Keskustan pää-äänenkannattaja
Kolmossivu | Tiistaina 19.04.2005
ARTIKKELIT
”Vuoden 2004 lopun tärkeimpiä ulko- ja turvallisuuspolitiikan puheenaiheita oli EU:n nopean toiminnan joukkojen perustaminen, Suomen osallistuminen joukkoihin ja osallistuminen vaativat lainsäädäntömuutokset.” (kuva: Puolustusvoimat)
Kriisinhallinta vaatii vahvistamista
Käsitellessämme viime vuoden lopulla eduskunnassa hallituksen turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa, saivat niin kutsutut uudet turvallisuusuhat suurta huomiota osakseen. Muun muassa ulkoasiainvaliokunnan lausunnossa todettiin turvallisuusuhkien ja -haasteiden olevan yhä enemmän valtioiden rajat ylittäviä.
Turvallisuuden uhkakuvien muuttuminen on asettanut uusia haasteita kansainväliselle yhteisölle ja valtioiden sisäisen turvallisuuden säilyttämiselle. Saimme tästä konkreettisen muistutuksen Kaakkois-Aasiassa tapahtuneen hyökyaaltokatastrofin koskettaessa koko maailmaa ja suomalaista yhteiskuntaa.
Suomalaisten matkailijoiden evakuointi kriisialueelta, kriisin jälkeinen hoitotyö ja varautuminen lukuisiin uhreihin toi katastrofin lähelle suomalaisia koteja, kouluja ja työpaikkoja.
Aasian katastrofin myötä käynnistettiin ehkä maailmanhistorian suurin avustusoperaatio. Luonnonkatastrofi synnytti uutta globaalia yhteisöllisyyttä, jossa tunnustettiin YK:n johtava rooli humanitäärisessä työssä ja jälleenrakentamisen käynnistämisessä.
Suurimpana haasteena monenkeskiselle yhteistyölle on jatkossa kyetä aktiiviseen, ennakoivaan ja katastrofien kärjistymistä ehkäisevään toimintaan.
Turvallisuusuhkiin vastaamisessa Suomen kannalta tärkein viitekehys on Euroopan unionin toimintakyky ja vaikutus. Euroopan unioni on globaali toimija, jolla on velvollisuus ottaa vastuuta laaja-alaisesti turvallisuudesta. Euroopan unioni on kantanut vastuuta myös Aasian katastrofin hoidossa ja on tärkeää, että alueen jälleenrakentamiseen suhtaudutaan samalla vakavuudella kuin akuutin vaiheen humanitääriseen työhön.
Vaikka Euroopan unioni vastasikin hyökyaaltokriisiin suhteellisen nopeasti, on erityisesti operationaalisella puolella selkeästi parannettavaa. Unionin on tiivistettävä yhteistyötään ennen muuta pelastuspalvelun, siviilikriisinhallinnan ja konsuliyhteistyön alueilla. Aasian katastrofin myötä näillä yhteistoiminnan alueilla on ennakoitavissa myös entistä nopeampaa edistymistä.
Ylimääräisessä yleisten asioiden ja ulkosuhteiden kokouksessa tammikuussa komissiolle ja neuvoston tarkoituksenmukaisille elimille annettiin tehtäväksi tutkia mahdollisuudet kehittää EU:n nopean toiminnan kykyä pelastuspalvelun ja hätäapujoukkojen osalta. Unionissa on tavoitteena laatia operatiivinen toimintasuunnitelma Aasian katastrofin kaltaisia tilanteita varten.
Vuoden 2004 lopun tärkeimpiä ulko- ja turvallisuuspolitiikan puheenaiheita oli EU:n nopean toiminnan joukkojen perustaminen, Suomen osallistuminen joukkoihin ja osallistuminen vaativat lainsäädäntömuutokset. Erityisesti EU:n sotilaallinen kriisinhallintakyky vahvistuu nopean toiminnan joukkojen myötä.
Suomi on päättänyt osallistua lähes 400 sotilaalla kahteen taisteluosastoon. Olemme mukana pohjoismaisessa yhteistyössä Ruotsin ja Norjan kanssa sekä muodostamme osaston yhdessä Saksan ja Hollannin kanssa. Nopean toiminnan joukot merkitsevät entistä parempaa kykyä puuttua kriiseihin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
YK:n päätöksenteko voi kriisinhallinnassa ajautua pahimmassa tapauksessa umpikujaan kuten kävi entisen Jugoslavian alueella helmikuussa 1999. Kiina vetosi turvallisuusneuvoston äänestyksessä YK-operaation jatkumiseen alueella, koska Makedonia oli tunnustanut Taiwanin.
Aikana, jolloin YK-sotilaita olisi maassa tarvittu turvallisuuden vakauttamiseksi enemmän kuin koskaan, nämä joutuivat lopettamaan kriisinhallintatehtävänsä.
EU päättää kriisinhallintaoperaatioistaan yksimielisyydellä. On myös selvää, että EU:n operaatioissa noudatetaan YK:n periaatteita. EU-mandaatin hyväksyminen ei syrjäytä YK:n periaatteita ja ensisijaisuutta, mutta jättää mahdollisuuden toimia, jos YK ei kykene välttämättömiin päätöksiin.
Pääministeri Vanhanen huomautti Oulussa 16. marraskuuta pidetyssä turvallisuuspoliittisessa seminaarissa, ettei EU-mandaatti olisi myöskään mikään uusi ja ainutlaatuinen käänne, olemmehan jo sisällyttäneet rauhanturvalakiin nykyisin myös ETYJ-mandaatin mahdollisuuden.
YK:ta ja EU:ta ei pidä asettaa vastakkain kriisinhallintatyössä niin kuin asian käsittelyssä on julkisuudessa osittain käynyt. Kyse on ennen kaikkea EU:n ja YK:n kriisinhallintatyön tiivistämisestä. EU:n nopean toiminnan joukkojen tarkoituksena on tukea lyhytkestoisissa, mutta vaativissa tehtävissä etenkin YK:n rauhanturvaoperaatioita niiden alkuvaiheessa tai tilanteessa, jossa kriisin eskaloituminen vaatii alkuperäisten YK-järjestelyjen muuttamista.
Erityisesti Afrikassa, jossa YK toteuttaa useita laajoja rauhanturvatehtäviä, tulee olemaan tarvetta EU-joukkojen osallistumiselle.
Suomen rauhanturvalaki ja muu kriisinhallintaan liittyvä lainsäädäntö arvioidaan nopean toiminnan kyvyn tarpeita ajatellen. Hallitus on perustanut eri hallintojen edustajista koostuvan työryhmän valmistelemaan lakiesitystä asiasta. Toivottavaa on, että asiassa kyetään analyyttiseen keskusteluun ja järkeviin johtopäätöksiin lainsäädäntöä uudistettaessa.
Lainsäädäntöä uudistettaessa sotilaallisen kriisinhallintakyvyn vahvistamiseksi on samalla huolehdittava siviilikriisinhallinnan voimavaroista. On tärkeää, että Suomi on aktiivisesti mukana unionin siviilikriisinhallinnan kehittämisessä ja toteuttamisessa.
Meidän on myös syytä selvittää tarvetta perustaa maahamme Ruotsin ja Sveitsin mallin mukainen siviilikriisinhallintaan ja konfliktinehkäisyyn keskittyvä keskus, kuten ulkoasiainvaliokunnan selontekoa käsitelleessä lausunnossa esitimme.
Aktiivisuus sekä sotilaallisessa että siviilikriisinhallinnassa sopii hyvin Suomen vahvaan rauhanturvaamisperinteiseen ja maamme kansainväliseen profiiliin.
Aila Paloniemi
kansanedustaja,
Keskustan eduskuntaryhmän
1. varapuheenjohtaja
http://www.suomenmaa.fi/Kolmossivu.html
Kolmossivu | Tiistaina 19.04.2005
ARTIKKELIT
”Vuoden 2004 lopun tärkeimpiä ulko- ja turvallisuuspolitiikan puheenaiheita oli EU:n nopean toiminnan joukkojen perustaminen, Suomen osallistuminen joukkoihin ja osallistuminen vaativat lainsäädäntömuutokset.” (kuva: Puolustusvoimat)
Kriisinhallinta vaatii vahvistamista
Käsitellessämme viime vuoden lopulla eduskunnassa hallituksen turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa, saivat niin kutsutut uudet turvallisuusuhat suurta huomiota osakseen. Muun muassa ulkoasiainvaliokunnan lausunnossa todettiin turvallisuusuhkien ja -haasteiden olevan yhä enemmän valtioiden rajat ylittäviä.
Turvallisuuden uhkakuvien muuttuminen on asettanut uusia haasteita kansainväliselle yhteisölle ja valtioiden sisäisen turvallisuuden säilyttämiselle. Saimme tästä konkreettisen muistutuksen Kaakkois-Aasiassa tapahtuneen hyökyaaltokatastrofin koskettaessa koko maailmaa ja suomalaista yhteiskuntaa.
Suomalaisten matkailijoiden evakuointi kriisialueelta, kriisin jälkeinen hoitotyö ja varautuminen lukuisiin uhreihin toi katastrofin lähelle suomalaisia koteja, kouluja ja työpaikkoja.
Aasian katastrofin myötä käynnistettiin ehkä maailmanhistorian suurin avustusoperaatio. Luonnonkatastrofi synnytti uutta globaalia yhteisöllisyyttä, jossa tunnustettiin YK:n johtava rooli humanitäärisessä työssä ja jälleenrakentamisen käynnistämisessä.
Suurimpana haasteena monenkeskiselle yhteistyölle on jatkossa kyetä aktiiviseen, ennakoivaan ja katastrofien kärjistymistä ehkäisevään toimintaan.
Turvallisuusuhkiin vastaamisessa Suomen kannalta tärkein viitekehys on Euroopan unionin toimintakyky ja vaikutus. Euroopan unioni on globaali toimija, jolla on velvollisuus ottaa vastuuta laaja-alaisesti turvallisuudesta. Euroopan unioni on kantanut vastuuta myös Aasian katastrofin hoidossa ja on tärkeää, että alueen jälleenrakentamiseen suhtaudutaan samalla vakavuudella kuin akuutin vaiheen humanitääriseen työhön.
Vaikka Euroopan unioni vastasikin hyökyaaltokriisiin suhteellisen nopeasti, on erityisesti operationaalisella puolella selkeästi parannettavaa. Unionin on tiivistettävä yhteistyötään ennen muuta pelastuspalvelun, siviilikriisinhallinnan ja konsuliyhteistyön alueilla. Aasian katastrofin myötä näillä yhteistoiminnan alueilla on ennakoitavissa myös entistä nopeampaa edistymistä.
Ylimääräisessä yleisten asioiden ja ulkosuhteiden kokouksessa tammikuussa komissiolle ja neuvoston tarkoituksenmukaisille elimille annettiin tehtäväksi tutkia mahdollisuudet kehittää EU:n nopean toiminnan kykyä pelastuspalvelun ja hätäapujoukkojen osalta. Unionissa on tavoitteena laatia operatiivinen toimintasuunnitelma Aasian katastrofin kaltaisia tilanteita varten.
Vuoden 2004 lopun tärkeimpiä ulko- ja turvallisuuspolitiikan puheenaiheita oli EU:n nopean toiminnan joukkojen perustaminen, Suomen osallistuminen joukkoihin ja osallistuminen vaativat lainsäädäntömuutokset. Erityisesti EU:n sotilaallinen kriisinhallintakyky vahvistuu nopean toiminnan joukkojen myötä.
Suomi on päättänyt osallistua lähes 400 sotilaalla kahteen taisteluosastoon. Olemme mukana pohjoismaisessa yhteistyössä Ruotsin ja Norjan kanssa sekä muodostamme osaston yhdessä Saksan ja Hollannin kanssa. Nopean toiminnan joukot merkitsevät entistä parempaa kykyä puuttua kriiseihin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
YK:n päätöksenteko voi kriisinhallinnassa ajautua pahimmassa tapauksessa umpikujaan kuten kävi entisen Jugoslavian alueella helmikuussa 1999. Kiina vetosi turvallisuusneuvoston äänestyksessä YK-operaation jatkumiseen alueella, koska Makedonia oli tunnustanut Taiwanin.
Aikana, jolloin YK-sotilaita olisi maassa tarvittu turvallisuuden vakauttamiseksi enemmän kuin koskaan, nämä joutuivat lopettamaan kriisinhallintatehtävänsä.
EU päättää kriisinhallintaoperaatioistaan yksimielisyydellä. On myös selvää, että EU:n operaatioissa noudatetaan YK:n periaatteita. EU-mandaatin hyväksyminen ei syrjäytä YK:n periaatteita ja ensisijaisuutta, mutta jättää mahdollisuuden toimia, jos YK ei kykene välttämättömiin päätöksiin.
Pääministeri Vanhanen huomautti Oulussa 16. marraskuuta pidetyssä turvallisuuspoliittisessa seminaarissa, ettei EU-mandaatti olisi myöskään mikään uusi ja ainutlaatuinen käänne, olemmehan jo sisällyttäneet rauhanturvalakiin nykyisin myös ETYJ-mandaatin mahdollisuuden.
YK:ta ja EU:ta ei pidä asettaa vastakkain kriisinhallintatyössä niin kuin asian käsittelyssä on julkisuudessa osittain käynyt. Kyse on ennen kaikkea EU:n ja YK:n kriisinhallintatyön tiivistämisestä. EU:n nopean toiminnan joukkojen tarkoituksena on tukea lyhytkestoisissa, mutta vaativissa tehtävissä etenkin YK:n rauhanturvaoperaatioita niiden alkuvaiheessa tai tilanteessa, jossa kriisin eskaloituminen vaatii alkuperäisten YK-järjestelyjen muuttamista.
Erityisesti Afrikassa, jossa YK toteuttaa useita laajoja rauhanturvatehtäviä, tulee olemaan tarvetta EU-joukkojen osallistumiselle.
Suomen rauhanturvalaki ja muu kriisinhallintaan liittyvä lainsäädäntö arvioidaan nopean toiminnan kyvyn tarpeita ajatellen. Hallitus on perustanut eri hallintojen edustajista koostuvan työryhmän valmistelemaan lakiesitystä asiasta. Toivottavaa on, että asiassa kyetään analyyttiseen keskusteluun ja järkeviin johtopäätöksiin lainsäädäntöä uudistettaessa.
Lainsäädäntöä uudistettaessa sotilaallisen kriisinhallintakyvyn vahvistamiseksi on samalla huolehdittava siviilikriisinhallinnan voimavaroista. On tärkeää, että Suomi on aktiivisesti mukana unionin siviilikriisinhallinnan kehittämisessä ja toteuttamisessa.
Meidän on myös syytä selvittää tarvetta perustaa maahamme Ruotsin ja Sveitsin mallin mukainen siviilikriisinhallintaan ja konfliktinehkäisyyn keskittyvä keskus, kuten ulkoasiainvaliokunnan selontekoa käsitelleessä lausunnossa esitimme.
Aktiivisuus sekä sotilaallisessa että siviilikriisinhallinnassa sopii hyvin Suomen vahvaan rauhanturvaamisperinteiseen ja maamme kansainväliseen profiiliin.
Aila Paloniemi
kansanedustaja,
Keskustan eduskuntaryhmän
1. varapuheenjohtaja
http://www.suomenmaa.fi/Kolmossivu.html
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.