Ortodoksinen kirkko ja kaapissa olevat homot

Ortodoksipapin homokaverit menivät käymään kirkossa. Kun aikansa olivat joku tokaisi homopapille, joka heilutteli vitjosen päässä suitsutusastiaa: "Sulla on hieno käsilaukku, mutta miksi palaa?

Ortodoksipapin homokaverit menivät käymään kirkossa. Kun aikansa olivat joku tokaisi homopapille, joka heilutteli vitjosen päässä savuavaa suitsutusastiaa: "Sulla on hieno käsilaukku, mutta miksi se palaa?

Mikäs siinä astella veljien kanssa lauantai saunaan. Ei herätä hetkeäkään epäilyksiä.

Itseäni kirkon jäsenenä öklöttää jos piispa vaikka olisi sellainen. Tulisi kokoajan homoseksuaaliset kuvaelmat mieleen katsoessa. Ei voi mitään. En muutenkaan ymmärrä noita erikoisuuksia ja heidän väkisin muille syöttämää hyväksy minut kampanjointeja ja muutamainostamista.

Itse seksuaalisuus jonkun kanssa ymmärrän kokeiluja mutta en niihin jäämistä. Romanttiset rakkaussuhteet samansukupuolisten kanssa ei ei ei en jymmärrä.

Tässä oli telkkarissa joku ohjelma ja hyvä etten jo komnentoinut että miksi tuo tytär pussaa äitiään suulle...

Kyllähän se tiedetään , että ort.kirkon papistossa on homoseksuaaleja. Pappisluetteloita tutkiessa meitä homoja on useita kymmeni. Osa on jo päätynyt tuonilmaisiin. Mutta suotakoon rauha homofoobikkojen sieluille. Tällä hetkellä on alle kymmenen homoseksuaalia henkilöä aktiiviseti kirkon toimessa.

Osatekijä miksi en lopulta liittynyt kirkkoon. Voiko luottaa jos siviilielämä on jotain muuta. Ei varsinaisesti se että joku on homo vaan yleisemmin tietty epärehellisyys alkoi tökkiä laajemmin. Jos väitetään tietävän mikä on totuus mitä kirkko tekee niin olettaisi kirkon olevan myös rehellinen. Tiukka tradition säilyttäminen on vienyt uskottavuutta. Ei pidä yleistää mutta liian paljon koin tuota.

Ehkä he eivät ole vielä löytäneet sinua? Ehkä joukossa on kaappiheteroitakin, pappeja, jotka katselevat muita naisia kuin vaimoaan. Ehkä siellä on niitä aseksuaalejakin ja mitä kaikkia niitä nyt tänään kuulemma on. Olen menettänyt jo lukumäärän missä mennään ja millä määritteillä, jotka tulisi virallista valtiollisestikkin.

En kuitenkaan usko että ortodoksisessa kirkossa sen enempää homoja kuin muitakaan. Heteroita ja sen sellaisia kuin muissa kirkoissa.

Minusta sinun kannattaisi pohtia enemmänkin miksi (homo)seksuaalisuus määrittää noinkin paljon suhdettasi kristillisyyteen tai ortodoksisuuteen. Kristinusko ja ortodoksisuus erityisesti ei ole sateenkaari-aate. Kyseessä on paljon syvempi ja kattavampi jutska. Värkki ja suuntauskeskeisyys on tietty "tätä päivää", mutta jospa menisit avautumaan ja pohdiskelemaan muualle.

S e, että olet havaintosi tehnyt, joka saattaa osin pitää paikkansa, ei muuta mitään. Sen tietävät nekin papistoon ja piispuuteen kuuluvat ortodoksit. He tietävät missä mennään ja mitä tullaan aina edustamaan: patriarkaallista ja heteronormatiivista ihmis ja maailmankuvaa. He saattavat kipunouda sen suhteen. Ehkä joku heistä lähtee mukaasi, mutta se ei muuta yhtään mitään. Tai ehkä sinun elämääsi... hetken aikaa.

Kiinnostaako sinua muuten ortodoksisuudessa muun kuin tämä mahdollisuus?

Kun ontologian missaan,
päätöspuheen väistämättä kissaan.

Kun ajaa moottoripyörällä kolmeasataa, luulee sen olevan elämys. Sitten istahtaa purjelentokoneen kyytiin ja se mp ei olekaan enää niin kova sana. Sitten hävittäjän. Jne.

Raha, valta ja kunnioitus. Aluksi raha on jännä. Sitten valta on voimakasta. Ja viimeisenä kunnioitus tuntuu menestykseltä. Mutta niitä seuraa tyhjyys.

Sitten saattaa alkaa hengellinen tai spirituaalinen vaaellus. Tutustuminen siihen, miksi olemme täällä. Mikä itse elämän tarkoitus voi tai voisi olla.

Joskus, kun into on vähäinen, saattaa elää siinä illuusioissa pitemmänkin aikaa, että 300km/h on edes varjo konseptille, jota yritetään kuvailla sanalla: elämys.

Ken haluaa ymmärtää, tulee ymmärtämään.