Mitä asiaa arvostat eniten kokouksissa?
Kokouksista
Asiaa
11855
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
...kokouksia, jotka päättyivät ajallaan ja asiallisen lyhyeen rukoukseen. Olivat toki keräilyharvinaisuuksia.
eikö tosiaan ollukin hirveetä kun piti kellosta vaivihkaa kattella, kun jotku jaaritteli rukousten kanssa, siis minuuttitolokulla !! en ollut ainut kun siirteli painoa jalalta toiselle.
kun oli konventissakin koko kamalan pitkän päivän istunu ja takapuoli lähes halvaantunu, niin eikun venytettiin ja venytettiin viimeisen päivän viimeistä puhetta ja loppurukousta hohhoijaa.
>>eikö tosiaan ollukin hirveetä kun piti kellosta vaivihkaa kattella, kun jotku jaaritteli rukousten kanssa, siis minuuttitolokulla !! en ollut ainut kun siirteli painoa jalalta toiselle.
Kyllä kokoukset vielä olivat mielestäni miltei siedettäviä, siis noin yleisesti ottaen ja kaukaa hakien. Mutta se, että ne venyivät reilusti yli aikataulun oli mulle hieman liikaa.
Rukouksista yleensäkin jäi sellainen kuva, että määrällä korvattiin laatu. Näin jälkeenpäin tuntuu ihmeelliselta, että Jehova kyllä lukee jokaisen sisimmän, mutta tarvitaan edusmies vielä hoitamaan asia viran puolesta ja pitkään.
noissa kirkoissakin, isämeitää sun muuta herran siunusta ihme äänellä puoleksi laulaen, tai mitä se onkaan..
mulla on kadonnut koko oma rukoushomma aikapäivää sitten.
sillon joku vuos sitten tuntui että siitä ois jotain apuaki ollu, muttei enää.
vaikka oma syy kait se on - -
>>mulla on kadonnut koko oma rukoushomma aikapäivää sitten.
Minä koin suunnattomana helpotuksena sen kun pääsin irti teennäisestä keskusteluyhteydestä. Yhtäkään vastausta kun en siihen mennessä saanut.
Kerran kävi niin että suununtain esitelmä pitäjä unohti tulla paikalle. Se oli mukava ja arvostettava kokous kun päästiin pelkällä vartsikan tutkimisella.
En arvostanut kokouksissa yhtään mitään, olinhan pakotettuna joutunut tulemaan paikalle. Kärsimystä koko aika!
On se joskus kiinnostavaakin ollut, varsinkin muutamana vuotena ennen ja jälk kasteen. ja edelleen uskon sinänsä itse asiaan.
Sitten tuli henkilöasiat, ja vaikka kaikki pitäsi antaa anteeksi, niin kylmyyttä ja rakkaudettomuutta ei jaksa. Muutakin on ilmennyt, mutta lähinnä henkilökemiat.
Mitään kauhean pahaa kun en tee, niin ei eroteta. Tämä foorumi kyllä tehnyt tehtävänsä. Olen tosi tosi toimeton, ollut jo ennen tätäkin tosi kauan.
Joskus harvoin käyn salilla.
Enää en KUUNTELE (havahduin siihen vasta joku viikko sitten) mitä siellä sanotaan.
En voi yhtyä aameneeseen, en lauluihin (kun monesti rakastamisesta tai jostain kumminkin kyse, johon ei voi yhtyä riemurinnoin, EI VOI)
Hirveät määrät muistiinpanoja ollut esitelmistä sun muista, vieläkin joitain jäljellä.
Lehdistä luen mielenkiintoiset jutut. Jos ja kun jotain jota en niele, laitan koko lehden pois.
Useimmat suhtautuu lehtiin kuin jumalan sanaan.
Lehdet ei ole kuitenkaan henkeytettyjä.
Jatkuu seuraavassa numerossa..
Jotkut laulut ovat melodialtaan tai sanoiltaan kauniita, esimerkiksi Mäkelän tekemä Maa julistaa luojan kunniaa (?) sekä se kohta yhdestä toisesta laulusta, jossa puhutaan heikoista ja sanotaan jotenkin siihen suuntaan, että "verellänsä osti Kristus heidätkin".
Jotkut laulut tosin ovat kaamean synkkiä.
Itselleni tuli valtakunnan lauluista mieleen lähinnä taistolaislaulut. Joidenkin hurskaiden jehnujen mielestä laulut olivat maailman parhaita kuinka muutenkaan - samaan hengenvetoon tietysti haukuttiin kaikki virret sun muut. En tajunnut tuollaista touhua edes silloin kun lapsen mielellä yritin uskotella itselleni "Totuuden" olevan jotenkin perusteltavissa.
Asiasta kolmanteen... Arvatkaapa miltä tuntui olla kentällä mielessä oli ajatus että eihän näillä mainospuheilla saisi edes itseään vakuuttuneeksi, jos olisi ulkopuolinen. Jonkin aikaa tuli annettua itselleen henkisesti raippaa, kun luuli että vika on itsessä kun ei "Totuus" tunnu vakuuttavalta, mutta jossain vaiheessa ymmärsi että vika onkin mahdollisesti jossain muualla...
on loppurukous. Sen aikana voi vielä suunnitella järkevämpää tekemistä.