Sairastuin masennukseen syöpähoitojen jälkeen. Kävin mielenterveystoimistossa hoitajalla ja pari kertaa lääkärillä, joka määräsi lääkkeitä, mutta mikään ei oikein auttanut. Syön nyt Venlafaxinia. Olen edelleen hyvin väsynyt ja masentunut. Tk-lääkäri oli kysynyt lääkityksestäni mielenterveystoimiston psykiatrilta, mutta tämä oli todennut, että kaikki lääkkeet on jo kokeiltu. Olen ehkä kokeillut kuutta eri valmistetta. Enempääkö ei ole? Eikä siis toivoa paremmasta.
olen melekin 70 vuotias. Valoa ei enää tunnelin päässä näytä olevan. Voiko apua enää saada mistään? Enää en jaksa tätä pimeyttä. Kerään lääkkeitä päästäkseni pois täältä.
olen melekin 70 vuotias. Valoa ei enää tunnelin päässä näytä olevan. Voiko apua enää saada mistään? Enää en jaksa tätä pimeyttä. Kerään lääkkeitä päästäkseni pois täältä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jos kuutta lääkettä on kokeiltu, niin se on hyvin pieni määrä verrattuna siihen, mitä niitä on olemassa.
Niitä masennuslääkkeitä ei kannata kerätä sitä varten, että pääsisi pois maallisesta elämästä, se ei luultavasti edes onnistu niillä lääkkeillä.
Voi tulla vaan jotain muuta vahinkoa, joka aiheuttaisi sitten vielä enemmän huolta ja surua.
Mikä se on saanut rouvan niin kovin masentuneeksi ?
Johtuuko se siitä syövästä, ja hoidoista ? Oletko niin huonossa kunnossa fyysisesti, ettet jaksa tehdä paljon mitään ?
Tai oletko ehkä yksinäinen ?
On olemassa erilaista vertaistukea, myös masentuneille ihmisille.
Katsele netistä vaikka mieli.ry:n sivuja, tai mielenterveysseuran sivuja.
Niistä saattaisi löytyä jotakin apua, että tulisi vähän valoa elämään.
Voimia sinulle, ja ajattele ilolla edes sitä kun kesäkin on tulossa, on valoisaa ja ilmat alkavat lämmetä.
Suosittelen pysymään erossa ainakin Optiparista ja muista lääkkeistä, joiden vaikuttava aine on paroksetiini. Paroksetiini on eräs vaikeimmista valmisteista vieroittautua. Yleensä mitä lyhyempi on masennuslääkkeen vaikuttavan aineen puoliintumisaika, sitä vaikeampi siitä on vieroittautua. Paroksetiinilla se taisi olla 1 vuorokausi. Sen on tutkimuksissa todettu myös lisäävän dementiariskiä pitkäaikaisessa käytössä:
https://www.psychcongress.com/article/study-most-antidepressants-do-not-raise-dementia-risk
"With the exception of paroxetine, the long-term use of most antidepressants does not increase dementia risk, suggests a study published in the Journal of the American Geriatrics Society."
Onko sulla rauta-arvot kunnossa?
Ferritiini on mitattu, ja on kunnossa. Lisäkilpirauhasen liikatoiminta hoidettu leikkauksella. Mikään ei vaan tunnu auttavan. MTT:n lääkäri suhtautui ylimielisesti, enkä saa sieltä enää aikoja. Olen kai liian vanha hoidettavaksi. Pitäisi kai mennä yksityiselle puolen, mutta eläke on pieni. Lääkkeisiin menee muutenkin jo liikaa rahaa.
Aika turhalta tuntuu neuvot: "hae apua". Ei sitä kuitenkaan ole saatavilla. Ainoa apu on kehoitus sauvakävellä ja nauttia kesästä. Jalatkin on kipeät, ettei näillä paljon jumpata.
En ihmettel yhtään eläkeikäisten korkeita itsemurhalukuja.
AP.
Jos olet yksinäinen ja et saa vertaistukea tai keskusteluapua niin mitkään lääkkeet ei välttämättä auta siihen yksinäisyyteen.Itselläni todettiin 21 vuotta sitten masennus ja kokeiltiin varmaan yli 10 eri mielialalääkettä,mutta mikään niistä ei auttanut. Sitten kun pääsin työkyvyttömyyseläkkeelle niin masennus hävisi.Koska mulla ei vaan lääkkeet poistaneet masennuksen syitä jotka oli ihan konkreettisia.