Granaattiomenapuun kukka.
Intohimo.
Voima.
Herkkyys.
Uhkuva täyteys.
Puhjeten
kovasta puusta.
Pakattuna
kovaan kukkakuoreen.
Aukeaa hehkuunsa.
Uhkarohkeus maailmaan.
Vaatii
paljon vapautta.
Paljon rohkeutta.
Siksi Luoja antaa
meidät toisillemme.
Puhjeta kukkaan.
Intohimo.
Voima.
Herkkyys.
Uhkuva täyteys.
Puhjeten
kovasta puusta.
Pakattuna
kovaan kukkakuoreen.
Aukeaa hehkuunsa.
Uhkarohkeus maailmaan.
Vaatii
paljon vapautta.
Paljon rohkeutta.
Siksi Luoja antaa
meidät toisillemme.
Puhjeta kukkaan.
Vastaukset 65
Vanhimmat
Ole ystävä
Kallis neuvon antaja, on minulla kysymys:
Sydämessäni ihmis lapsi kultajyvä, tunne tuntemattomasta hyvä. Kukka kukalle tahdon.
Vieras, hänen sanoissa haluan elää ja muotonsa löytää.
Nyt ystävän neuvot kalliit
Mitä teen Rakkauden käsi?
On Kukkani armaani seassa suomi24 valtameressä, sydän juuriaan myöden ikävästä veressä.
Ja täällä taas huuhaata jauhamassa vaikka viimeiseksi sanoit edellisessä ketjussa
" emme tapaa enää " . . . !!
Näin tuulessa huojuvaksi heinäksi muuttuu ihminen, joka alkaa uskoa joka nettinarratiiviin. Voi pyöritellä vaikka 360 astetta ympäri ja takaisin.
Voi papparaasu, kun se Luoja ei oo antanu teitä toisillenne tämän melkoisen vuosilukeman aikana ja jälkeen niin ei se kuule enääkään tapahdu, eikä ainakaan nettihöpötysten perusteella kuten lienet kai huomannutkin. Että kehtaat jauhaa
aina samaa höpönlöpöä.
Aloittajan palstaselibaatti jäi lyhyeksi ))
Samaa tasoa kuin ajatuksesi edellisessä postauksessa lasten ja nuorten auvoisesta onnesta nykypäivänä, teidän rohkeutenne, mitä se on, toistakymmentä vuotta palstaelämää, siinä se !
Missä kohtaa mainittiin kaksikymmentä vuotta ? En löytänyt.
Toistakymmentä vuotta palstaelämää, lukee ihan suomeksi ekan kommentin lopussa...
Sehän ei ole kakasikymmentä vuotta, se on vaikka 12 vuotta tai 14 vuotta !
Kyllähän se niiskuneiti on palstalla kertoillut halujensa hyrräämisestä mutta eihän ne halut palstaa pidemmälle ulotu eikä ole koskaan ulottunut ja eiköhän tolla liene niitä
elämänsä rikkaruohoja kitkettävänä ihan liian kanssa, niistähän on hänellä porua piisannut.
11.5. 21 klo 21.43 kirjoitit itse että emme näe enää.
Miksi nyt sitten vielä kertoilla granaattiomenapuun kukista ja kukkimisesta.? Täällä.
Vai onko sinulla pakkomielle palstaan, etkö pääse siitä eroon ?
Turha täällä on rummuttaa intohimosta ja halusta tai mistään muustakaan ellei niitä ole muualla kuin sanoina nettipalstalla. Ellei ole uskallusta ja rohkeutta muuhun kuin läppärin näpyttelyyn.
Täällä saa kommentoida ihan luvalla, sinulla taas näyttää olevan pakkomielle kommentoijia kohtaan.
Eikö tyhjän saa pyytämättäkin.
Nettipalstalla Luojakaan ei anna ketään toisilleen, kyllä sen toisen luo on ihan omin jaloin mentävä mikäli niin haluaa.
Kukkaan puhkeamiseen ei ole kepulikonsteja.
Olisiko aika vaihtaa menetelmää, tämä tuntuu pahasti junnaavan paikallaan näin toimien. !!
Yhteisen elämän aloittamiseen tarvittava rohkeus tarvitaan aivan muualla kuin nettipalstalla, eihän nämä tänne postatut sanat ole vieneet teitä yhtään eteenpäin,
ettei vaan olisi niin että pelkkää takapakkia on täältä tullut.
Rakas.
Valo voittaa.
Vihreys koittaa.
Ruusu herää henkiin.
Tunnet tuoksun.
Poskilla punan.
Hymyn ja janon.
Intohimon ja palon.
Rakkauden kosketuksen.
Ruusu
kuten mantelipuun kukka
arvoituksellista
sen keveydessä.
luodun haavoittuvuudessa
Se vain on sellainen
Itsestään.
Sitä ei voi pakottaa esiin.
Me vain tunnemme
miten se on läsnä.
Kasvaa ,kukoistaa ,
onnistuu , kukkii.
Kumma vaan että se teidän intohimo ei ulotu palstaa kauemmaksi, miksi ette ole halunneet oikeasti rakastella tänä aikana kun palstalla olette hokeneet tyhjiä sanoja intohimosta vai estävätkö ne sinun elämäsi rikkaruohot sen, et kuitenkaan halua jättää nykyistä elämää hänen takiaan ??
Hyvin ylempänä ketjussa joku sanoit että tytteli on kertoillut niistä hyrräävistä haluistaan
ja hyvin näytti tietävän, tytteli vain tyydyttää ne halunsa jonkun muun kuin aloittajan kanssa
ja vain kirjoittelee niistä tämän henkilön kanssa joku muu saa oikean homman hoitaakseen )
Onko kyseessä häpeän puna vuosien yöllisestä salaleikistä nettipalstalla, koko ajan myöhäisemmäksi muuttuvasta.?
Autiomaassa
Nainen ja lapsi
ajamassa vuohiaan
halki kuivan laakson.
Mies veistää kivihahmoja.
Näin on eletty.
Tavat,oikeudet ,laki.
Sivilisaatio käyttää
kuiviin pohjavedet.
Mikä säilyy nykyisyydessä?
Läheisyys.
Elävä keskustelu.
Vuorovaikutus.
Rakkaus.
Usko ,toivo.
Usko lapseen.
Syli on auki rakkaudelle.
Kaikki muuttuu.
Autiomaassakin.
Ajatus vie eteenpäin.
Vai onko keidas vain
kangastus?
Mistä sen erottaa?
Aurinko porottaa.
Odotan sadetta.
Viileää tuulta.
Veden ääntä.
Rakas olen keitaalla.
Syli täynnä rakkautta.
Rakastan Sinua.
Tunnen Sinut.
Ihollani.
Aistin Sinut.
Tumman punaisen
Ruusunlehden pehmeyden.
Hellät kätesi.
Aavistus väreilyä.
Mukana paljon
Lämpöä ja rakkautta.
Enemmän kukkia.
Nuppuja ja aukinaisia.
Rakastan sinua.
Niinkuin tuoksua
Ruusujen ja kesän.
Nukkuessani päiväunta
tunsin
kuinka joku hyväili
selkääni
ja piti kiinni .
Raikasta vettä kaipaan
kuten sen lähdettäkin.
Sinua.
Kosketus tuntuu
kuin terälehtien värähdys.
Mukana rakkaus
ja kaipuu .
Herätessäni
valtaa mielen
ojentaa sinulle
seitsemän tulipunaista
ruusua .
Pieni hymy tähän, hyvin se teilläkin säilyy läheisyys, elävä keskustelu, vuorovaikutus, rakkaus. Kaikki salaa yöaikaan nettipalstalla ettei vain salainen suhde paljastu läheisille.
Miten se syli voi auki olla rakkaudelle kun sitä rakkautta ei uskalleta eikä voida edes näyttää kenellekään. Kun uskallusta enempään ei ole kummallakaan , mutta mitäs kun omaunto ja
muiden ihmisten kunnioitus ei merkkaa mitään niin kyllähän se salasuhdekin silloin menettelee, teillä kahdella ainakin. Kai sitten hyvät tai ainakin itsestään hyvää uskovat ihmiset toimivat näin.
Palstalle ne on nuukahtaneet ennenkin tarjoilemasi ruusut, on se että ikäihmiset ei parempaan pysty. Kieroa touhua.
Ns. uskovaiset ihmiset toimivat näin, ainakin nämä kaksi ovat toimineet iankaiken, ja hehän ovat omasta mielestään ihmisen valioluokkaa ! ) Ehkä he ajattelevat että Jumala ei huomaa heitä täältä keskellä yötä vaan nukkuu, eikä heitä löydä täältä sen paremmin he keitä he
täällä pettävät, siis kummankin läheiset. Näin toimivat nämä " ihanneihmiset ". Omasta mielestään.
Oletko polskinut pienten kanssa.
Kelit ainakin ovat olleet suosiollisia.
Minun on myös jano
- Lähteesi vettä.
Ruusu kasvattaa vartta,
Sen on jo pitkä. Mutta
hento ja uusien nuppujen
uhkana on koko ajan
kirvat ja kuivuus.
Ruusu voi olla hetken kuin
kuollut, mutta herää henkiin
kun tuntee veden, valon ja
aistii Rakkauden.
Olet rakkaani
- Nyt ja aina.❤️
Tunnen tunteen Sinusta.
Lämmin kaipaus.
Ihana olotila.
Toivo tulevaisuudesta.
Siinä. Käden ulottuvilla.
Haluan pysäyttää kaiken muun.
Huudan Ei. Älkää häiritkö.
Haluan olla kanssasi.
Ottaa kiinni hetkestä.
Tuntea sylillisen rakkautta.
Tuoksun seitsemästä ruususta.
Kiitos niistä ja Sinusta.
Rakkaudesta.❤️
Jos nukut...
Suutelen niskaasi.
Piirrän selkääsi sydämen.
Kuiskaan korvaasi sanat....
Pienet ja ainutlaatuiset.
Katson Sinua ja ajattelen...
Voiko rakkauden kieltä
puhua yhtään kauniimmin,
kun Sinä osaat ja teet.
Odotan hiljaa ja tunnen
hyväilevän tuulen kaappaavan
minut mukaansa.
Rakastan Sinua❤️
Jees, rakkaasi ehkä mutta vain nettipalstalla yöllä, muuhun se ei sulle kelpaa, ainakaan vuosien lukumäärän perusteella mitä oot rakkauttas palstalla jauhanut, ellei se koskaan konkretisoidu niin se on pelkkää sanojen leikkiä ja palstahupailua, ei muuta.
Tärkeintä
että ruusu kasvaa...
Tärkeintä että on rakas
Joka rakastaa...silloinkin
kun tuntuu vaikealta.
Tammetkin
kasvaa
paahteesta huolimatta....
Ojennat Ruusun.
Täydellisen.
Vahvan varren päässä
Tuoksuva ja iso Ruusu.
Tummanpunainen.
Seitsenkertainen.
Minun ruusuni
On pieni ja hento, heikko
Ilman Sinua ruusuni
antaisi periksi.
Ilma sinua ne eivät
olisi enää olemassa.
Kun on joku
Joka pitää
Niistä huolta.
Antaa rakkautta.
Tammet
ovat kestäneet
syksyn myrskyt
talven kylmyyden
ajan pimeyden
nyt paahteen
silti kasvaen
joka päivä .
Kurkoittaen
kohti aurinkoa
joka päivä .
Pienessä
terhossa
on elämän salaisuus.
Juuret
tammi kasvattaa
suoraan
syvälle maahan
ja imee maasta
kaikki voiman
ainekset.
Moraalinen rappio, ne sanat osuvat teissä nappiin, yön pimeydessä pelehtivät . Ja muita aikanaan niillä sanoilla syytitte, te uskovaiset. !!
Malka nähdään aina vain toisten silmässä, ei omassa, ei vaikka ollaan vuosikausia eletty salaisessa nettimaailmassa piilossa omilta ihmisltä eikä loppua näy mutta uskovia ollaan ja hyviä ihmisiä.
Tekohurskasta päivällä, yöllä sitten salakähmää, petosta ihmisyyttä kohtaan ja läheisiä.
Mutta ai jee kuinka hyviä omasta mielestä, tammeekin kasvatetaan. Koittaisit sinäkin vaan kasvattaa itseäsi ihmisenä ja jättää yölliset kaikkea muuta kuin jumaliset tapasi.
Koita miltä tuntuu rakkaus jota ei tarvitse salata kuppaselle palstalle vaan voit kävellä sen rakkauden knssa kaikkien nähden.
Heh heh heh, vai haluat olla kanssaan ja ottaa hetkestä kiinni ja vasta viisitoista vuottako olet täällä tätä moskaa jauhanut, että ottaa hetkestä kiinni, te onnettomat valehtelijat-
Tarvitsen voimaasi.
Tarvitsen vettä ja valoa.
Jotta jaksan säteillä.
Ikävä istuu viettämässä
Iltaa usein kanssani.
Kaipaus kääntää
kasvot kohti taivasta.
Hymy on kateissa.
Huoli huulilla.
Lopulta. Näen
ikkunassa tähdet.
Ja tunnen toivon.
Uskon. Ja rakastan.
Niihin ja sinuun turvaten.
Nukahdan.
Rakkaus on kaste.
Sitä me kaikki tarvitsemme.
Sen luominen
on myös vaativaa.
Välillä
tulee itselle epätoivo.
En jaksa enää .
Kun on rämpinyt suot
noussut suonsilmäkkeistä
valanut valoa
ja uskoa ja toivoa
ympäristöönsä.
Haluaa
vain jäädä
suomättäälle
ja olla .
Ei ole voimia.
Ei ole syitä
kurkoittaa tähtiä.
Kun ei ole rakkautta
siis myös vastarakkautta.
Haluaa luovuttaa
ja vain nauttia suon
maisemasta,
josta näkyy rakkaus
ja valona
päivällä aurinko
ja yöllä tähdet
ja levottomuus ja hälinä
poistuu ympäriltä.
Kannattaa hoitaa ensin asiat kuntoon siellä kotona olevien ihmisten kanssa ja aloittaa puhtaalta pöydältä toisen kanssa. Eikö se niin pitäisi mennä eikä leikkiä vuosia kuurupiiloa täällä. Kun saa vapaasti rakastaa, se vaatii myös jotain itseltä. Mutta kovin huonosti viitsit tehdä asioita sen vapaan rakauden eteen, aina vain pitää piiloilla ja ruikuttaa täällä.
Katson miten hiljaista.
Tyyntä myrskyn jälleen.
Kukat aukeavat jälkeen
Ilman mitään ääntä.
Kurottaen kohti taivasta.
Nostaen päätään.
Hento ja herkkä tuntuu
Höyhenen tavoin.
Sydän laulaa.
Serenadia..❤️
Eilen.
Liikenteessä.
Puita kaatui.
Sade vihmoi.
Tunne.
On läsnä.
Tänäänkin sydän laulaa.
Kohtaa rakkauden
ja silloin aurinko paistaa.
Rakkaus
ja sen hahmo.
Kun ajattelen sinua
useasti tuntuu
kuin koskettaisin
tuota hahmoa
Luojan ihmettä
rakkautta.
Miksi aina vain ajattelet, miksi et kosketa, kumpi teistä sen estää.?
Netti - intohimoa, kuten teineillä. Eikö teistä oikeasti ole enempään vai eikö vain se halu ole tämän kummempaa.
Kumpulainen kaipaa Jan
Olen menettänyt yhteyden
Säälittävää että kaksi vahaa ihmistä ei uskalla enempää.
Onhan se mutta kertoo vain siitä että kumpikin pelkästään leikkii ja hupailee palstalla.
Kukkaa sukkaa rahnat ei riittäneet sormuksiin.
Koska kumpikaan teistä ei tahdo palstapelleilyä enempää niin onko kaiken pointti
vain läheisten selän takan kieroilu vai miten tällainen massiivinen pelehtiminen
on selitettävissä.
Voi olla hankalaa sanoa perheelle et hei, tässä teille uusi mummu !!
Sama peli sen kun jatkuu. Samat mummun vainoojat liikkeellä, eivätkä mistään mitään opi. Säälittäviä lusmuja.
Lusmuja ovat kaksi pettäjää yön hämärissä.
Saatana.
Olla oikeasti hyvä ihminen ja olla sitä leikisti.
Kaksi täysin eri asiaa.
Oikeasti hyvällä ihmisellä ei ole salaista vuosien ajan jatkunutta salaista yöelämää.
Aivan.