Tai jollakin tavalla ollut hyvin rikkinäinen ihminen, miten kauan uskoontulon jälkeen on mennyt, kun olet saanut eheytyä ja vapautua?
Tai oletko saanut koskaan kokea täydellistä eheytymistä?
Onko uskonelämäsi ollut vaikeaa kun Jumala on parantanut, oletko mm käynyt menneisyyttä uudelleen läpi ja oletko oireillut pahasti?
Kerro mulle kokemuksiasi.
Terveisin ihminen joka odottaa, milloin tämä sisäinen tuska helpottaa ja milloin Jumala tekee minusta sellaisen kuin Hän on suunnitellut...meneekö siinä ikuisuus?
Tai oletko saanut koskaan kokea täydellistä eheytymistä?
Onko uskonelämäsi ollut vaikeaa kun Jumala on parantanut, oletko mm käynyt menneisyyttä uudelleen läpi ja oletko oireillut pahasti?
Kerro mulle kokemuksiasi.
Terveisin ihminen joka odottaa, milloin tämä sisäinen tuska helpottaa ja milloin Jumala tekee minusta sellaisen kuin Hän on suunnitellut...meneekö siinä ikuisuus?
Vastaukset 66
Vanhimmat
Ongelmasi ei helpota uskonnon takia. Tarvitaan ammattiauttajaa.
En kyselekkään uskottomilta, vaan uskovilta. Tiedän Jumalan parantavan, mutta jos on ollut hyvin rikkinäinen, niin onko siihen mennyt miten pitkään?
Oon itessäni nyt huomannut, että jonkin verran olen saanut eheytyä uskoontulon jälkeen. Mutta edelleenkin huomaan, että en ole täysin ehjä, ja haluan parantua kaikista sieluun tulleista haavoista, mitkä estää edelleen elämästä täyttä uskonelämää..koska haluan palvella Jumalaa, tehdä Jumalan työtä.
Toivottavasti et odota simsalabim-parantumista. Sillä pysyvä muutos on mahdollinen vain jos tunnistaa, tunnustaa ja työstää ongelmiaan. Se tarkoittaa anteeksiantamista niille jotka ovat vahingoittaneeet ja vastuun ottamista omista reaktioistaan tapahtumiin.
Vahinko ei ole koskaan vain toisten tai olosuhteiden aiheuttama. Siinä näyttelevät yhtä suurta osaa ihmisen omat puolustusmekanismit. Jotka päälle jäädessään aiheuttavat pahaa oloa, vaikeuttavat elämää sekä ihmisuhteita. Jumala antaa tähän prosessiin voimaa ja viisautta, mutta joskus tarvitaan myös asiantuntijan apua.
Niin tai näin, parantumisprosessi ei tapahdu yön yli. Se tapahtuu myös jaksoittain. Joskus asioita nousee paljon esille ja välillä on lepoaikoja. Jumala tietää mitä ihminen kestää ja pystyy käsittelemään. Terveyskään ei ole täydellisyyttä. Parantuneetkin haavat voivat joskus kolottaa, vaikka ne eivät enää estä elämästä nauttimista.
Minua ei ole uskonto eheyttänyt eikä Jumala parantanut sen yli 40 vuoden aikana kun olen ollut uskovainen. Itse olen saanut hoitoni etsiä ja jotakin apua niistä onneksi saanut. Parasta olisi hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Ei kaikki tarvitse oikeasti mitään eheytymisiä. Eheytymiset on pääosin muotisanastoa ja asioita, joita ilmankin voi pärjätä. Ainakin minä olen pärjännyt.
Jeesuksesta hänen ollessa ihmisenä maan päällä lähti voima parantaa mutta totuus on että hindubudha jäi pihalle kieltämällä Jeesuksen. Palauttakaa niitä varastettuja tavaroita rahoja koruja autoja mökkejä mitä olette huijannut.
Ei oke kokemusra tuosta, mutta sen olen kokenut, että Jumala on pitänyt huoken ja kantanut. On ollut vaikeuksia monenlaisia ja välillä tuntunut, että on ajautunut kauaksikin Jumalasta, mutta aina Jumala on ollut läsnä, siellä pohjallakin. Tuon olen huomannut jälkikäteen.
Uskon jotenkin niin että kun ihminen oppii luottamaan Jumalaan, eheytyminen alkaa ja uskon sen olevan prosessin joka elää koko loppumatkan niin että välillä on ylä ja välillä on alamäkiä, mutta enää ei ole yksin vaan saa tehdä matkaa yhteydessä Jumalaan.
Olen ollut aina uskossa, muttei ole löytynyt uskovien yhteyttä. Yksinäisyys on tullut yläasteen jälkeen ja seurakunnista en osaa hakea apua, koska yläasteen ystävät sain jo ala-asteella. Yksikään ystävistä ei ollut uskovaisia, eikä ole ollut koskaan uskovia ystäviä.
Lupaus vaimosta on jo yli vuoden vanha ja yksinäisyys on taas jo yli 5 vuotta vanha erämaa, jolla Jumala hioo pois surkeaa luonnettani. Parantumista ei koskaan ole luvattu, mutta Jeesus kulkee särkyneiden kanssa. Psalmit 51:19
Uskovien yhteys ei tarkoita, että kaikista uskovista tulisi ystäviä. Ystävyyteen vaaditaan muutakin kuin usko. Yksinäisyys on tunnetila. Tietty erillisyyden tunne on vain hyväksyttävä. Ei sitä elämänkumppanikaan paranna, kuin korkeintaan hetkeksi. Ihmisssuhteissa on opittava olemaan realistinen. Me olemme tosiasiassa erillisiä. Ja läheisyyttä voi kokea vain ajoittain tiettyjen ihmisten kanssa. Eikä se ole tragedia. Pettymyksiä tulee vain, jos odottaa liikaa. Iloisia yllätyksiä saa, jos uskaltaa olla avoin myös ohi meneville kohtaamisille. Ystävyys on tila jossa voi liikkua vapaasti. Lähentyä ja loitontua tarpeen mukaan. Läheisriippuvuus on taas tila, jossa ihmisiä manipuloidaan tulemaan ja pysymään lähellä.
Yleensä sanaa "läheisriippuvuus" käytetään väärin. Koko sana johtaa harhaan. Jättäisin tämän sanan pois käytöstä kokonaan.
Mitenkä elämä olisi hankalaa? Ystäviä on joka puolella. Rahaa pankissakin mukavasti. Omistan kolmiyhteisin, ikiaikojen Jumalan. Jumala kuulee rukoukset. Uskoa on paljon. Ei todella usko tuo minulle ongelmia. Lue Ps. 22, 52, 53, 84, 103, 112. Näin ulkomuistista.
Samalla hetkellä saatuani selvyyden Jumalan olemassaolosta ja että Hän on Raamatussa kerrotun mukainen. Uudestisyntymiseni tapahtui makuuhuoneessani 180cm leveällä sängylläni johon etsin nyt lakanaa. Kertokaa mistä voin käydä 180cm leveään patjaan saada lakanan. Mielellään hyvälaatuisen. Ei keskustaan tai maksulliseen parkkiostoskeskukseen vaan esim. Viikin Prisma. Onko siellä lakanoita?
Pyhän Hengen, Jumalan kosketuksessa, epäilyni katosivat. Mikään ei saa minua olemaan uskomatta Jeesukseen. Aloin lukemaan päivittäin Raamattua ja minulla oli ajatus etten ehdi oppia perusteitakaan Raamatusta kunnes n.8v. kohdalla huomasin bonjaavani. Raamatusta alkoi tulla mieleen erilaisia jakeita ja jakeiden osia eri tilanteisiin. Pystyn nopeasti päättelemään ihmisestä asioita, esim. viimeisin oli nainen, joka oli "vaikea luonne " mutta pyörii kristittyjen parissa mahdollisena syntyvänä kristittynä, että hänellä on jotain syvemmällä olevaa ongelmaa aiheuttamassa käytöksessä näkyvää rosoisuutta, jumalattomuuden kasvatusvaikutusta, jota kristittyjen seura on auttanut, ilmeni hänen olleen psykiatrisessa hoitopaikassa.
Lisäksi tunnistan itkijätyypit. Sen taidon olen oppinut Patmosradiota Taivaan ja Maan väliltä ohjelmaa kuunnellessa, johon valittavat itkijänaiset soittelevat. Tämän takia kuuntelen Taivaan ja Maan väliltä ohjelmat nauhoitteina, sillä mua risoo kuunnella ohjelmaan soittavia itkijöitä. Itse en itke pikkuasioita.
Toivo heräsi Pyhän Jumalan kosketuksessa. Toivo heräsi kun ymmärsin Raamatun olevan kokonaan totta. Toivo on kasvanut, antanut voimaa siihen että tämä ilveilyn aika päättyy ja saan elää parannuksenteossa jokaisessa hetkessä kunnes tyytyväisenä nukun pois tai muutun henkiruumiiksi pasuunan soidessa. Se hetki on odottamani unelmissa oleva hetki.
Hyvä olo alkoi heti, se oli Jumalan rauhan vaikutusta, tasapainoa on jatkunut 11,5v mulla nyt.
En anna uskoani Jeesukseen pois koskaan vasn se on aina mukana olinpa sängylläni tai hautakuopassa tuhkattuna.
Commandohauis
CH esittelee taas epäkypsyyttään.
"Kertokaa mistä voin käydä 180cm leveään patjaan saada lakanan."
Hobbyhall, Stockman.
Stockmann itis on tuttu asiointipaikkana, joten sinne kirmaan lähipäivinä.Kiitos sinulle mutta kunnia Jumalalle.
Commandohauis
Hei, olen aina uskonut Jumalaan, mutta Jeesukseen uskomiskutsun sain 28 vuotiaana. Aloin lukea paljon Jeesusta, eli evankeliumeja. Jeesus on Jumalan Sana.
Olin onnellinen, vaikka lapsuudessani ja nuoruudessani olin traumatusoitunut. Traumat ikään kuin jäivät taka-alalle muutamaksi vuodeksi, mutta nostivat uudelleen päätään. Se tapahtui silloin, kun aloin ymmärtää, että minun pitää muuttua sellaiseksi, että minussa toteutuu Jumalan Sana.
Koin valtavaa ahdistusta, kun huomasin, että en edes käskyjä kyennyt pitämään voimassa kuten Jeesus opetti. Huusin Herraa avuksi, mutta tuntui kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tuo vaihe oli aivan äärettömän raskas. Herra tuli ajallaan avuksi ja synnytti minut uudeksi Jumalan Sanalla. Sen jälkeen vapauduin täysin, enkä ole noin 40 vuoteen kokenut yhtään taantumaa, enkä palannut entisiin traumoihin yhtään ainoaa kertaa.
Kunpa ihmiset ymmärtäisivät sen, että Jumalan Sana synnyttää uudeksi ja siksi sitä pitää syödä.
Minä olen sen tärkeyden huomannut kahdella tavalla.
1. Oloni muuttuu huonommaksi mitä kauemmas viimeisin Sanan kuulokerta on jäänyttä syöntikertaa. Israelin tilanne näyttää ja tuntuu ahdistavammalta maailman ollessa monin eri kavalin keinoin ja yksityiskohdissa Israelia vastaan.Etenkin muslimit. Raamatun lukemisen jälkeen olo on helpompi: Taasen on mielen päällä herkkänä Jumalan suvereeni valtius. Kärsimystä koetuksessa koemme nyt pahoilta ihmisiltä, jotka ovat monet valintansa tehneet ja ottaneet vastaan vihan Totuuteen, jotta he eivät joutuisi ahdisteltaviksi vaan saisivat pahantekijän, valehtelijan ja ahdistelijan sekä hiljaisen pelokkaan hyväksyjän osan kun todistavat epämoraalisia syntihyväksyntöjä tullen niihin osallisiksi vastuussa, joka konkreettisesti kohdataan toisessa ylösnousemuksessa tuomiolle noustua.
Rukoukseen : Jeesuksen nimessä, tee parannus. Kun rakastaa Herraa niin tuo rakkaus laittaa haluamaan parannuksentekoa synnistä, jota Herra vihaa. Olemmehan elämämme Herralle kokonaan antaneita, jotka Häneen olemme yhteenliitetyt ikuisesti, mutta hedelmätön oksa sahataan irti ja heitetään Helvettiin?Aamen!
Commandohauis
2. Toinen tapa on se kun moni virkeäsilmäinen kristitty on sanonut:" Lukekaa päivittäin Raamattua."
Tämä on uponnut kaalilaatikkooni ja onneksi olen sitä noudattanut. Kuuntelen evankeliumia enemmän kuin luen. Ennen luin paljon, mutta kun kuulin että 1992 käännöksessä on jotain outoa niin kuuntelen 3338 käännöksiä netissä ja muita kiiteltyjä käännöksiä.
Rakkaudella,
Commandohauis
"Huusin Herraa avuksi, mutta tuntui kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tuo vaihe oli aivan äärettömän raskas. Herra tuli ajallaan avuksi ja synnytti minut uudeksi Jumalan Sanalla. Sen jälkeen vapauduin täysin, enkä ole noin 40 vuoteen kokenut yhtään taantumaa, enkä palannut entisiin traumoihin yhtään ainoaa kertaa."
Kuulostaa tutulta. Itselläni vapautumiseen meni miltei 10 vuotta. Kyllä traumoista on mahdollista vapautua. Mutta ensin pitää ymmärtää mistä ne ovat tulleet. Se ei ole välttämättä yksinkertaista. Se on kuin sipulin kuorimista. Sillä ongelman ydin ei ole koskaan vain se, mikä ensimmäisenä mieleen tulee. Eli muiden teot ja olosuhteet. Yhtä iso ongelma ovat omat reaktiot niihin. Jos omien reaktioiden vahingollisuudesta ei tule tietoiseksi, niin on tuomittu toistamaan niitä lopun ikänsä. Tämä kaikki on oikeastaan vain osa sitä luonnollista uskonelämän prosessia, jota Paavali kutsui muuttumiseksi mielen uudistumisen kautta.
Meitä on moneksi moneen junaan.
Commandohauis
Jotkut jäävät myös asemalle. Ihmettelevät, että mikään ei muutu. Ei kai, jos ei ole tehnyt omaa osuuttaan, ja suostunut matkalle.
Helluntailaisuus on Amerikkalainen harhaoppi eli heresia. Kannattaa kiertää kaukaa.
Nimenomaan,ex hellarina ja hellariperheessä kasvaneenaa olen täysin traumatisoitunut.Heissä vaikuttavat pimeyden voimat,ei voi muuten ymmärtää sitä pahuutta ja rakkaudettomuutta.Uhrin syyllistäminen on ajanut itsemurhan partaalle.
Kerrohan kerrankin mikä on vaihtoehtosi. Onko se Jehovan Todistajat? Olisi loogista. Onhan heillä valtakunnan salit. Eteläinen, pohjoinen, itäinen, läntinen piiri. Tekevät todella ahkerasti kenttätyötä. Kierrätkö omaa asuntoasikin kaukaa?
Vaihtoehto on elää normaalia elämää,normaalien ihmisten kanssa
Ei mennä lahkojen vangiksi.Omassa kodissa saa olla rauhassa tunkeilijoilta.
Ei saa. Kaikenlaisia tarkastajia tulee asuntoihin lupia asukkailta kysymättä remonttien jälkeen. Pitää jättää ovi turvalukitsematta.
On ollut muotia kauan, että etsitään seuraavanlainen todistaja. Ja silloin kun on väkeä paljon. Vanhemmat ovat ryypänneet, eronneet, todistajalla huono koulumenestys, koulut kesken, ei ammattia, laitoshoito. ahkoholi, varkaus, vankila, siellä uskoontulo. Osaan kaavan ulkoa. Hyvä , että ko. henkilöt ovat tulleet uskoon. Kalliita, kalliita yhteiskunnlle. Ei näin. Milloinkahan pyydetään todistajaksi niitä joilla elämä on ollut melko tasaista koko ajan. En tarkoita lottovoittajia.
Pahat miehet ja henki perustivat tuon henkiliikkeen Amerikassa 100 v. sitten.
Nimenomaan,saatana itse on hellareiden jumala.Hirveitä ihmisiä.
Onkohan kaksi viimeistä normaalien ihmisten kirjoituksia? Taitavat olla jo vkl lomalla B-sairaalasta. Ottakaa kuitenkin rauhoittavat lääkkeet. Ne laskevat kierroksia. Niin tyypillistä tälle juorupalstalle. Hyi iljettäviä ihmisiä.
Sinä vasta ällöttävä lahkolainen oletkon,tyypillistä hyökkäämistä näiltä pedoilta.En ole B - sairaalan potilas,mutta sinä taidat olla,niinkuin on monet hellarit suljetun osaston tarpeessa.
siellä ei kylläkään ihmistä löydy, isolla I, kirjaimella !!
raamatussa kirjoitettu:
"tulevat luoksenne lammasten vaatteissa, mutta sisältä ovat täynnä raatelevia susia"
Ap tässä...
Luulen, että mun ongelmat on, mitkä tuntuu olevan niin syvällä, häpeä, itseviha, rakkaudettomuus, hylkäämisen kokemukset ja pelot...
Ja asiaa ei auta, että nyt uskossa ollessa, olen joutunut, tahtomattani, käymään läpi, uudestaan ja uudestaan näitä asioita.
Esim jos en onnistu jossakin, tunnen aivan hirveää vihaa itseäni kohtaan, toistan kysymystä, Miksi Jumala teit minusta tälläisen, miksi en voi vaan kuolla pois, miksi on pakko elää, koska vihaan itseäni ja tätä koko elämää niin suunnattomasti!
Ja se toistuu, välillä päivittäin, sitten tulee hetkeksi vähän helpompaa, en raivoakkaan itselleni ja Jumalalle...
Aina saan olla anteeksi pyytämässä puheitani, en jaksa tätä tuskaa sisimmässä enää.
Olen aika ajoin myös pettynyt siihen, että avioliitto ei olekaan sellaista onnellista elämää, vaikka Jumala meidät yhteen johdatti. Tämän avioliiton myötä tuli nämä monet negatiiviset tunteet pintaan.
Vaikka mua ei oikeasti kukaan ole hylännyt, on tilanteita, joissa tämä hylkäämisen kokemus tulee niin voimakkaana, että olen oikeasti katunut naimisiinmenoa, tuntuu että tukehdun siihen olotilaan.
Ja ikinä en olisi uskonut, että oikeasti ajattelen ja tunnen, että ei Jeesus rakastakkaan minua niin paljoa kuin puolisoa. Tiedän, että Jeesus rakastaa kaikkia, mutta, olen kokenut eri tilanteissa, etten olekkaan niin tärkeä ja rakas Hänelle, kuin toinen on...
Nämä tunteet ja ajatukset saa aikaan katkeria ajatuksia, ja välillä toivon etten olisi ikinä edes uskoon tullutkaan.
Olen sekaisin, ja odotan sitä päivää kun Jumala vapauttaa tästä kaikesta
Jumalattomilla ei ole rauhaa.
Tutkikaa itseänne, oletteko uskossa Jeesukseen. Jollette, te ette kestä koettelemuksissa.
Juuri heränneenä painajaismaista "unta" nähneenä, jonka päättelen Jumalan antamaksi pääni uninäyksi ja että näkemäni on tapahtunut oikeassa elämässä ja rikoksen uhrit ovat rukoilleet Jumalaa paljastamaan heidän murhansa. Unessa näin kolme miestä iältään 40-65vuotiaat vankeina ravintolassa, jossa heitä pidettiin elävinä yhdessä. Heitä oli enemmänkin ja nämä kolme olivat nähneet kuinka muita oli laitettu ruoaksi ravintolassa käyville asiakkaille. Unessa katsoessani läheltä miesten kasvoja kaksi heistä huomasi minut ja pyysivät apuani. He tekivät suulla syömistä matkivia liikkjeitä ja osoittivat itseään ja toisiaan kauhu silmissään, jollaista en ole ennen nähnyt. Unessa näin kaikenlaista muutakin. Tässä paikassa syödään myös rottia ja näin eläimen ja sanan okami tai okamy tai jokin 5 kirjaiminen sana, joka muodustuu noista sanoista tai on lähellä. Eläin oli mustassa laukussa useiden elävien rottien kanssa tuoreuden takia elossa pidettiin kunnes tulivat ihmisten syömiksi. Näin okamyn, okapin, okamyn tmv. Olevan kuollut, sitä oltiin puolet syöty ja raadonpuolikas oli kenties 1,5 tai 2 kertaa suurempia kuin rotat. Rotat olivat isoimmasta päästä kuin lähes pienikokoisia kissoja.
Olen unen nähnyt ennenkin. Ymmärsin sen kun mietin untani. Olen enneunia nähnyt sukulaisten kuolemista ja ne ovat toteutuneet. Viimeisin koski maallista isäänikin. En hänelle sitä unta kertonut.
Uneen vielä. Kun kolmea miestä " zoomattiin " eteeni lähikuvaan ja tietäessäni etten pysty auttamaan heitä niin tuli tieto ymmärrykseeni: Heitä ei enää ole. Katsot mennyttä aikaa.
Unessa tuskani näistä syödyistä oli kuin Jumalan puuduttama. Näin muutakin kauheuksia, mitä miehille oli tehty, jotta he eivät pääsisi pakoon. Heidän jalkojaan oltiin käsitelty ja kieliään. He kommunikoivat elekielellä.
Ihminen menee pahuudesaa yhä pidemmälle.
Commandohauis
Ap. Älä syytä itseäsi inhimillisistä reaktioista. Unohda uskovaisen roolit ja ole rehellisesti oma itsesi. Jumala tietää miksi kipuilet. Olet tässäkin tilanteessa Jumalan kämmenellä. Kokemiesi voimakkaiden tunteiden läpikäyminen on asioiden työstämistä. Tunteet on uskallettava kohdata, sillä haudattuna ne muuttuvat myrkyllisemmäksi. Psyykkinen kipu voi olla joskus pahempaa kuin fyysinen. Mutta ajan kuluessa sekin hellittää. Tiedän, ettei se nyt juuri lohduta. Ei lohduttanut aikanaan minuakaan. Mutta elämä voitti, eikä valo tunnelin päässä ollut pikajuna.
"Tämän avioliiton myötä tuli nämä monet negatiiviset tunteet pintaan."
Se on luonnollista. Sillä rikkinäisyys paljastuu raadollisimmaan vain läheisimmissä ihmisuhteissa. Koska niissä yritetään korjata menneitä puutteita. Jos on esim. jäänyt lapsena rakkaudesta paitsi, niin kaikki odotukset ladataan puolisoon. Se aiheuttaa kriisejä. Mutta ongelmien paljastuminen antaa samalla myös mahdollisuuden niiden työstämiseen. Yksi asia on varma. Et paini yksin näiden asioiden kanssa.
"Ja asiaa ei auta, että nyt uskossa ollessa, olen joutunut, tahtomattani, käymään läpi, uudestaan ja uudestaan näitä asioita."
Kukapa ikäviä asioita haluaisi läpi käydä. Mutta niiden nouseminen pintaan on merkki siitä, että Jumala haluaa sinun työstävän niitä. Ei minustakaan ollut kivaa, kun Jumala ryhtyi työstämään lapsuuttani, kun olin ollut 10 vuotta uskossa. Minua pidettiin siinä vaiheessa järkevän ja terveen ihmisen perikuvana.:D Vasta vapauduttuaani tajusin millaisia patoumia sisimmässäni oli ollut, vaikka en oireillutkaan näkyvästi.
Elämä on... yhtä matkaa
https://m.youtube.com/watch?v=-5azL3dfAJs
On outo aloitus. Jumala on suuri. Israelilaiset kulkivat läpi Punaisen Meren , joivat vettä Hooreb kalliosta, aurinko pysähtyi, meni 10-astetta toisella kerralla taaksepäin. UT:ssa Filippuksella oli 1. avaruuslento. Jeesus on kaiken kirouksen voittaja. Tällaiseen Jumalaan ja Jeesukseen minä uskon.
No, oletko itse "kulkenut läpi punaisen meren"?
Juonut vettä kalliosta? Aika pysähtynyt?
Kokenut mystisen siirtymän?
Nuo edelliset voi ymmärtää sekä konkreettisesti / fyysisesti että henkisesti.
Itse olen kokenut monia merkillisiä asioita, ehkä jotain tuon tapaistakin, joskaan nimenomaan juuri noin kuvattavia en muistaisi kokeneeni. Olen kylläkin "kävellyt läpi Helvetin tulen". Mikäli kyseessä oli Kiirastuli, Jumala tietää, oliko sillä itseeni mahd. jokin puhdistava tai muutoin hengellisesti hyvä, eli kehittävä vaikutus.
Jumalaan uskominen ei edellytä ihmeiden kokemista, eli, jos ei tuollaisia koe, sitten "ei ole Jumalaa". Tuo on järkeisuskoa, menestysteologiaa, eli ei ensinkään sitä pelastavaa "Uskoa, jonka Jeesus vaikuttaa". Jumalaan tulee uskoa myös ihmisjärjen ulkopuolella. Jumalan tuntemista kylläkin seuraa myös monenlaiset rukousvastaukset, siunaukset ja ihmeet. Mutta myös kärsimys, Ristin Tie.
Vaikeuksista ei aina mennä läpi ja tuska voi olla hirveäkin. Ajatellaan vaikkapa Itse Jeesusta, pyhiä apostoleja ja alkukristittyjä, tämänkin päivän vainoissa eläviä kristittyjä.
Kautta kärsimysten voittoon:
https://youtu.be/7rlFOPJeQNg
🌿🥀👑
Rooman alkukristittyjen vainoissa kerrotaan muualla areenalla tapahtuneen seuraavaa:
Areenalle oli tuotu kristittyjä odottamaan leijonien / karhujen tuloa. Keisari, tai kuka lie, ilmoitti, että kuka kieltää Kristuksen, pääsee pois areenalta.
Katsomossa muuan pakana näki kristittyjen päiden yläpuolella leijuvat kultakruunut. 👑👑👑. Muuan kristitty huusi ja ilmoitti, että hän kieltää Kristuksen ja pääsikin heti pois tuolta areenalta. Nyt tuo pakana näki kultakruunun 👑 yksin leijumassa sen miehen kohdalla. Tuo pakana ei kauaa aikaillut, vaan syöksyi areenalle tuon kultakruunun alle.
Sitten petoeläimet päästettiin irti...
Herra paransi heti uskoontulon alkumetreillä 10 vuotta kestäneen selkävaivan.
Myös alkoholin käyttö ja tupakointi jäivät heti alkuvaiheessa.
Sisäinen paraneminen uushenkisyyden ja new age-ideologian aiheuttamista haavoista ja valheista vei vähän kauemmin aikaa.
Vau, kiitos Herralle avustaan!
Itse polttelin salassa usest vuodet tupakkaa häpeässä. Lopulta päätin lopettaa vaikka kuoliaaksi kituisin. Kenties n. kymmenes lopetusyritys onnistui. Kyllästyin salaamaan häpeääni. Kuukausi meni kärsiessä. Sitten koitti vapaussodan loppu voittoon. Tupakaton elämä on lähestulkoon autuuden kaltaista kun saa rukoilla Herraa ja olla Jumalan Sanan nälkäisenä kuulolla.
Itse en saanut tupakointia loppumaan uskoontulossa tai rukoillessakaan.
Commandohauis
Olen alkanut myös pohtimaan, voisiko minulla olla esim narsistinen persoonallisuushäiriö, voiko Jumala parantaa narsismista ihan kokonaan?
Olen elämäni ennen uskoontuloa, elänyt tosi itsekkäästi, en oikein saanut koskaan vanhemmilta rakkautta, isäni vihasi mua ja äiti oli välinpitämätön. Käytin kaikenlaisia aineita jotka on varmaan pari aivosoluakin tuhonnut.
Mutta en mielestäni edes kaivannut rakkautta tai huomiota, toisinkuin nyt, minusta on tullut hirveän mustasukkainen Jumalan ja puolison huomiosta ja rakkaudesta.
En haluaisi, että Jumala osoittaa rakkauttaan puolisoani kohtaan, koska alan tuntea olevani vähäpätöisempi ja huonompi, en myöskään halua, että puolisoni osoittaa rakkauttaan muita kohtaan, vaan ainoastaan mua kohtaan.
Aiemmin ensin ahdistuin ainoastaan kun hän rakkautta antoi ja osoitti, nyt kun osaan ottaa sitä vastaan, en halua jakaa huomiota kenenkään muun kanssa.
Eli ajattelen ja tunnen itsekkäästi, eli eikö tämä kuulosta narsistiselta?
Olen elämäni ollut melko tunteeton, sillain, etten ole koskaan päästänyt ketään kovin lähelle, koska en halunnut että kukaan näkisi kuinka huono ihminen oikeasti olen. Mutta nyt kun Jumala antoi puolison, mun on ollut pakko.
Pakko opetella puhumaan tunteista ym..mutta vieläkään en täysin ole avautunut.
Ap
>> En haluaisi, että Jumala osoittaa rakkauttaan puolisoani kohtaan, koska alan tuntea olevani vähäpätöisempi ja huonompi, en myöskään halua, että puolisoni osoittaa rakkauttaan muita kohtaan, vaan ainoastaan mua kohtaan. Aiemmin ensin ahdistuin ainoastaan kun hän rakkautta antoi ja osoitti, nyt kun osaan ottaa sitä vastaan, en halua jakaa huomiota kenenkään muun kanssa. Eli ajattelen ja tunnen itsekkäästi, eli eikö tämä kuulosta narsistiselta? <<
En usko, että olet narsisiti. Tai sitten olen minäkin ollut, koska olen kokenut ihan samoja tunteita Jeesuksen suhteen.
Herra lopulta kertoi minulle, että mustasukkaisuus hänestä on hänen oma keinonsa vetää lähemmäs ja laittaa yrittämään enemmän.
Raamatussa Efraim ja juutalaisetkin yllytetään mustasukkaisuuteen ja sitä kautta Jeesuksen tykö.
Toki Herra mustasukkaisuuden kautta varmasti kasvattaakin ja laittaa luopumaan liiallisesta mustasukkaisuudesta häntä kohtaan, koska tarkoitushan on, että ihminen jakaisi tietoa Kristuksen rakkaudesta muillekin, eikä itsekkään mustasukkaisesti pimittäisi tietoa, "jotta kukaan vaan ei veisi Jeesusta minulta".
Kun kasvaa ja alkaa ymmärtää, ettei Jeesusta kukaan itseltä pois saa, vaikka muitakin tulee uskoon ja muutkin rakastuu Jeesukseen, niin asia alkaa helpottamaan.
Raamatun opetuslasten esikuva on terve esikuva Jeesuksen seuraamisessa. Raamattua lukiessa kasvaa ja muuttuu Kristuksen kuvan kaltaisuuteen pikkuhiljaa.
Puolisoa kohtaan olevasta mustasukkaisuudesta en tiedä sanoa neuvoja. Itse pidän sitäkin samanlaisena omistushalukkuutena. Herra siinäkin varmasti auttaa. Kasvu on hidasta. Mitään hokkuspokkustemppua tuskin on odotettavissa.
Lähes jokaisessa ihmisessä on ripaus narsismia. Mutta se ei vielä tarkoita, että olisi narsisti. Ihmisillä on myös erilaisia tunneskaaloja.
Rakkautta sekä toivoo että samalla pelkää, jos on jäänyt lapsuudessa sitä vaille. Yleinen tunne tuo, että pelkää näyttää itsensä kokonaan. Läheisyys vaatii useimmilla totuttelemista. Tunteet ovat ohimeneviä. Kaikkia ei mielestäni edes tarvitse jakaa. Sehän olisi raskasta myös toiselle osapuolelle. Pääasia, että kommunikoi tärkeissä asioissa rehellisesti.
Jumala voi kyllä ajan mittaan parantaa niin, että oppii rakastamaan, ja ottamaan vastaan rakkautta. Sekä lepäämään siinä niin, ettei koe ahdistusta sen menettämisestä. Tietty omistamisen halu on luonnollista. Kukapa nyt haluaisi puolisoaan ympäri maailmaa jakaa. Mutta liiallisena se tukahduttaa suhteen.
Elämän kriisit ovat raskaita. Mutta ne ovat myös tilaisuuksia tutkia itseään ja kasvaa. Perfektionistille se voi olla erityisen raskasta. Jumalan armossa kasvaminen vapauttaa myös perfektionismista ja sen mukana tulevasta riittämättömyyden tunteesta. On vapauttavaa tajuta, ettei ole pakko olla täydellinen ansaitakseen rakkautta tms. hyviä asioita.
Meillä mies tuli uskoon ja ilmoitti olevansa Jeesuksen morsian kaikki yhteinen seksi ja hellyys loppui siihen tuntuu että koko perhe hajosi kun hän alkoi Jeesuksen morsiameksi .
Näen enään avioeron vaihtoehtona
Meillä kävi niin, että mies mustasukkaisena totesi, kun tulin usoon, että Jeesus on minulle rakkaampi kuin hän.
Vastasin, että niin kuulusii sinunkin kohdallasi Jeesuksen olla rakkaampi sinulle kuin minun, koska raamatun mukaan Jumalan kuuluu olla elämässä ykkösijalla. Selitin, että eikö sellaisen olennon, joka koko elämän on meille lahoittanut, kuulukin olla ykkönen.
Minun mieheni otti onkeensa ja kateus kaikkosi. Mies tuli itsekin uskoon.
>> Näen enään avioeron vaihtoehtona <<
Jeesus sanoi samassa perheessä olevien riitautuvan keskenään hänen takiansa.
Jumalan oma tahto on, että ihminen löytää pelastuksen. Se on tärkein asia hänelle.
Toisen kautta hän myös tahtoo että ihmisten suhteet ja avioliitot pelastuisivat. Mutta jos on valittava pelastumisen ja avioliiton välillä, niin pelastuminen voittaa.
Pyyntö Jumalan puoleen voi pelastaa avioliiton. Mutta Jeesukseen uskomiselta ei Jumala ketään 'pelasta'. Ei hän ota antamaansa pelastusta ihmiseltä pois, vaikka siinä menisi avioliittokin sen takia, että toinen tulee uskoon ja toinen ei sitä hyväksy.
Ei Jumala ole kieltänyt avioliittoneuvontaan menemästä.
Sanonta "Jeesuksen morsian" on kuvainnolinen, ei sen tarkoitus ole häiritä avioliittoa. Sillä ei saa olla mitään tekemistä seksin kanssa, jos joku littää tämän seksuaalisuuteen, on harhassa.
>> Sanonta "Jeesuksen morsian" on kuvainnolinen, ei sen tarkoitus ole häiritä avioliittoa. Sillä ei saa olla mitään tekemistä seksin kanssa, jos joku littää tämän seksuaalisuuteen, on harhassa. <<
Mutta alussa moni kyllä voi liittää, koska monella rakkauskokemus Jeesusta kohtaan on niin vahva alussa. Varsinkin, jos uskoontulo on ollut jotain muuta kuin hiljaa tullut.
Sellaiset väärät tuntemukset karisevat kyllä hengellisen kasvun ja alkuhuuman haihtumisen myötä.
Näin on.
>...Terveisin ihminen joka odottaa, milloin tämä sisäinen tuska helpottaa ja milloin Jumala tekee minusta sellaisen kuin Hän on suunnitellut...meneekö siinä ikuisuus?
Ehkä tarkoitus ei ole poistaa ikäviä kokemuksia, vaan ottaa niistä opiksi. Ne voivat olla myös voimavara, joka auttaa parempaan ymmärrykseen. Ratkaisevaa on lopulta se, mitä itse otat ja miten käytät sitä mitä elämässä on tapahtunut. Toivottavasti käytät kaiken hyvään, uskon, että siten olet lopussa onnellinen. :)
Juttelin eilen äitini kanssa puhelimessa. Kysyin haluaako lahjaksi Raamatun. Hän sanoi siihen että hänellä voi olla Raamattu jossakin.
Kerroin hänelle uskoontuloni syyn ja hän totesi että olen muuttunut PAREMPAAN SUUNTAAN uskoontultuani. Hän oli aluksi uskoontuloani kohtaan kuin kissa koiralle "vihaa täynnä".
Nyt sanoi sen ensi kerran. Minä traumatisoiduin 16v ikäisenä kertalaakista kun veljeni teki itsemurhan. Jouduin mielisairaalaan ja sain psykoosidiagnoosin.
Muutuin vihaiseksi ja olin ihmisenä vaikea tapaus.
Kysyin äidiltäni eilen ymmärtääkö hän syyn miksi minä olen nyt muuttunut. Ei tiennyt. Sanoin että onko sulla kynää siellä. Olihan hänellä. Pyysin kirjoittamaan paperille kaksi sanaa, jotka ovat muutokseni syy. Ne sanat ovat : sisäinen rauha. Sikjsi hymyni on leveä toisinaan ja ilo on sielunpeileissäni.
Toivon niiden kahden sanan pysäyttävän häntä. Ymmärtävän että sisäinen rauha on häntäkin varten tarjolla.
Commandohauis
Siitä en ole täysin varma ymmärtääkö hän sisäisen rauhani olevan Jumalan tekoa vai ei. Luultavasti ei ymmärrä. Hän on niin pihalla kuin vain jumalaton voi olla Raamatun opetuksista. Hän ei tiennyt että liberaali on syntihyväksyjä...kun eilen juteltiin. " Se on tulkintakysymys " . Sanoin, ettei tulkinnanvaraa ole selvissä Sanoissa: Valehtelijat, miehimykset, jne eivät pelastu.
Hän on homostelua vastaan kuitenkin. Itse jumalattomana en ollut homostelua vastaan.
Nyt olen ymmärrykseni varaisesti niin tarkoin Jumalan tahtoa kuin pystyn ymmärtämään Raamatusta oppimani perusteella pyrin olemaan kaikessa Jumalan kanssa samalla kannalla, koska Jumalaa viisaampaa ei ole kukaan, joten Jumala tietää parhaiten.Jumala on kaikkitietävä. Se ei jätä vastaansanomisille sijaa.
Olen huolissani äitini ikuisuuspaikan suhteen, pyydän rukousta hänen uskoontulolleen, iloni ei ole täydellinen, jos äitini ei vanhurskaudu uskoontulolla Jeesukseen.
Commandohauis
Omassakin suvussa ja perheessä on ensireaktio ollut uhkaus tai nauru.
"Ehkä tarkoitus ei ole poistaa ikäviä kokemuksia, vaan ottaa niistä opiksi. Ne voivat olla myös voimavara, joka auttaa parempaan ymmärrykseen."
Ikävät kokemukset toimivat Jumalankin maailmassa tosiaan opettajina. On vain pysädyttävä kuuntelemaan mitä ne haluavat kertoa. Ikävistä asioista selviäminen myös vahvistaa. Menettämisen pelko on oikeastaan selviämisen pelkoa. Paras lääke siihen on kokemus selviämisestä, vaikka se maistuukin lääkkeiden tapaan pahalta. :)
Tarkoitatko healing Room, YouTube relax music . Budhaa. Vesi solisee ja virtaa . Astanta joga YouTube . Reiki hoitoja ??? Munkkien parantavaa musiikkia ja henkeä meditoidessa . Kaataa maahan sitten voi nauraa ja parantua. Jos antaa rahat autot asunnot vaatteet heille. Lestat on oikeita parantajia hoitokokouksissa laittaa saatanalle ette tiedä että se on sielunhoitoa. Saatana hoitaa tehokkaasti .
Enempää ei voi tehdä kuin sen, minkä voi tehdä. Loppu on annettava Jumalan hoidettavaksi eli se osuus, mille en itse mahda mitään.
>> milloin tämä sisäinen tuska helpottaa ja milloin Jumala tekee minusta sellaisen kuin Hän on suunnitellut...meneekö siinä ikuisuus? <<
En näe raamatussa sellaista opetusta, että tulisimme tässä ajassa jotenkin valmiiksi. Saavutamme vain sen tehtävän päämäärän, minkä Jumala on meille uskonut. Tai sitten munaamme sen.
Tuskan tarkoitus on vetää lähemmäs Jumalaa ja luoda kestävyyttä ja kärsivällisyyttä, koska tulossa on uskovien vainot.
Joskus tuska kyllä tekee myös päinvastaista. Silloin kannattaa Jumalalta rukoilla, että haluaa parempaa ja kevyempää elämää. Tosin se ei sitten välttämättä enää ole Jumalan alkuperäinen suunnitelma sinulle.
Raamattukin sanoo, että Jumalan valtakuntaan mennään monen ahdistuksen kautta.
Ymmärrän sinua. Omassakin elämässä on tuskallisia asioita ollut ihan liikaa omasta mielestäni. Toiset uskovat näyttävät päsevän paljon helpommalla. Mutta toisen kautta, en kyllä tiedä, kuinka paljon ne toiset edes kestäisivät. Joten luultavasti jokainen saa sen verran kuin kestää ja tarvitsee Jumalan suunnitelmissa. Ja ainahan tosiaan voi rukoilla sitä helpotusta.
Jaakobin kirje: pitäkää pelkkänä ilona, kun joudutte moninaisiin kiusauksiin, tietäen, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa saa aikaan kärsivällisyyttä.
Mitä kypsempi uskovana, sitä paremmin tämän jakeen käytäntöön laittaminen onnistuu.
Aloitukseen on mahdotonta vastata tuollaisilla alkutiedoilla ja muutenkaan. Muutamia juttuja minä kuitenkin sisäisestä tuskasta tiedän. Sellaisilla ihmisillä, jotka ovat menettäneet läheisen ihmisen, tuska kestää yleensä muutaman vuoden ja vaimenee sitten vähitellen, se ei välttämättä koskaan häviä kokonaan. Jos tuska johtuu epäonnistumisesta, se voi jäädä kaivelemaan loppuiäksi, välillä heiketen ja välillä vahvistuen. Vanhuudessa ihmiset usein alkavat uudelleen kaivella elämänsä epäonnistumisia, välillä ne jutut voivat olla pitkiäkin aikoja pois mielestä.
On hyvä tietää, että Saatana vetää mielellään menneisyyden ikäviä asioita aina uudelleen esille, sillä tavalla Saatana pyrkii lamauttamaan uskovaisen. Jos uskovainen saa jumalasuhteensa ja rukouselämänsä kuntoon, siitä on suuri apu.
Ei siinä mitään saatanaakaan tarvita silloin välikädeksi, kun Jumala kasvattaa meitä niin kuin isä lapsiaan toisten ihmisten kautta tai olosuhteitten kautta.
Minä uskon, että Jumala opettaa ja kasvattaa meitä vaikeuksienkin kautta.
Mitään ei voi meille tapahtua Jumalan sallimatta.
Minä olen joutunut omasta mielestäni kestävyyteni äärimmäiselle rajalle asti, mutta ihmeellisesti olen niiden tapausten läpi mennyt. Uskon, luotan ja turvaudun jokaisen kärsimyksen jälkeen Jumalaan syvällisemmin.
Paljon tullut viisaita ja lohduttavia sanoja, kiitos ja runsaasti siunausta jokaisen elämään ❤️
Tiedän että niin paljon on ihmisiä jotka ovat selvinneet mitä vakeammista elämäntilanteista, niitä lukisin mielelläni enemmänkin. Ap
Minä en usko kärsimyksen jalostavaan vaikutukseen. Minuun on tehnyt suuren vaikutuksen se, kuinka Jumala on ratkaissut minun elämäni ongelmia. Usein Jumala vain antaA minulle uuden näkökulman ongelmiin ja se helpottaa. Tai hän muuttaa jonkin pienen seikan ja ongelma näyttää ihan erilaiselta. Nuo pienet ratkaisut ovat saaneet minut ihmettelemään ja kunnioittamaan Jumalaa. Ne ovat todistaneet minulle, että Jumala on myös pienten yksityiskohtien Jumala.