Kun mietitään ensimmäisiä (konkreettisesti) Homo sapienseja. Niin oliko heillä heti ateistinen tietoisuus siitä, että ei ole jumaluuksia? Eli ajattelivatko he, että on olemassa jumaluuden (jumaluuksien) käsite, jota vastaan me kuitenkin olemme? Vai oliko heillä mahdollisesti tiedonpuute jumaluuksien mahdollisuuden, kuten ehkä monen muunkin asian suhteen?
Miten tämä on suhteessa ateismissa esitettyyn näkemykseen siitä, että ihminen syntyessään on ateisti? Tiedostaako vastasyntynyt lapsi jumaluuksiin uskomisen mahdollisuudet, eli lapsi olisi tiedostava ateisti omavalintaisesti? Vai joutuuko lapsi asioita ymmärtäessään puntaroimaan sitä, sen tiedon valossa, joka sekä teismeistä ja ateismista on saatavilla?
Miten kohtaaminen ensimmäisen teistin kanssa tapahtui?
Miten tämä on suhteessa ateismissa esitettyyn näkemykseen siitä, että ihminen syntyessään on ateisti? Tiedostaako vastasyntynyt lapsi jumaluuksiin uskomisen mahdollisuudet, eli lapsi olisi tiedostava ateisti omavalintaisesti? Vai joutuuko lapsi asioita ymmärtäessään puntaroimaan sitä, sen tiedon valossa, joka sekä teismeistä ja ateismista on saatavilla?
Miten kohtaaminen ensimmäisen teistin kanssa tapahtui?
Vastaukset 12
Vanhimmat
"Vai oliko heillä mahdollisesti tiedonpuute jumaluuksien mahdollisuuden, kuten ehkä monen muunkin asian suhteen?"
Heillä oli tiedonpuute jumalien puutteesta. Samoin he eivät tienneet, ettei Saunatonttuja ole olemassa (koska silloin ei ollut vielä keksitty saunoja).
Ateismi on sitä, että ei usko että on jumalia. Jos et ole koskaan mistään jumalista kuullutkaan, olet oletusarvoisesti ateisti.
Patkuöli
Oliko heillä tieto, että on mahdollisuus kuvitella jumaluuksia? Mutta he mielensä lujuudella torjuivat tuon luulon?
Itse muistaisin että syntymästäni asti olen tiedostanut Tapio metsänjumalan Allahin ja Budhan sitten kouluiässä minulle alettiin tuputtaan uusia jumalia jotain jestus ja olisko se ollut joku jahe en muista nyt tarkkaan kuitenkin jostain kaukomailta ne oli.
"Vai joutuuko lapsi asioita ymmärtäessään puntaroimaan sitä, sen tiedon valossa, joka sekä teismeistä ja ateismista on saatavilla? "
Olisi hauska tietää, milloin avaaja on puntaroinut kantansa esimerkiksi Kalumbaan. Todennäköisesti avaaja ei usko Kalumbaan, joten hän on uskovainen akalumbisti.
Tämä on mielenkiintoinen kysymys. Itse olisin sen esittänyt näin:
"jos joku ei ole tietoinen skraga dambista, niin onko hän ateisti suhteessa skraga dambiin?
Entä, jos joku tutustuu asiaan ja toteaa, että se on minulle jees? Niin onko hän tällöin teisti suhteessa ko. epäentiteettiin?
Mihin asteikolla, vain onko sellaista asteikkoa, johon sijoittuu em. epäentiteetistä kertovan kirjallisuuden lukenut henkilö, joka tekee jonkin päätöksen asian suhteen? Missä määrin ihmisen mieli on tietoa käsittelevä järjestelmä, joka moisen päätöksen kykenee tekemään?
Mihin tulisi verrata asiasta saatavaa tietoa? Mikä tekee päätelmästä oikean? Varsinkin, jos epäentiteetti "toimisi" siten, että se ei estäisi aurinkoa paistamasta tai kuuta nousemasta ajallaan? Myös sade tulisi sinne, minne sitä ei tulisi jne. Ja sitä kautta ihmisten elämä rullaisi. Kunhan vaan muistaisi mikä kaiken takana kuitenkin on. Ja vaatimuksena muiston osoittamiseen olisi palvosmeno. Että hyvin pyyhkisi edelleenkin.
Kykyinä epäentiteetillä olisi se, että se olisi ilmoittanut, että sitä ei pysty tieteellisesti todistamaan. Ja siitä sen seuraajat tietäisivät, että se on totta. Ja se mitä ei voitaisi todistaa olisi luonteeltaan yliluonnollista ja jumalallista.
Kakarat ovat agnostikkoja ja iän karttuessa muuttuvat ateisteiksi.
lapsi kysyy jotain ja idiootti ei tiedä vastausta vaan sanoo sen johtuvan jumalasta 🤣
"Jumala" on informaatiota. Ilman informaatiota et voi kokea mitään. Lapsi ei ole syntyjään ateisti sen paremmin kuin teistikään, vaan yksinkertaisesti tietämätön asiasta. Hänellä ei ole jumalia, eikä muitakaan olentoja, ennen kuin niistä kertova informaatio pääsee vaikuttamaan lapsen kehittyvään mieleen. Hän joko uskoo informaation tai sitten vastustaa sitä, mutta tämä tapahtuu vasta muun aiheeseen liittyvän informaation vaikutuksesta: uskonnollisessa ympäristössä kasvava lapsi oppii hyväksymään uskonnon tarjoaman informaation ja uskonnottamassa ympäristössä kasvava lapsi oppii hyväksymään sille ominaisen informaation, esim. "jumala on satuolento".
”Lapsi ei ole syntyjään ateisti sen paremmin kuin teistikään, vaan yksinkertaisesti tietämätön asiasta.”
Lapsi on hedelmöittymisestä lähtien implisiittinen ateisti, joka on samalla ateismin laajin määritelmä ”jumaluskon olemattomuus”. Jos sinulla on tarve heilutella leimakirvestä ateistien suuntaan niin mikä ihmeen tarve lapset rajata ulkopuolelle? Onko se Jeesuksen sanat, joiden mukaan lasten (ateistien) kaltainen on taivasten valtakunta?
”Among "implicit" atheists are thus included the following: children and adults who have never heard of deities; people who have heard of deities but have never given the idea any considerable thought; and those agnostics who suspend belief about deities, but do not reject such belief.”
https://en.m.wikipedia.org/wiki/Negative_and_positive_atheism
Vittu aloitetaan karsinta ihmisiin, jotka sekoavat jossain elämänsä vaiheessa ovat uskovaisia.