huumepsykoosi, ja elinikäiset traumat

haluan jakaa kokemukseni, ja yrittää saada ihmiset ymmärtämään, että kannabis, ei todellakaan ole mikään ”vaaraton” aine, jos sinulla on suvussa PIENINTÄKÄÄN taipumusta mielenterveydisille häiriöille, yksikin kerta voi muuttaa pysyvästi koko elämäsi, tästä on kohta 2 vuotta, ja kärsin edelleen psykoottisesta paniikki ja ahdistus häiriöstä. kelataan marraskuuhun, 28.11.2018 klo 21.00 ennenkun muistikuvat loppuvat kokonaan, ja seuraavat muistikuvat teho osastolta, kytkettynä laitteisiin ja mittareihin, eli, oli sunnuntai ilta, asuin laitoksessa ja olin tulossa kotilomilta, kun päätin sitten fiksuna nuorena tyttönä jäädä hatkoille, koska miksipä ei. menin silloisen poika ystäväni luokse joka käytti säännöllisesti kamaa ja poltteli kannabista usein, olin tuolloin koittanut vain kannabista enkä mitään vahvempia mutta polteltua oli tultu jo monet kerrat aikaisemmin. oltiin tavalliseen tapaan taas menossa polttelemaan, haettiin tavara, käännettiin jollet, ja ruvettiin polttamaan, tavara oli siis raakaa. siinä kun olin polttanut, tuli hirveä yskänpuuska mikä kesti noin puoli tuntia, kun yskiminen sitten vihdoin helpotti, oli olo huomaamatta edennyt jo todella sekavaksi, käveltiin sitten poikaystävän kämpille matka kesti noin 10-20 min, matkan aikana olo meni entistä sekavammaksi mutta ei mitään hälyyttävää muutosta mielestäni tapahtunut. päästiin kämpille, tässä vaiheessa muistikuvat ovat vähäiset ja todella sekavat, en tiedä kauan aikaa oltiin siellä kämpillä oltu, poikaystävän kaveri oli jossain vaiheessa iltaa tullut kämpille, en tarkkaan muista milloin, mulle tuli vessa hätä ja olin niin sekava etten muistanut missä vessa on joten kysyin ”missä täällä on vessa. sain ohjeet missä vessa on ja hoin niitä ääneen siihen asti että pääsin vessaan , lukitsin oven istuin pöntölle ja siitä kaikki sitten alkoi, aluksi värit alkoivat muuttumaan oudoiksi, värit kuitenkin palautuivat normaaliksi joka kerta, kun suljin silmäni ja avasin ne uudestaan, tät jatkui jonkin aikaa, suljin taas silmäni, ja avasin ne uudestaan, mutta tällä kertaa värit eivät palautuneet ennalleen, menin paniikkiin ja yritin nousta pöntön päältä, mutta en kyennyt enää liikuttamaan muutakuin silmiäni. siinä sitten lukittuna omaan kehoon ja mieleeni, katselin ympärilleni ja seurasin vierestä mitä nään ja kuulen ja mitä tapahtuu seuraavaksi. hiljalleen ympäristö muuttui kokoajan epätodellisemmaksi, ja lopulta olin ympäristössä mikä näytti jonkin kaltaiselta lasten piirretyltä, kylpyamme oli pinkki, seinät eriväriset, kaikkien esineiden muodot olivat vääristyneet ja asioiden pinta alat olivat epätodellisen vääristyneet, ympäristö mitä katselin, oli suoraan sanottuna vituillaan ihan kunnolla. luulin olevani kuollut, itkin pääni sisällä, ja soimasin itseäni, kuinka tyhmä olin, kun luulin, että polttelu on vaaratonta, ja nyt olen kuollut, oman tyhmyyteni takia, ja muistan ajatelleeni, miten perheeni tulisi reagoimaan, kun kuulisivat että olin kuollut kannabiksen johdosta, kaikki mitä tapahtui, tapahtui pääni sisällä, eli todellisuudessa, olin ihan paikoillani, enkä tehnyt elettäkään liikkuakseni, kuulin kaikki ympärillä kuuluvat äänet vääristyneinä, ja ne alkoivat toistumaan moneen kertaan, esimerkkinä jos pääni sisällä sanoin jotain, sanomani toistui aina 3-4 kertaa, näin ollen kaikki siis tapahtui ”repeat” kollaasion mukaan, pikku hiljaa ympäristö alkoi pyörimään katkonaisesti, jonkin sortin tikityksen ohjaamana, vähän niinkuin kellon tikitystä olisi seurannut. kaikki äänet, ympäristö, oman kehon äänet, etenivät tikityksen tahtiin, ja aloin taas menemään paniikkiin, tikitys eteni, ympäristö alkoi taas muuttumaan, ja lopulta olin ikään kuin kellon sisällä, ja näin, kuinka viisari tikitti, ja minä ja ympäristö sen tahtiin. lopulta en nähnyt enää mitään muuta kuin massiivisisen kellon, ja sen sisällä pieniä kelloja jotka tikittivät kaikki samaan tahtiin, minun on vaikeaa kuvailla sitä enempää, koska yksityis kohtia on niin paljon, ja kaikkia asioita mitä minulle kyseisessä tilassa tapahtui, en edes osaa pukea sitä sanoiksi, en tänäkään päivänä ymmärrä kaikkea mitä minulle tapahtui ja aina välillä, saan niin sanottuja ”ahaa” elämyksiä kun tapahtumaa ajattelen. en tiedä kauan meni aikaa kun siinä tilassa olin, mutta ilmeisesti aika kauan, poikaystäväni oli huolestunut ja tullut huhuilemaan minua vessan ovelle, enkä ollut vastannut, joten hän paniikissa, oli ottanut voi veitsen ja avannut vessan oven, hän oli huomannut tilani, ja tajunnut että nyt ei ole kaikki hyvin, kun olin vain istunut vessassa, lasittunein silmin, enkä ollut reagoinut mihinkään, ambulanssin hän soitti, ja he tulivat nopeasti paikalle, ja tässä vaiheessa ei ole mitään muistikuvia, muutakun se riivattu kello, mikä päässäni tikitti, ulko ympäristöstä ei ollut pienintäkään hajua. seuraavat muistikuvat olivatkin sitten sieltä teho osastolta. en sen jälkeen koskenut alko holia vahvempaan, ja elämäni on muuttunut pysyvästi,pelkään kaikkia toistuvia ääniä yms, kiitän onnea, että olen vielä elossa