Kiitos Jumalalle, että Hän antoi kardinaaleille viisautta ja rohkeutta valita uudeksi paaviksi puhtaan opin puolustajan.
Toivottavasti paavi Benedictus XVI, ennen valintaansa antamansa lupauksen mukaan, puhdistaa kristikunnan saastasta.
Rukoilkaamme uudelle paaville voimia ja paljon armorikkaita vuosia!
Toivottavasti paavi Benedictus XVI, ennen valintaansa antamansa lupauksen mukaan, puhdistaa kristikunnan saastasta.
Rukoilkaamme uudelle paaville voimia ja paljon armorikkaita vuosia!
Vastaukset 43
Vanhimmat
Itseäni hieman yllätti, että näin nopeasti se uusi paavi sitten valittiin, mutta mikäs siinä. Varmaan ihan hyvä ihminen tuo Joseph Ratzinger on ja saapi nähdä miten nämä vaalilupaukset sitten käytännössä toteutuvat ;-). Olisi kyllä kiva tietää hieman tarkemmin mitä tuo kristikunnan saasta sisältää, mutta itse ortodoksina toivon, ettei se tarkoita vuoropuhelun lopettamista ortodoksisen kirkon kanssa.
että Rooman uusi patriarkka ja paavi Pentti luo Konstantinopolin Uuden Rooman arkkipiispaan ja patriarkkaan vähintään(kin) yhtä hyvät suhteet kuin edeltäjänsä.
Johannes Paavalihan sitoutui henkilökohtaisesti itäisen virkaveljensä kanssa tukemaan pyrkimyksiä kirkkojensa välisen näkyvän yhteyden palauttamiseksi.
täällä joutuu olemaan tarkkana noiden sanavalintojen kanssa. Heti tuohon kristikuntaan tartuttiin. Että ihmiset jaksavatkin...
Mutta Benedictus XVI:n valinta on selvän tuntuinen osoitus liberaaliteologeille siitä, ettei Roomalaiskatolinen kirkko aio jatkossakaan kumartaa maallistumiselle ja maailman vaatimuksille.
Onnea palstalla vieraileville Lännen katolilaisille.
Kiitos, ja mielestäni oikea oli myös analyysisi!
Rukoilen, että Benedictus XVI:n pontifikaatti yhä syventäisi dialogia ja lähentäisi itää ja länttä!
Tuntuu usein siltä, että KAIKKI kristinuskon (uudelleen)tulkinta tässä ajassa koetaan maallistumisena ja sopeutumisena maailman vaatimuksiin. Eli tiukkaa opillista kuria muka osoittaa se, että hokee samoja lausumia vuosisadasta toiseen yhtään miettimättä niiden merkitystä ajassa eläville ihmisille. Ihmisille jää kaksi vaihtoehtoa: kääntää selkänsä kirkolle kokonaan (minkä monet tekevätkin) tai keksiä näppäriä oikoteitä siloin, kun kirkon opetus törmää liian pahasti "normaalielämän" kanssa. Näin roomalaiskatolilainen voi temppuilla kovastikin esim. ehkäisyasioiden kanssa kuhan vaan säännön kirjainta mutta ei henkeä noudatetaan.
Esim. sanoisitko sinä, että ortodoksinen kirkko kumartaa maailman vaatimuksille vihkiessään eronneita, sallitessaan ehkäisyn ja antaessaan pappiensa mennä naimisiin? Minusta näillä ei ole mitään tekemistä "opillisen puhtauden" kanssa vaan osoittaa vain sen, että ortodokseilla on enemmän silmää ihmisen ongelmille kuin naimattomilla ja kummalliseen opilliseen ylimielisyyteen vetäytyneillä roomalaiskatolilaisilla.
Ratzinger kuuluu tuominneen rockmusiikin saatanallisena ja katsoo, että ooperan keksiminen aikoinaan johti moraalin turmeltumiseen (nämä ovat kuulopuheita, joten minulla ei ole lähdettä). Ratzinger voi olla aika stara opissa, mutta millaista realiteettitajua nämä lausunnot osoittavat?
Hienoa!
Ei sitä olisi voinut Lutherkaan paremmin sanoa.
vaikka itse veikkasin ja salaisesti toivoin di scolaa uudeksi paaviksi.
No kyllä se Benedictus on ainakin opillisesti tarkka jäbä ja mikä tärkeintä Hans Küngiä ja erästä hänen suomalaista lut.seuraajaa kismittää...
Onnea vaan luterilaiseltakin - onnea tulette tosiaan tarvitsemaan tuon staran kanssa. Ratzinger ajattelija George Bushin sanoin on 'viisauden ja tiedon miehenä' varmasti hyvä valinta paaviksi. Uusoikeistolaisuus ja konservatismi saivat uuden pätevän johtajan. Eritysen hyvä valinta Ratzinger on protestanttien kannalta: katolisen kirkon ultrakonservatismi ja opillinen paniikki tekee luterilaisuudesta entistäkin paremman vaihtoehdon. Sääli vaan, että roomalaiskatolinen kirkko taas kerran menetti mahdollisuutensa olla relevantti tekijä eurooppalaisen ihmisen elämässä, jota ei hallitse homofobia ja naisvihamielisyys.
Kiittäkää ortodoksit onneanne, että teillä on nuorekas, älyllisesti vireä ja dynaaminen ja ennen kaikkea sympaattinen patriarkka.
Muistaako kukaan enää Vatikaanin toista konsiilia ja sen henkeä?
"Muistaako kukaan enää Vatikaanin toista konsiilia ja sen henkeä?"
Älä huoli, Benedictus XVI muistaa, hän oli siinä mukana. Olitko sinä?
Jyvien ja akanoiden seulominen on parasta, mitä tässä ajassa voi havaita. Se ennakoi Herran paluuta.
minä taas olen avoimmen surullinen luterilaisen kirkon yltiö-liberaaleista johtajista ja sen koiramaisesta halusta mukailla lähes kaikkia mahdollisia maallisia tredejä/poliittisia ideologiota. Tai yksinkertaisemmin ilmaistuna; sen omituisesta halusta alistaa kristillinen antropologia, ei-kristillisille vastaaville -reformaation tähden!
Ja yhä ja taaskin olen surullinen, luterilaisuuden iänikuisesta ja sokeasta anti-katolisesta paasauksesta -vaikka katolisuus on muuttunut reformaation jälkeen varmaan enemmänku ku mitä Masa Lutherius aikoinaan toivoi!
Ja ylipäätänsä ku muutamu vuosi sitten kardinaali Ratzingerin julkaisi ekumeniaa ja kristillisiä "kirkkoja" koskevan kirjeen, ilahduin syvästi sen terveestä ja jopa "ortodoksisesta" hengestä.
Ja ylipäätänsä noin niingu henk.kohta, Paavi Benedictuksen 16 näkemys "Uskon turhentaja" Küngin ekkelsiologiasta on syvästi "ortodoksinen" ja jopa oiva.
Kiitos Ratz! Suokoon Jla menestystä uudelle Paaville!
En henkilökohtaisesti usko katolisen kirkon saneen kardinaal Joseph Ratzingerissa (1927-) - paavi Benedikt XVI - huonon paavin. Ne harvat asiakirjat jonka olen nykyajan katolisen kirkon taholta lukenut ovat olleet hyvää ja tasapainoista ns. kamaa. Esim. uskon ja järjen, kirkko-opin, ja raamatuntulkinnan suhteen paavi Johannes Paavali II:n (1920-2005) johdolla ja entisen kardinaali Ratzingerin opillisilla neuvoilla katolinen kirkko on tehnyt loistavaa teologista työtä - siitä on opillinen paniikki kaukana...
Ei vain katolinen kirkko, vaan myös pitkälti ortodoksiset kirkot edustavat ja puolustavat perinteistä ja ehkä tänään hieman epämuodikasta etiikka. Tutustu vaikka Venäjän ortodoksisen kirkon ns. sosiaalioppiin (englanniksi osoitteessa: http://incommunion.org/articles/the-orthodox-church-and-society/introduction ).
On varmaan hieman harkitsematonta ajatella, että ns. nykyajan vapaat arvot olisivat jonkinlainen etiikan historian seuraava ja parempi ns. evolutionaarinen kehitys, joka tekisi perinteisestä uskonnollisesta etiikasta epäoleellisen tai vanhanaikaisen. Ehkä uskonnollinen etiikka olisi jo aika nähdä jossain piireissä keskuslupartnerina ymmärtämisen dialogissa, eikä käännytyskohteena... Ainakin usein tuntuu ns. kristillisessä Euroopassa olevan hyvin vähän tietoa kristillisen etiikan lähtökohdista (Jumalan ilmoitus, ihmiskäsitys, pelastus jne.), joista monet kiisteltyt eettiset kannanotot nousee... Myös monen ns. vapaa-ajattelijan ja ateistin kritiikki olisi purevampaa jos ne edes tietäisivät jotain kohteestaan...
Lars Ahlbäck
Ortodoksisen teologian opiskelija (Joensuun yliopisto)
Kiitos linkistä. Muistin että tuollainen oli joskus julkaistu, koska asuin silloin Moskovassa kun se julkaistiin, ja yritin jokin aika sitten etsiä sitä netistä, mutta en löytänyt. Ehkä se jostain löytyy vielä venäjäksikin.
Ole hyvä!
Venäjän ortodoksisen kirkon verkkosivuilla teksti löytyy venäjänkielisenä. Linkki on seuraava: http://www.mospat.ru/chapters/conception/
Käymällä Venäjän ortodoksisen kirkon EU-eduston verkkosivuilla löytyy ns. sosiaaliopin kommentointia ja esittelyä - ns. läntisessä kontekstissa. Monet tekstit on nuoren venäläisen piispa Ilarion Alfejevin (1966-) käsialaa. Piispa Ilarion on monessa yhteydessä pohtinut mm. arvokeskustelua ja yhteiskunnallisia asioita Venäjän ortodoksisen kirkon kannalta. Linkki on seuraava: http://orthodoxeurope.org/ Linkissä on jotain ongelmia juuri nyt - syytä en tunne...
En tunne toista yhtä suurta ortodoksista asiakirjaa yhteiskunnallisista asioista kuin Venäjän ortodoksisen kirkon ns. sosiaalioppia. Amerikan ortodoksisella kirkolla (Orthodox Church in America, eli OCA) on joitakin esim. bioettisiä kannanottoja, mutta ne ei sisällöltään mielestäni eroa yllä mainitusta. Linkki on seuraava: http://www.oca.org/DOCindex-marriage.asp?SID=12
No niin...
Lars Ahlbäck
Ortodoksisen teologian opiskelija (Joensuun yliopisto)
Hyvä kun on paavi valittu. Kaippa häntä voi melko konservatiiviseksi luonnehtia, enkä siltä osin usko, että mikään muuttuu. Uskonopin ei tarvitsekkaan muuttua, mutta joakpäiväiseen elämään liittyviä asioita voidaan aina tarkastella hieman uusin mielin.
Ymmärsin niin, että room.katolinen kirkko haluaisi uudistua, mutta aika ei ole ihan vielä kypsä. Siksi valittiin sen verran iäkäs kaveri paaviksi, joka ei virassaan ole kovin pitkään. Ilmeisesti 10 vuoden päästä aika on uudistuksille kypsempi.
Rukoilkaamme uuden paavin puolesta, että Jla kirkastaisi hänelle sen, että idän katolinen ja apostolinen kirkko pitää sisällään koko kristillisen uskon täyteyden ja että vain tätä kautta voidaan päästä todelliseen yhteyteen, jolloin on oleva yksi paimen ja yksi lauma.
Esteenä todelliselle yhteydelle ovat toistaiseksi:
* katolisen kirkon omatoimisesti omaksumat harhat, ml. mm oppi N. Marian perisynnittömästä sikiämisestä, aneista, pyhien ihmisten hyvien tekojen aarresäiliöstä...
* koko kirkon virkakäsityksen raa'asti rikkova ajatus Rooman piispan erityisasemasta yli muiden piispojen
* opetus, jonka mukaan papiston tulee raamatunvastaisesti olla naimatonta (ei tosin koske kaikkia itäisiä osakirkkoja, mutta johtoasemassa olevaa roomalaista riitusta eli roomalaiskatolista kirkkoa kylläkin)
Tässäpä sitä sarkaa sitten onkin. Olisi aika nostaa kissa pöydälle ja lopettaa ekumenistinen hyristely!
on pohjimmiltaan (vain) roomalaiskatolisen kirkon näkemys Rooman piispan primaatista yli koko maan piirin...
Ja minä kun luulin että se primaatti on Jeesuksen monopoli.
Mutta saahan sitä aina haihatella...
Realismia olisi sen sijaan Rooman piispan paluu takaisin Jakamattoman Kirkon helmaan. Ja Amerikkaan voisi perustaa kokonaan uuden patriarkaatin, joka olisi kaikista Vanhan Mantereen kirkkoruhtinaista täysin riippumaton.
Haaveet ja epärealistinen haihattelu eivät edistä pisaraakaan kristikunnan yhdistymistä.
Vain jokaisen osapuolen nöyrtyminen ja sovinnollisuus edistävät asiaa. Myös ortodoksien pesästä löytyy pölyä, jonka voi puhdistaa.
Onko mielestäsi todella realistista ajatella, että yli miljardin kristityn hengellinen johtaja palaisi ortodoksien riitaiseen joukkoon? Ja mistä hän palaisi?
Tottakai ortodoksien pesästä löytyy pölyä. Sen poistaminen ei puhdista pölyä muualta.
Minusta miljardin kristityn johtaminen on yhdelle ihmiselle ylivoimainen tehtävä ja silkkaa suuruudenhulluutta. Paavi on Rooman piispa ja läntisen Euroopan patriarkaatin johtaja. Mikään ekumeeninen synodi ei ole antanut hänelle primaattia Euroopan ulkopuolella, ei myöskään Itä-Euroopassa. Totta kai viime mainitulla alueella älähdetään, jos paavi siellä astuu ortodoksien varpaille.
Tuskin paavi minnekään palaa, mutta jos hän jostain palaisi, niin itse keksimistään dogmeista takaisin jakamattoman kirkon uskoon ja siihen ruotuun, johon hänen virkansa alun pitäen sovitettiinkin. Myös maallisesta vallasta luopuminen olisi suotavaa, sillä Kristuksen mukaan tulee antaa keisarille se mikä keisarin on.
Jos jollekulle ei vielä ole selvää, ortodoksien ja roomalaiskatolisten yhteyspyrkimysten suurin este on nimenomaan paavin valta.
> Jos jollekulle ei vielä ole selvää, ortodoksien ja roomalaiskatolisten yhteyspyrkimysten suurin este on nimenomaan paavin valta.<
Kuka lie antanut Johannekselle valtuudet puhua koko ortodoksisen maailman puolesta?
Ylittämättömäksi raja-aidaksi sementoitu kysymys paaviudesta estää luonnollisesti todelliset yhdentymispyrkimykset. Samalla ortodoksit eristävät (ja ovat sen jo tehneetkin) itsensä muusta kristikunnasta. Epäselvyys siitä, kuka on suurin auktoriteetti Ortodoksisessa Kirkossa on heikentänyt sen arvovaltaa. Tälläkin palstalla käydään jatkuvaa kinastelua, onko Moskova vai Konstanttinopoli johtava patriarkaatti. Roomalaiskatolinen Kirkko on ylivertaisen vahva kirkkokunta siksi, että sillä on keskitetty, toimiva hengellinen ja taloudellinen hallinto.
>Paavi on Rooman piispa ja läntisen Euroopan patriarkaatin johtaja. Mikään ekumeeninen synodi ei ole antanut hänelle primaattia Euroopan ulkopuolella, ei myöskään Itä-Euroopassa.<
Mikään synodi ei olekaan antanut, mutta Kristus antoi Pietarille vallan jatkaa työtään maailmassa ja Rooman piispa on Pietarin työn jatkaja, siitä ei ole epäselvyyttä. Tässä työssä paavilla on apuna mm. yli sadan kardinaalin muodostama kollegio, jossa kullakin jäsenellä on oma tärkeä erikoistehtävänsä.
Kehoittaisin myös tutustumaan paavin mahdollisuuksiin omin päin "keksiä" dogmeja, ettei tulisi päästäneeksi suustaan sammakoita.
En ole edellä suinkaan puhunut vain omia mielipiteitäni. Kyllä ortodoksien käsitys paavin asemasta teologisena ongelmana on luettavissa ihan mistä tahansa ortodoksisen ja roomalaiskatolisen kirkon suhteita käsittelevästä kirjasta.
" Ortodoksit eristävät itsensä muusta kristikunnasta"
Ei pidä paikkaansa. Ortodokseilla on pitkät perinteet kansainvälisessä ekumeenisessa toiminnassa ja Kirkkojen maailmanneuvoston täysivaltaisena jäsenenä. Sen sijaan roomalaiskatolinen kirkko on edelleen siellä vain tarkkailija, sillä suureen väkimääräänsä ja perinteisiinsä vedoten se katsoo ainoaksi todelliseksi ekumeniaksi muiden kirkkojen liittämisen Paavin alaisuuteen. Ihan suoraan tätä ei yleensä kehdata sanoa, mutta rivien välistä se on luettavissa.
Ei ole mitään epäselvyyttä suurimmasta auktoriteetista ortodoksisessa kirkossa. Yksinkertaista: tuo auktoriteetti ei ole kukaan patriarkka, ei paavi eikä piispa vaan EKUMEENINEN KIRKOLLISKOKOUS, tässä historiallisessa tilanteessa ns. Suuri synodi jossa kaikki ortodoksiset paikalliskirkot ovat tasavertaisina edustettuna. Konstantinopolin ja Moskovan nahina liittyy jurisdiktiokysymyksiin, joita ei ole voitu ratkaista siksi, ettei em. kirkolliskokousta ole vielä saatu koolle.
" Kristus antoi Pietarille vallan jatkaa työtään maailmassa".
Niin teki. Ja antoi saman vallan mm. Johannekselle, Andreaalle, Jaakobille, Tuomaalle ja kumppaneille. Ei se ollut suinkaan Pietarin monopoli. Rooma kukkoilee vain siksi, että kaksi merkittävintä apostolia sattui kärsimään marttyyrikuoleman juuri siellä, pakanamaailman silloisessa keskuksessa, jota Konstantinos Suuren ajasta lähtien pidettiin niin taantumuksellisena, että Pääkaupunki piti siirtää muualle.
Kristuksen sanat Pietarillle, Kalliona, jolle Hän rakentaa Kirkkonsa, ymmärretään ortodoksisessa teologiassa sen uskon kautta, joka Pietarilla oli. Ja jonka omasivat tuolloin myös muut apostolit tavalla tai toisella.
Emme katso että Evankeliumeissa ensimmäisenä eksplisiittisesti ilmaantuva apostolin Pietarin suu-sanallinen todistus Kristuksesta elävän Jumalan Poikana, tarkoittaisi sitä että muilla apostoleilla ei ollut moista käsitystä. Höpöhöpöa ja militanttia sola scirpturaa moinen harha!
In nuce, Pietari on todellisen Kristus-uskon "ikoni" ja näin ollen jokainen piispa on tässä mielessä Pietarin seuraaja. Pietari on kyllä "primus inter pares" eli ensimmäinen vertaistensa (apostolien) joukossa, mutta ei heidän yläpuolellaan eli "non supra omnes"
Amen ja kiitos!
on kyllä aika vaikea käsittää tätä uuden paavin valintan liittyvää keskustelua ortodoksisuus
sivuilla. Kyllä kai orodoksinen spirituelli on
jotain täysin erilaista kuin katolilaisuus.
Esimerkkinä käynee kolhot seimikolossit pietarin-kirkon aukiolla jouluyön televisioinneissa. Samoin kolmiulotteiset kuvat ja veistokset
kirkoissa. Se nyt vain on aika vierasta kaksi-ulotteisuuteen tottuneille hartaille ortodokseille. samon kirkkomme laulutraditio, joka on aivan ihmeellinen ja jatkuvasti uudelleen ja yhä uudelleen avautuva.
kai sitä voi keskustella hieman ja heijjastella asioita. emmekai me ortot näin orpoja ole!?
Kuka mitäkin painottaa. Apostolisen kirkon
olemusta on vähän vaikea arvioida tällaisista
ensimmäinen vertaistensa joukossa lähtökohdista.
Jotenkin tökkii, lieko vähän liian katolinen
lähestymistapa. Voisihan sitä samalla arvella
Jeesuksen rukouksen vuosikymmeniä kestäneen
sisäistymisen vaikutuksia. Eli missä on oikea nöyrä ortodoksia. Säkenöivä älyllisyys on vähän vierasta.
Entä idän riituksen katoliset?
Heillähän liturgia on samanlainen
kuin ortodokseilla.
Miten ortodoksit tulkitsevat sen
kun Jeesus antaa Pietarille "taivasten
valtakunnan avaimet?
"Samalla ortodoksit eristävät (ja ovat sen jo tehneetkin) itsensä muusta kristikunnasta."
Ns. muu kristikunta on syntynyt eristämällä itsensä ortodokseista!
Ja heitä pitäisi sitten muka ortodoksien käydä mielistelemään?
Pöyristyttävää pötyä.
"Epäselvyys siitä, kuka on suurin auktoriteetti Ortodoksisessa Kirkossa on heikentänyt sen arvovaltaa. Tälläkin palstalla käydään jatkuvaa kinastelua, onko Moskova vai Konstanttinopoli johtava patriarkaatti."
Suurin auktoriteetti on Kristus. Suurin patriarkaatti (jäsenmäärältään) on Moskova, ja heikäläiset toimittavat jumalanpalvelukset yleensä vähiten huonosti; joskus oikein hyvinkin.
Kirkon arvovaltaa eivät heikennä hallinnolliset epäselvyydet. Sitä heikentävät uskon ja ihmeiden puute. Ihmeet ovat uskon todistajia.
"Kristus antoi Pietarille vallan jatkaa työtään maailmassa ja Rooman piispa on Pietarin työn jatkaja, siitä ei ole epäselvyyttä."
Jos paavi tosiaan uskoo ap. Pietarin primaattiin (ekumeenisten synodien isät eivät uskoneet) ja pitää itseään Pietarin viransijaisena (tietysti mitään "Pietarin virkaa" ei maan päällä ole), luulkoon rauhassa. Uskovainen kansa. joka elää yhdeydessä Kristukseen, ja jonka uskolla on voima siirtää vuoria - eli Todellinen Kirkko - ei tällaisten ukkeleiden luulemuksista välitä, vaan jatkaa herkeämätöntä rukoustaan täysin riippumatta niistä, siten kuin Kristus ja pyhät ihmiset ovat opettaneet, ja siten kuin oikeellisissa jumalanpalveluskirjoissa käsketään tekemään; niihin mitään lisäämättä ja niistä pois jättämättä.
Jos jatkuvasti ja vailla alkeellisintakaan havyntontoa syljetaan katta-ojentavan kasvoille, voi olla etta aktiivinen yhteistyohon pyrkija on pakotettu kaantamaan selkansa kurittomalle ja nurjamieliselle sukupolvelle "veljia Kristuksessa".
Siunausta,
Ignatius
Idän riituksen katoliset (=uniaatit, kreikkalaiskatoliset) ovat Rooman alaisuuteen pakkokäännytettyjen ortodoksien jälkeläisiä ja pysyvä todiste paavin vallanhimon historiasta.
Koko uniatismi on kummajainen, jota ei pitäisi olla olemassakaan. Mikä on semmoinen ortodoksi, joka on paavin alaisuudessa? Täydellinen paradoksi. Eiväthän ortodoksitkaan vietä messua tai kumartele kuvapatsaita.
Lauserakenteesi on monimutkainen ja vaikeaselkoinen. Voitko selvittää ajatustasi siten, että sen kaikki täällä ymmärtävät.
Kuka kääntää selkänsä ja kenelle ja miksi?
"kumartele kuvapatsaita?" Yksi kumartaa patsasta, toinen ikonia, kolmas vain ristiä. Mikähän mahtaa olla ero ja mistä kirkkokunnista on kyse?
Ikoni on parhaimmillaan kuva kaksiulotteisesta
todellisuudesta eli henkisyydestä. Ikoni on
jotain muuta kuin kolmiulotteinen patsas tai
veistos. Hengenmaailma on kaksiulotteinen ja
niin ovat monet ikonit. Tämä on tavallaan kuva
ortodoksisen kilvoittelun tiestä jossa olemme matkalla kohti isän ja pojan sekä pyhän hengen valtakuntaa.
"kolmas vain ristiä"... haahaaa... ihan niinku katoliset/ortodoksit ei kunnioittas ristiä.
muista toki "kunnioittamisen" ja "palvomisen" ero kristillisessä hurskauselämässä. ainiin, teillä kuin ei kuvia/patsaita ole ja muutenkin ikoniteologia ku on kovin puutteellinen, niin moiset asiat ei avaudu teille. ja taas se joka ei avaudu reformaation perillisille, on automaattisesti epäraamatullista menoa ja sillä ei voi olla mitään tekemistä kristinuskon kaa!
siis tosiaan: kamalaa noitä edesmenneitä kristittyjä isiämme ja äitijämme, niitten menoja; liturgioita martyyrien hautojen päällä, suitsutusta, kynttiläsaattoja, ikoneja, uskonnollisia puuminiatyyrejäkin kenties... kamalaa, kuinka quasi-kristittyjä he olivatkaan. no onneksi me valistuksen ja modernin kristillisyyden ystävät tiedämme paremmin. paremmin sen, että sitä mitä ei Raamatusta löydy, se on automaattisesti Pyhän Hengen vastaista!!!
ja toisaalta eikös ristikin ole eräänlainen "kuva" tai viittaus johonkin hengelliseen jutskaan. ja jos suutelet ristiä, mikä estää suudella ristiään kantaneen Jumalan pyhän martyyrin ikonia?
toki suuremmalta osin pakkokäännytyksen tms.uhreja, mutta myös vapaaehtoisesti siirtyneitä orttoja, jotka kypsyivät ortodoksien nationalistiseen menoo tai jatkuvaan keskinäiseen riitelyyn. eli meillä on syytä myös hieman miettiä ja katsoa itseemme ko. kysymyksessä. kaikki asiat eivät selity paavin vallanhimolla.
uniaatit ovat nykyään puhtaasti katolisia ja heidän omat muistonsa "siirtymisestä" paavin alaisuuteen on aika paljon toisenlainen ja positiivisempi.
messut tai patsaat... no nuo kreikkalais-katoliset omaavat kyllä muodoltaan ihan ortodoksisen menon. sen puolesta ovat paavin alaisuudessa aina joutuneet taistelemaan. kreikkalais-katolisten "latinalaistaminen" on pitkälti jo ohi.
minua ei uniaateissa ihmetytä muutakuin se että ovat niin meikäläisten oloisia, mutta paavin alaisuudessa. eli, ajatelkaamme vain että he ovat katolisia -syistä tai toisista- ja antakaamme heidän olla. he eivät tule enään takaisin ja IImaailmansodan jälkeiset "palauttamisyirtykset" eivät sitä halua lisää ainakaan sataan vuoteen.
turha meidän on nykyuniaatteja mitenkään vihata tai pitää paavin valtapolitiikan epähedelminä. kiinnittäkäämme katseemm nykyisyyteen ja siihen että uniatismi-kieltoon sitoutunut katolinen kirkko, pitäytyyy kiellon kunnioittamisessa.
Kunhan tohon Johanneksen kummalliseen patsaankumarruskommenttiin reagoin piiiikkasen kärjistämällä...ja sinä vetäisit herneen nenään.
Minusta niin patsaat kuin ikonit ja ovat ok ja suurta rikkautta. Ettei vain itsellänikin olisi tuossa seinällä. En vaan ymmärrä sitä, miten ikoni olisi palveluskäyttöön paremmin sopiva kuin patsas. Samaa aihettahan nuo voivat esittää.
Puhtaaksiviljelty in vitro pietismi on kamalinta uskonnollisuutta mitä maasta löytyy. Jopa hurlumheihelluntailaisuudessa on enemmän elämää.
Ne ovat myös syntyneet rahan eli talouden vaikutuksista. Ortodoksinen kirkko on ollut
useimmiten köyhä. Tutkikaa vapaaehtoisten
uniaattikirkkojen synnyn taustaa. oliko siellä
takana katolisen kirkon huomattavan suuri
varallisuus ja uniaatit tavallan ostettiin.
Ikonit ovat osa ortodoksisuutta. Kukaan ei ole
vaatimassa kolmiulotteisten veistosten tai
patsaiden taikka kuvien poistamista. Ne vain
eivät kuulu ortodoksiaan. Tämä on ihan selvä ilman hurmahenkisyyden häivääkään. Jos itse saan valita, niin sytytän mielummin tuohuksen Kristus ikonin tai Sanansynnyttäjän ikonin edessä ja rukoilen. Tämä lienee ortodoksuuteen liittyvä palsta, mutta mielipiteet ovat aivan muualta
suureksi osaksi.
näinkin ja paljon, mutta väitätkö että koko uniaatti -kysymys voidaan selittää pois vain paavin/katolisten valtapyrkimyksillä!?
toisaalta, mitä pyrkimyksiä edustivat toisen maailmansodan jälkeen idän kansandemokratioissa tapahtuneet uniaattien "veljelliset" pakkopalautukset ortodoksisuuteen?
pastoraalisuutta ja suurta urheiluhenkeäkö ne olivat?
Ilmeisesti koko uniaattikysymys on niin laaja,
että sen syvälliseen ymmärtämiseen eivät tämän palstan mahdollisuudet riitä. Yhteiskuntien kehitys ja mainitut taloudelliset seikat
voivat selittää osan, mutta jokaisen, voisiko sanoa, uniaattikirkon kohtalo on erilainen.
Tämän on laaja tutkimukseen liittyvä kysymys,
erityisesti se vaatisi kirkkojen historiallisen tapahtumakulkujen selvittämistä. Voi olla, että
meidän(kin) ortodoksisen kirkon piirissä on
näiden kysymysaten asiantuntijoita ja tutkijoita.
Muistutan, että tämän keskustelupalstan aiheena on ORTODOKSISUUS. Paavi ei sellaisenaan kuulu tähän aihepiiriin.
Johannes
Sivusta keskustelua seuranneena, ja siihen hieman osallistuneena, tulee mieleen yhden opiskelijatoverin (suokoon hän lainauksen) määritelmä tai oikeammin kriittinen huomio ortodoksisesta teologiasta - silloin kun se kärsii epäkypsyydestä ja huonosta identtiteetistä. Se on: KAKKAfaattisuus! Se on meidän kaikkien taakkana!
KAKKAfaattinen lähestymistapa: Ortodoksisuus on esim. ei-luterilaisuutta ja se ei ole mitään siitä huonosta, alhaisesta, inhimillisestä jne. mitä muilla on tai luullaan olevan. Tässä lähestymistavassa ortodoksisuus tarvitsee aina jonkun "pahan" kirkon tai ajatuksen, jota ortodoksisuus nimenomaan ei ole. Eli kun ortodoksisuus esitellään, niin se tehdään korostuneesti tyylillä: "Ortodoksisuus ei opeta vääristyneesti kuin katolinen kirkko... jne."
Kirkkojen ja uskontojen vertailu tässä lähestymistavassa - KAKKAfaattisessa - tehdään akselilla abstrakti ihanne - ruma todellisuus. Joskus ruma todellisuus korvataan tai täydennetään kontrastin vuoksi mielikuvituksellisella ja valheellisella rumuudella. Vertailussa esim. roomalais-katolinen kirkko esitellään kaikessa sen monimuotoisuudessa (hyvässä ja pahassa, tai oikeammin vain sen pahoissa ilmentymisissä läpi historian) ja ortodoksisuus abstraktoidaan joksikin lihattomaksi ihanteeksi (lue -ismiksi), jonka historialliset puutteet ja pahuudet tehdään tyhjiksi ja vastuuta paetaan nykyajan haasteiden edessä.
Eikö esim. pyhittäjä Siluan Athosvuorelaisen (1866-1938) tapa ole parempi? Jumalan sanaa ja totuutta on hänen mukaan saarnattava rakkaudella ja kunnioituksella. Ei saa tuomita muita, vaan nähdä se heissä oleva hyvä. Tarpeen mukaan heitä voi hieman rakkaudessa ja vapauden hengessä neuvoa ja ohjata. Tämän neuvon hän antoi - arkkimandriitta Sofroni Saharovin (1896-1993) mukaan - lännessä kristittyjen parissa lähestystyötä tekevälle yli-innokkaalle nuorelle arkkimandrittalle... Luonnollisesti tämä tie kohti Kristuksen kaltaista elämää (jumaloitumista) vaati meiltä kaikilta nöyryyttä, kilvoitusta ja tärkeimpänä Jumalan armoa - ja ehkä Suomi24:n välttämistä! :)
Joku muu voisi esitellä höpsismin käsitteen... :)
Lars Ahlbäck
Ortodoksisen teologian opiskelija (Joensuun yliopisto)
Hyvin sanottu. Tuo kritiikki pätee tosin myös muihin kuin ortodokseihin. Luulisin että ortodoksit vähemmistönä herkemmin määrittelevät itsensä negaation kautta eli sen mukaan, mitä eivät ole. Luterilaiselle enemmiställe tämä ei ole tarpeen eikä mahdollista.
Luin juuri Tito Collianderin kirjan "Kristityn tie" (oli muuten jämäkkää tekstiä - kiitos kirjaa täällä suositelleille). Sen mukaan kristityn kilvoittelun keskeisimpiä asioita on nöyryys. Tällä oikealle nöyryydelle on tyypillistä se, että näkee (melkein perisyntiopin tapaan) itsensä täysin kelvottomana ja että kaikki hyvä itsessä tulee Jumalalta. Nöyryyteen kuuluu myös "kynttilän laittaminen vakan alle" eli että ei edes kerro kenellekään yrityksestään seurata Kristusta. Kirjoittajan mukaan kaikkinaisesta turhasta höpöttämisestä ja puuhastelusta täytyy päästä eroon ja elää yksinkertaista elämää. Aika kovaa tekstiä meille Suomi24:n oppiriitelijöille!
Sanokaas onko edes mahdollista elää kristittynä? En tiedä teistä, mutta itselleni tuollainen elämä tuntuu mahdottomalta. Että ei saisi korostaa itseään; että pitäisi kiittää kaikesta (myös lankeamisesta) Jumalaa; että pitäisi pysyä kohtuudessa; että pitäisi rakastaa lähimmäistään ja nähdä Kristus hänessä; että KERRANKIN voisi pitää päänsä kiinni vaikka saattaisi ollakin oikeassa. Huh huh. Kyllä tähän Jumalan armoa tarvitaankin.