Aikani kuluksi googlettelin ylä-aste aikaisia tuttuja/sen aikaisia kavereita. Huomasin kuinka osa oli edennyt urallaan (pukutyyppejä), oli johtajia, projektimanagereita, urheilijoita (osa aika kuuluisia). Sitä sitten miettii, että "kylläpä noilla elämät rullaa hyvin, varmasti hienot autot, talot, perheet".
En ole millään tavalla kateellinen. Kukaan ei ole minua estänyt hakemasta amk--> jne. Ei ole niiden elämä minulta pois.
Sitä vaan vähän haikeana ehkä vertailee omaa elämää. Olen loppupeleissä ihan hyvässä työpaikassa. Asun kyllä kaupungin vuokra-asunnoissa vuokralla. Eipä ole naista saatika perhettä vielä (aika yksinäinenkin vielä). Noi ois mukavat vielä. Ehkä tunnen jotenkin huonommaksi itseni noiden rinnalla.
En kyllä kehtaisi minnekkään luokkakokoukseen mennä. Siellä sitten varmaa kilpaa vertaillaan omaa uraa/elämää.
En ole millään tavalla kateellinen. Kukaan ei ole minua estänyt hakemasta amk--> jne. Ei ole niiden elämä minulta pois.
Sitä vaan vähän haikeana ehkä vertailee omaa elämää. Olen loppupeleissä ihan hyvässä työpaikassa. Asun kyllä kaupungin vuokra-asunnoissa vuokralla. Eipä ole naista saatika perhettä vielä (aika yksinäinenkin vielä). Noi ois mukavat vielä. Ehkä tunnen jotenkin huonommaksi itseni noiden rinnalla.
En kyllä kehtaisi minnekkään luokkakokoukseen mennä. Siellä sitten varmaa kilpaa vertaillaan omaa uraa/elämää.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.