’Ei mitään uutta auringon alla’ kirjoitti jo kuningas Salomo (Saarn. 1:9), ja ei mitään uutta täällä suomi24-helluntailaisuuspalstallakaan. Usko Toivonen & co. ja Geeäff/BertieQvist jatkavat ’sovitus on tai ei ole yhtä kuin pelastus’ maaotteluaan ja sen kunniaksi käynnistänkin tähän ketjun, jossa uudeksi lajiksi ehdotan pohdiskelun ihmisen iankaikkisesta ja lopullisesta kohtalosta.
Laitetaanpa tähän ’ketju’, jossa itse kukin saa spekuloida, kuinka todella käy ’loppupeleissä’. Olen esittänyt tässä alla neljä skenaariota (A,B,C,D), miten Raamatun ilmoituksen perusteella voisi lopulta käydä ihmisille, joiden sisimpään Jumala on kätkenyt iankaikkisuuden (Saarn. 3:11). Olen tietoinen siitä, että skenaario A on äärimmäisen epäraamatullinen, mutta otin sen mukaan loogisen kattavuuden takia ja myös siksi, että tällä suomi24-palstalla on mukana ’pikkusieluisia ateisteja’ ; pitäähän heillekin antaa yksi skenaariovaihtoehto, josta käsin saavat purkaa väittelyn haluaan 😊 . Edelleen olen tietoinen alla esittämäni ’sielunvaellusoppi-option’ epäraamatullisuudesta, mutta otin senkin mukaan loogisessa mielessä vaihtoehdoksi ihmisen kohtalon ’välitilana’ maallisen kuoleman ja viimeisen tuomion välisessä vaiheessa. On raamatullista, että kristityn osa on iankaikkinen elämä, ja siksi on monien uskovien mielestä hyödytöntä spekuloida ei-kristityn osasta. Mutta toisaalta: ei-kristityt, uskosta osattomat ihmiset ovat etsikkoaikanaan kiinnostuneita iäisyysasioista ja tällöin on suurikin merkitys sillä, indoktrinoimmeko me heitä iankaikkisella kidutuksella[C], iankaikkisella kuolemalla[B], apokatastasis-käsityksellä[D] vai sillä, että asia on Raamatunkin mukaan kovin epävarma, ja kertoa edelleen näille etsijöille, että on viisainta ottaa selvää iankaikkisen elämän etuoikeudesta ja lahjasta, mikä puolestaan Raamatun sanomassa on varmaa.
Alla siis neljä skenaariovaihtoehtoa ja heti perään omia näkemyksiäni ’loppupeleistä’.
Ihmisen maallisen kuoleman jälkeen (jota mahdollisten seuraa ’uusintakierrokset’ (sielunvaellusoppi tai vast.) tai jota mahdollisesti seuraa tuonelan, paratiisin tai vast. ’välitila’ sekä viimeinen tuomio mahdollisine rangaistuksineen )
A) ei ole mitään hengellistä iankaikkista elämää (kenellekään ihmiselle), kaikkien maallisesti kuolleiden ihmisten tietoisuus tuhoutuu
B) osalle ihmisistä koittaa (jo maallisen elämämme aikana alkanut) iankaikkinen hengellinen elämä, lopuille koittaa iankaikkinen kuolema eli iankaikkinen tietoisuuden kadotus
C) osalle ihmisistä koittaa (jo maallisen elämämme aikana alkanut) iankaikkinen hengellinen elämä, lopuille koittaa iankaikkinen kidutus eli iankaikkinen tietoisuuden säilyminen kadotuksen helvetissä
D) kaikille ihmisille koittaa lopulta iankaikkinen hengellinen elämä, osa tulee siitä jo tietoiseksi maallisen elämän aikana.
Laitetaanpa tähän ’ketju’, jossa itse kukin saa spekuloida, kuinka todella käy ’loppupeleissä’. Olen esittänyt tässä alla neljä skenaariota (A,B,C,D), miten Raamatun ilmoituksen perusteella voisi lopulta käydä ihmisille, joiden sisimpään Jumala on kätkenyt iankaikkisuuden (Saarn. 3:11). Olen tietoinen siitä, että skenaario A on äärimmäisen epäraamatullinen, mutta otin sen mukaan loogisen kattavuuden takia ja myös siksi, että tällä suomi24-palstalla on mukana ’pikkusieluisia ateisteja’ ; pitäähän heillekin antaa yksi skenaariovaihtoehto, josta käsin saavat purkaa väittelyn haluaan 😊 . Edelleen olen tietoinen alla esittämäni ’sielunvaellusoppi-option’ epäraamatullisuudesta, mutta otin senkin mukaan loogisessa mielessä vaihtoehdoksi ihmisen kohtalon ’välitilana’ maallisen kuoleman ja viimeisen tuomion välisessä vaiheessa. On raamatullista, että kristityn osa on iankaikkinen elämä, ja siksi on monien uskovien mielestä hyödytöntä spekuloida ei-kristityn osasta. Mutta toisaalta: ei-kristityt, uskosta osattomat ihmiset ovat etsikkoaikanaan kiinnostuneita iäisyysasioista ja tällöin on suurikin merkitys sillä, indoktrinoimmeko me heitä iankaikkisella kidutuksella[C], iankaikkisella kuolemalla[B], apokatastasis-käsityksellä[D] vai sillä, että asia on Raamatunkin mukaan kovin epävarma, ja kertoa edelleen näille etsijöille, että on viisainta ottaa selvää iankaikkisen elämän etuoikeudesta ja lahjasta, mikä puolestaan Raamatun sanomassa on varmaa.
Alla siis neljä skenaariovaihtoehtoa ja heti perään omia näkemyksiäni ’loppupeleistä’.
Ihmisen maallisen kuoleman jälkeen (jota mahdollisten seuraa ’uusintakierrokset’ (sielunvaellusoppi tai vast.) tai jota mahdollisesti seuraa tuonelan, paratiisin tai vast. ’välitila’ sekä viimeinen tuomio mahdollisine rangaistuksineen )
A) ei ole mitään hengellistä iankaikkista elämää (kenellekään ihmiselle), kaikkien maallisesti kuolleiden ihmisten tietoisuus tuhoutuu
B) osalle ihmisistä koittaa (jo maallisen elämämme aikana alkanut) iankaikkinen hengellinen elämä, lopuille koittaa iankaikkinen kuolema eli iankaikkinen tietoisuuden kadotus
C) osalle ihmisistä koittaa (jo maallisen elämämme aikana alkanut) iankaikkinen hengellinen elämä, lopuille koittaa iankaikkinen kidutus eli iankaikkinen tietoisuuden säilyminen kadotuksen helvetissä
D) kaikille ihmisille koittaa lopulta iankaikkinen hengellinen elämä, osa tulee siitä jo tietoiseksi maallisen elämän aikana.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Aloitan C-skenaariosta, mikä lienee ’klassisen kristillisyyden’ mukainen käsitys ihmisen iankaikkisesta kohtalosta (sekä katolisissa kirkoissa että monissa vapaiden suuntien seurakunnissa). Perusteluina ovat yleensä pitkä kirkkohistoriallinen traditio ja se ajatus, että koska ihminen kuultuaan ja torjuttuaan evankeliumin armolahjan on tehnyt syntiä iankaikkista Jumalaa kohtaan, pitää rangaistuksenkin olla iankaikkinen. Raamatunkohtia, joita esitetään tämän näkymyksen tueksi löytyy ’googlaamalla’ : ’helvetti kadotus luterilainen’ . Itselleni tämä C-skenaario on hyvin ongelmallinen, enkä voi kannattaa enkä yhtyä siihen. Mielestäni taustalla on puutteellisesti käsitetty Jumalan pyhyys. Pyhä Jumala on murheellinen ihmisistä, jotka Hänen armollisuuden kohdattuaan torjuvat pelastuksen armolahjan ja siitä ’viis veisaavat’ tai jopa pitävät sitä vastenmielisenä, mutta ei Hänellä ole yhteenkään Raamatussa esitettyyn ominaisuuteensa (teologinen käsite: Jumalan attribuutti) perustuen tarvetta piinata ja kiduttaa luomaansa ihmistä ’helvetin tulijärvessä’ iankaikkisesti. Toki historian aikana tämä C-skenaario on toiminut ’positiivisena pelokkeena’ syntiselle ihmiselle ja saanut hänet kääntymään Jumalan puoleen ja ottamaan vastaan iankaikkisen elämän armolahjan. Mutta kuitenkin Pyhä Jumala on totuus, eikä Hänellä ’tarkoitus pyhitä keinoja’, kuten meillä ihmisillä ja Lucifer’lla enkelijoukkoineen. Raamatun kertomuksissa ihmisten kohdattua Jumalan pyhyyden (vaikka vain enkelin välityksellä), on sanomana ollut: ’Älä pelkää’. Joten olen oman hengellisen elämäni ja syvällisemmän ymmärtämiseni tuloksena joutunut hylkäämään tämän C-skenaarion epäraamatullisena. Toki pidän tätä C-skenaariota kannattavia kristittyjä hengellisinä sisaruksinani, vaikka olen heidän kanssaan eri mieltä.
Jatkan D-skenaarioon, joka kuvaa apokastasis näkemystä. D-skenaario oli hyvin yleinen ensimmäisen vuosisadan kristittyjen ajattelijoiden keskuudessa (mm. Origines, Gregorios Nyssalainen) ja sen tueksi löytyy useita raamatunkohtia ( . . ja eiköhän GeeÄffä/All_in_Him/../BertieQvist niitä tähänkin ketjuun tuo runsaasti lisää kohtapuoliin). Tämä näkemys on luonnollisesti hyvin kiistanalainen, koska sen koetaan poistavan kaiken vastuun ihmiseltä itseltään etsiä yhteyttä Jumalaan ja Hänen armahdustaan, vaikkakin sovitus koskee jo kaikkia. D-skenaario tekee hyvin vaikeaksi ymmärtää, miksi Raamatussa kehotetaan valitsemaan elämä (eikä kuoleman tietä) ja miksi (kuten tuhlaajapoikavertauksessa) ihmisen on ensin lähestyttävä Jumalaa, kyllä Jumala sitten (rakastavan tuhlaajapojan isän tavoin) riemulla lähestyy meitä. Jeesus ei yhdessäkään vertauksessa opettanut, että lopulta kaikille käy hyvin. Itselleni D-skenaarion hyväksymisen tekee mahdottomaksi Jeesuksen esittämä totuus Juudas Iskariotin kohtalosta (Joh. 17:12). Edelleen olen ajatellut Jumalan armolahjaan täysin välinpitämättömästi ja jopa vihamielisesti suhtautuvia ihmisiä: heillehän iankaikkinen elämä Karitsan luona olisi kärsimystä (’yhtä helvettiä’) ja heidän mukana olonsa uudessa Jerusalemissa aiheuttaisi sinne ’härdellin’. Heille ja kaikille Jeesuksen omille on parhaaksi, että Jumala viisaudessaan ja rakkaudessaan menettelee B-skenaarion pohjalta. Mutta jälleen totean, että D-skenaariota kannattavat kristityt ovat hengellisiä sisaruksiani, vaikken tästä ’loppupeli’-asiasta ole heidän kanssaan samaa mieltä.
Sitten päädyn B-skenaarioon, joka tunnetaan teologiassa annihilaatio-oppina, joka on kirkkokunnista vain adventistien opillisessa perustassa. Monet raamatunkohdat ja niiden tulkinta tukevat tätä minunkin kannattamaa B-skenaariota. Tästä löytyy esimerkiksi Suomen adventtikirkon kotisivuilta erinomainen tiivistelmä, missä näitä raamatunkohtia on useita (.. löytyy ainakin vielä ’googlaamalla’: ’timo flink kadotettu kadotus’). Toki tähän samaan hengenvetoon varoituksen sana: Adventikirkon kotisivuilta löytyy heidän profetissansa Ellen G. Whiten kyseenalaisia opetuksia ja heidän lakihenkistä näkemystään mm. sapatinpidon välttämättömyydestä kristityille. Timo Flinkin kirjoitus kuuluu kategoriaan ’pitäkää se, mikä hyvää on’ ja sen ansiosta vältyn tässä perustelemasta tarkemmin omaa myönteistä näkemystäni B-skenaarion puolesta. Otan kuitenkin seuraavaan jaksoon pääkohtia Flinkin kirjoituksesta.
Tässä otteita Flinkin tekstistä B-skenaarion puolesta:
”Kun Jeesus puhui ruumiin ja sielun hukuttamisesta helvettiin, alkutekstissä käytetään kreikan kielen apollymi-verbiä. Sana vastaa heprean kielen teonsanaa <ābad>, joka käännetään kreikankielisessä Vanhan testamentin muinaisessa Septuaginta-käännöksessä apollymi-sanalla. Molemmat sanat tarkoittavat täydellistä tuhoamista, peruuttamatonta hävittämistä, jonka kohteesta ei jää mitään jäljelle.
Vanhan testamentin käsite sammumattomasta tulesta ei tarkoita tulta, joka ei koskaan sammu, vaan tulta, jota ei kyetä sammuttamaan. Se polttaa tulen kohteen poroksi ja sammuu sitten itsestään.
Samoin ikuinen tuli ei tarkoita tulta, joka palaa ikuisesti, vaan tulta, joka tuhoaa kohteensa ikuisiksi ajoiksi. Jumala tuhosi Sodoman ja Gomorran ikuisella tulella. Se ei pala enää, vaan palamisen lopputulos on ikuinen. Noita kaupunkeja ei enää ole, vaan ne kärsivät ikuisen tulen rangaistusta, olemattomuutta. Tästä syystä Jeesuksen sanat ikuisesta rangaistuksesta eivät tarkoita ikuista piinaa, vaan tuhoutumista ikuisiksi ajoiksi.
Ilmestyskirja piirtää eteemme kuvan jumalattomien hävittämisestä tulella ja tulikivellä. Sitä kutsutaan toiseksi kuolemaksi, ja kuvaus muistuttaa juuri Jeremian ja Jesajan kuvauksia jumalattomien tuhoamisesta. (Ilm. 20:9–15; 21:8). Näiden tosiasioiden valossa ajatus ikuisesta piinasta on väärä. Jumala hävittää kadotustuomion alaiset ihmiset kokonaan, eikä heistä jää mitään jäljelle. Malakian mukaan jumalattomat ovat kuin oljenkorsia, jotka poltetaan tulessa, eikä heistä jää jäljelle juurta eikä vartta. Obadja taas näki oman aikansa kansakuntien hävittämisessä esimaun lopullisesta jumalattomia kohtaavasta tuomiosta. Obadjan mukaan jumalattomat tulevat olemaan kuin heitä ei olisi koskaan ollut olemassa. (Mal. 3:19; Ob. 16).”
[24.05.2021 15:15]
. . kyllä tämä on defibrillaattoriakin haasteellisempi oikeinkirjoitettava eli korjaus D-skenaarioon: apokatastasis ( taas se yksi ’ta’ uupui 😊 )
Sen jälkeen, kun Jumala näytti minulle Helvetin, en ole enää spekuloinut näillä asioilla.
Jos kaikkien pelastuminen ei ole totta, kallistun toki B-skenaarion kannattajaksi.
Näihin allegorisiin tulihommeleihin olen saanut omalla tahollani opastusta sellaista, että VT:n aikoihin ja muutenkin tulta ja rikkiä (Ilmestyskirja) pidettiin puhdistuksen, ei tuhooaamisen välineinä.
Ja esim.roomalaiskirjeen 5. lukua pitäää mielestäni runnoa aika kummalliseen muotoon, jos siitä menee jotain muuuta tulkitsemaan kuin apokatastasis-opin (samoin pitää mielestäni tehdä kymmenille muile Paavalin kirjoittamille jakeille). Tuosta luvusta kun ei oikein saa käsitystä, että Aadamin lankeemus hakkaa seurauksineen Kristuksen vanhurskauden teon lukemin 6-1 tai 6-2 - minkä se mielstäni tekisi, mikäli ihmiskunnan enemmistö tuhottaisiin olematttomiin aikojen lopulla.
Lisättäköön, että mielestäni Paavali on kaikessa tiedossa kaikkia muita (siis muita apostolejakin) miljooona mailia edellä; minulle se, mitä Paavali sanoo, on aina ylin auktoriteetti.
Esim. jos viimeisena kukistetaan kuolema, kuten Paavali ilmoittaa, sitten asia on niin. Ja jos kuolema kerran kukistetaan, ei ole kuolemaa. Jollei ole kuolemaa, ei ole kuolleitakaan (vs. Elämä <--> elävät).
BertieQvist
Hengellistä pohdiskelua loppupeleistä
Voin sanoa sinulle : Sinä kuolet mutta elät aina.
Ei ole väliä mitä olet,jatkat matkaasi.
Älä tuomitse muita,kuten teet mulkku.
Lahkolainen haista.vi.xxx. sanon sinulle..
Älä peloittele,sillä me olemme kiertokulussa hetken.
Nostanpa tämän taas esiin, jospa Saviseutulainen tai Usko Toivonen (tai vaikkapa Välvä) uskaltautuisivat tällä kertaa miettimään syvällisiä ja kommentoimaan ( . . . iankaikkinen kadotus vai iankaikkinen kidutus, jos iankaikkinen elämä tuntuu 'helvetilliseltä vaihtoehdolta' :D). Geeäffä jo kesäkuussa hyvin asiallisesti kommentoikin !
Tähän vähän 'teaseria' :
elämän vastakohta on kuolema (ei kidutus)
Asiaa ei tarvitse miettiä, koska Raamattu on ilmoittanut sen kyllin selvästi. Kysymys on siitä, uskommeko mitä Raamattu sanoo. Naurun aihe tämä ei ole ainakaan, vaikka pistit hymiön. Rukoilin kerran että saisin tuskan sieluista. Silloin ylleni tuli sekunniksi sellainen tuska sieluista, etten sitä olisi kestänyt enempää. Varma asia on, että taivas itkee jokaista kadotettua sielua, joka syntiensä tähden joutuu ikuiseen tuli- ja tulikivijärveen. Jeesuksen ristin sovitus riittäisi jokaisella, joka uskossa turvautuu häneen.
Mielestäni Raamatussa ei ole ilmoitettu lainkaan iankaikkista kidutusta 'jumalattoman' ihmisen lopullisena kohtalona. Iankaikkinen kadotus on paljon luonnollisemmin ymmärrettävissä iankaikkisena kuolemana, tietoisuus lopullisesti tuhottuna. Timo Flinkin perustelut ovat valideja !
Asiaa nimenomaan on tutkittava ja mietittävä Raamatun sanoman pohjalta eikä laittaa painoa omille tunteille.
Kristityn yhteisön taustauskomuksella on merkitystä. Jos taustalla on jumalattoman (= evankeliumin kuullut hlö, joka suhtautuu Jumalan armolahjaan Kristuksessa täysin välinpitämättömästi tai kielteisesti) ihmisen iäisyyskohtalo kadotuksen helvetin piinaavassa tietoisuudessa, niin on vaara, että kristillisyydestä tulee ’pelko/pelottelu-keskeistä’. Tällöin kristityn elämän yhdeksi keskeiseksi motivaatioksi voi tulla ’helvetin kauhuilta välttyminen’. Voisi esittää allegoriana: kristitty on kuin hienolle lomasaarelle päätynyt turisti, joka ei voi/kykene nauttimaan kaikista saaren ihanista antimista ja virikkeistä, koska hänen mielestään oleellisinta on se, ettei hän välttyy tällä saarella olemasta kidutettavana vankilassa.
Jos taustalla on jumalattoman ihmisen iäisyyskohtalo kadotuksen täydellisessä kuolemassa (ei tietoisuutta), niin kristillisyydestä tulee todennäköisemmin armo/toivo keskeistä. Kristityn elämän keskeiseksi motivaatioksi tulee etuoikeus/mahdollisuus tutustua Kristukseen/Jumalaan. Kristuksen tunteminen on jo iankaikkisesta elämää ja Jumalan valmistaman pelastuksen armolahjan kokemista, ja tätä evankeliumin armolahjaa hän voi toisille ihmisille esitellä mahdollisuutena, ei vaatimuksena jonkin kauhean kohtalon välttämiseksi.
Nostettu Usko Toivosta varten.
Usko T. ei tänne vastannut, mutta toi toisen ketjun yhteydessä esiin Jeesuksen vertauksen viimeisestä tuomiosta (Matt. 25:31-46). Tässä vertauksessa tulee esiin salattuna miten Pyhä näkee ihmisen sisimpään. Siis ennemminkin se kertoo mikä on perustelu ihmisten jaotteluksi lampaisiin (iankaikkinen elämä) ja vuohiin (iankaikkinen rangaistus); vertaus ei kerro onko iankaikkinen rangaistus iankaikkinen kidutus vai iankaikkinen tuho (= iankaikkinen kuolema = lopullinen hylkääminen eroon Hänestä, jolla on elämä itsessänsä). Vertauksessa Jeesus nimenomaan hieman valottaa sitä, että iankaikkinen tuli on Luciferia ja hänen paholaisenkeleitä varten valmistettu.
Mutta jos Usko T. satut lukemaan tätä, niin pari asiaa, joita kyllä kannattaa rukouksessa Herrasi edessä kysellä (ja tämän sanon ihan kaikelle ystävyydellä):
* Kun VT’n kertomuksissa israelin kansan historian vaiheissa Herra käskee israelilaisia vihkimään jumalattomia pakanakansoja/-heimoja tuhon omaksi, NIIN löydätkö yhtään tapausta, jossa oheistetaan kiduttamaan näitä epäjumalia ties millä tavoin palvoneita ihmisiä ?
* Kun Jeesus esim. Matt. 5:29-30, Mark 9: 43-48 etc. kohdissa opettaa raajojen ja silmien hakkaamisesta/repäisemisestä pois viettelysten torjumiseksi ja estämään joutuminen helvettiin (alkukielen gehenna), niin eikö maininta madoista (mato) ja sammumattomasta tulesta kuvaa paljon luonnollisemmin senaikaista jätteiden kaato/polttopaikkaa (rotkoa: Hinnomin laaksoa) kuin senaikaista kidutuslaitosta ? (Toki myös ymmärrät senkin, että viettelykseen lankeamisen todellinen syy on sinun mielesi turmeltuneisuudessa eikä silmissäsi tai raajoissasi 😊 )