Matti.

Kuukauden kuluttua puremasta kirjattiin menehtyneeksi Vähä-Tuiskun Anna ja Jouppusen Maria. Heidän kuolemastaan kului kymmenkunta päivää, kun päättyi Liisa Vähä-Tuiskun ja Liisa Yli-Nikkolan maallinen vaellus. Juho Yli-Nikkola sinnitteli maaliskuun alkupäiviin asti.

Viimeiseksi uhriksi Hannelius mainitsee kesäkuussa kuolleen 11-vuotiaan Samuel Karjanmaan. Puremasta oli tuolloin kulunut lähes puoli vuotta.

Suden puremista ainoastaan Gabriel Äijälä, Juho Rahnasto ja suden hengiltä saanut Lusan renki Iisakki olivat enää elossa.

Tapaus on Suomen historiassa harvinainen. Yhdenkään suden ei tiedetä käyneen näin monen ihmisen kimppuun yhden ainoan päivän aikana.

Suomen tunnetuimmat susisurmat tapahtuivat Varsinais-Suomessa 1800-luvulla. Tuolloin mahdollisesti vain yksi susi surmasi yhteensä 22 lasta vuosina 1879–1882. Eläimet olivat oppineet saalistamaan lapsia ravinnokseen.

– Suurin syy oli riistan vähyys, tapauksesta tietokirjan Lauma kirjoittanutJouni Tikkanen kertoo.

– Susi on sorkkaeläinten saalistamiseen sopeutunut laji. Hirvi ja metsäpeura oli hävitetty paikallisesti, joten sudet alkoivat käyttää ravinnokseen vasikoita, lehmiä ja jopa hevosia. Samalla ne tottuivat ihmisten läsnäoloon. Metsästystä ei osattu tuohon aikaan vielä säädellä.

Lue lisää

Lapset olivat nälkäisille pedoille helppo saalis.

Kaikkiaan 1800-luvulla susien arvioidaan tappaneen miltei 80 ihmistä. Tilastoja sitä aikaisemmilta vuosisadoilta ei tiettävästi ole.

Vaikka Samuel Hannelius kirjasikin Ilmajoen ja Kurikan susihyökkäyksen melko tuoreeltaan muistiin, yksityiskohdat ovat jääneet pimentoon.

Kuinka tapahtumat etenivät? Ymmärsivätkö yli 200 vuoden takaiset eteläpohjalaiset yhteyden puremien ja kuolemien välillä?

Mennään uhrien viimei

siin hetkiin. Väläyksen niistä tarjoaa Hanneliuksen Maria Jouppusesta kirjoittama ruumissaarna.

Hannelius kirjoittaa, että Marian tuskalliset haavat alkoivat parantua. Siten uskottiin hengenvaaran olevan ohi ja hänen toipuvan. Vajaan kuukauden kuluttua hyökkäyksestä Maria oli kuitenkin valahtanut voimattomaksi ja alkanut oksentelemaan. Hän ei pystynyt syömään eikä juomaan. Tuskat yltyivät vähitellen ja seurauksena oli kuolema.

Samoja oireita saivat muutkin uhrit. Niistä kerrotaan Niilo Liakan teoksessa Ilmajoen pitäjä vuodelta 1934. Liakka kirjoittaa, kuinka suden hyökkäyksen kohteeksi joutuneilla ei ollut alkuun erityisiä kipuja. Oireet - kuten päänsärky, väsymys ja pahoinvointi - puhkesivat jonkin ajan kuluttua.

Kuolemaa tekeville tarjottiin ehtoollinen. Liakka kuvaa, kuinka ehtoollisviini sai sairastuneet vapisemaan ja tuntemaan tuskia, joten heidät saatiin juomaan vasta usean henkilön voimin väkipakolla.

Aikalaisia oireet varmasti kauhistuttivat, mutta nykylääketiede osaa kertoa niistä paljon.

– Susi oli vesikauhuinen, infektiotautien erikoislääkäriVeli-Jukka Anttila sanoo.

Hänen mukaansa rabieksen hätkähdyttävimpänä oireena pidetty juomisen pelko tulee siitä, että nieleminen aiheuttaa kivuliaita kramppeja, mistä taudin nimikin. Aivotulehduksesta aiheutuvien hermoston häiriöiden toinen oire on liiallinen syljen eritys.

Anttila sanoo, että muutkin ilmajokelaisten ja kurikkalaisten oireet täsmäävät, samoin taudin pitkä itämisaika.

– Vesikauhun itämisaika on viidestä vuorokaudesta jopa vuosiin, keskimäärin kuitenkin 20-90 vuoro

kautta. Tiettävästi pohjalaisuhrien oireet alkoivat muutamaa vuorokautta ennen kuolemaa.

– Oireiden alkamisesta kuolemaan kestää yleensä 2-10 vuorokautta, joten tämäkin sopii hyvin vesikauhuun.

Tauti etenee halvaukseen, koomaan ja lopulta hengityksen ja sydämen lamaantumiseen. Kun oireet ovat ilmaantuneet, edessä on kuolema.

Olivatko 1750-luvun eteläpohjalaiset tietoisia vesikauhusta?

Se on todennäköistä.

1700-luvun Suomessa sudet olivat ihmisille todellinen pelon aihe, ja esimerkiksi matkantekoon liittyi aina susien vaara. Jouni Tikkasen mukaan sudet näyttäytyivät ihmisille tuohon aikaan hallitsemattomana ja arvaamattomana voimana.

–Se johtuu pitkälti siitä, että ennen 1880-lukua susia ei osattu vielä kunnolla metsästää.

Erityisen pelättyjä olivat vesikauhuiset sudet.

Vesikauhuiset eläimet ovat kauhistuttaneet ihmisiä kaikkialla maailmassa jo vuosituhansien ajan. Varhaisin tunnettu kuvaus rabiestartunnan saaneesta ihmisestä on Mesopotamiasta lähes parin tuhannen vuoden takaa ennen ajanlaskua.

Antiikin kreikkalaiset uskoivat, että rabieksen aiheuttaja on raivon jumala Lyssa.

Vesikauhuun kuolemista pelättiin niin, että jo epäily rabiesta kantavan eläimen puremasta saattoi saada ihmisen tekemään itsemurhan tai toiset ihmiset surmaamaan hänet.

Suomessa vesikauhuisia susia kutsuttiin kansan suussa hulluiksi susiksi. Ymmärrystä bakteereista ja viruksista ei ollut, joten rabiesta kantavien eläinten ajateltiin olevan hulluuden tai noituuden vallassa.

Kauhutarinat kulkivat

suusta suuhun. Ajateltiin, että hullun suden purema ihminen tuli itsekin hulluksi. Pelkoa lietsoi se, ettei taudin puhkeamista voinut ennustaa. Itämisaika saattoi olla pari viikkoa tai pari vuotta.

Neljä onnekasta selvisi raivotautisen eläimen hyökkäyksestä Ilmajoella ja Kurikassa säikähdyksellä, suden tappanut renki Iisakki Lusa, Gabriel Äijälä, Juho Rahnasto ja Matti Yli-Nikkola.

Vesikauhuisen eläimen purema johti ennen rokotteen keksimistä lähes aina kuolemaan. Miksi nämä neljä selvisivät?

– On mahdollista, että suden sylkeä ei päässyt ihon läpi. Purema tapahtui vaatteiden läpi tai jäi jostakin muusta syystä pinnallisemmaksi tai puhdistus on onnistunut paremmin. Jälkikäteen mahdotonta selittää tätä, Anttila sanoo

Hyvän haavan puhdistuksen tiedetään vähentävän rabieksen riskiä 90 prosentilla.

Nykyisin rabies on käytännössä hävinnyt Suomen luonnosta.

Vielä 1950-luvulle se oli yleinen villieläimissä. Sen jälkeen virusta on tavattu hyvin satunnaisesti supikoirissa ja ketuissa sekä muutamassa lepakossa.

Viimeisin tuontieläimen rabies todettiin vuonna 2007 Intiasta Suomeen laittomasti maahantuodulla koiranpennulla.

Viimeinen kotimainen ihmisen tartunta todettiin vuonna 1934. Maailmassa rabieskuolemia tapahtuu vuosittain kymmeniä tuhansia, valtaosa Afrikassa ja Aasiassa.