Itse olen kylläkin nk. aina ollut tietoinen, että kerran tämä elämä päättyy.
Erään ystäväni kuolemasta tulee juuri 1 vuosi. Hautahau'n kautta olen löytänyt lukuisten ent. ystävieni ja tuttujeni nimiä. Heitä on kymmenittäin. Kaverini, he kuolivat ennen minua.
Kun lähdetään, kaikki tämä ympärillämme oleva krääsä menee osin roskiin, osa muille, tuntemattomillekin ihmisille, esim. kirpputorien kautta. Asuntoon, kotiini, muuttaa joku vieras ihminen, asuu tässä ehkä useita vuosikymmeniä, kuin minua ei olisi koskaan ollut olemassakaan. Tämä ei ole enää minun kotini.
Ja sitten: hautapaikka kylmällä hautausmaalla, ellei sitten jossain meressä tai suossa, mistä tuon tietää. Ajatelkaa: vuosikymmeniä, ehkä satoja arkussa tai purkissa, ympärillä satoja muita kuolleita... Öisin kuuluu Hemuleitten tassuttelu tiellä, Mörkö huutaa pimeässä siellä! Ihmissudet ulkoilevat haudoistaan, loikkivat yli hautakivien. Ei mitään rauhaa, ennen kuin aurinko taas nousee, vampyyrit luikkivat takaisin arkkuihinsa. Kristitty saa jälleen kääntää kylkeään ja levätä, ennenkuin kuu taas nousee. Vuosikymmenistä toisiin. Auta, Armias!
Ja entäs henki, Minä Itse? Menenkö todellakin Paratiisiin, vai tuleeko kuolinhetkellä vanginvartijat, (ankeuttajat?), tarttuvat ranteisiin ja sanovat, ehei, nyt on rouva erehtynyt. Vai Paratiisiin sitä oltiin matkalla? Heh. Lähdetäänpäs tänne toiseen suuntaan... Ja sitten avataan hullujenhuoneen ovi: Tuonelassa on täysi meno päällä! Osa seisoo seiniä vasten ja kirkuu, jotkut seistä toljottavat silmät tapillaan, jotkut kiroilevat ja raapivat itsestään luteita ja täitä...
Erään ystäväni kuolemasta tulee juuri 1 vuosi. Hautahau'n kautta olen löytänyt lukuisten ent. ystävieni ja tuttujeni nimiä. Heitä on kymmenittäin. Kaverini, he kuolivat ennen minua.
Kun lähdetään, kaikki tämä ympärillämme oleva krääsä menee osin roskiin, osa muille, tuntemattomillekin ihmisille, esim. kirpputorien kautta. Asuntoon, kotiini, muuttaa joku vieras ihminen, asuu tässä ehkä useita vuosikymmeniä, kuin minua ei olisi koskaan ollut olemassakaan. Tämä ei ole enää minun kotini.
Ja sitten: hautapaikka kylmällä hautausmaalla, ellei sitten jossain meressä tai suossa, mistä tuon tietää. Ajatelkaa: vuosikymmeniä, ehkä satoja arkussa tai purkissa, ympärillä satoja muita kuolleita... Öisin kuuluu Hemuleitten tassuttelu tiellä, Mörkö huutaa pimeässä siellä! Ihmissudet ulkoilevat haudoistaan, loikkivat yli hautakivien. Ei mitään rauhaa, ennen kuin aurinko taas nousee, vampyyrit luikkivat takaisin arkkuihinsa. Kristitty saa jälleen kääntää kylkeään ja levätä, ennenkuin kuu taas nousee. Vuosikymmenistä toisiin. Auta, Armias!
Ja entäs henki, Minä Itse? Menenkö todellakin Paratiisiin, vai tuleeko kuolinhetkellä vanginvartijat, (ankeuttajat?), tarttuvat ranteisiin ja sanovat, ehei, nyt on rouva erehtynyt. Vai Paratiisiin sitä oltiin matkalla? Heh. Lähdetäänpäs tänne toiseen suuntaan... Ja sitten avataan hullujenhuoneen ovi: Tuonelassa on täysi meno päällä! Osa seisoo seiniä vasten ja kirkuu, jotkut seistä toljottavat silmät tapillaan, jotkut kiroilevat ja raapivat itsestään luteita ja täitä...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Eipä näytä kovin moni asiaa pohtivan. Ainakaan ääneen.
Oma puoliso on kuollut ja monia sukulaisia. Myös kuolemanvakavaa sairautta on lähipiirissä parhaillaan.
Uskova turvaa iankaikkisuusasioissa Jeesukseen, joka on pelastanut. Silloin tietää olevansa matkalla hyvään tulevaisuuteen, kun tästä ajasta pääsee itse pois.
Elämä on kristityille Kristus, kuolema voitto - tai peräti voittopalkinto, raamatun mukaan.
Paavalin tavoin, joskus itsekään ei oikein tiedä, kummassako sitä mieluummin olisi, täälläkö, vaiko jo Herran luona.
Kun tässä ajassa saa synnit anteeksi ja ottaa Jeesuksen vastaan, ei tarvitse pelätä kuolemaa. Kuoltuaan pääsee taivaaseen.
Ja sitten eräänä päivänä tullaan sieltä taivaan sfääreistä takaisn uuteen maahan ylösnousemusruumiissa. Tässä seuraavassa maassa onkin sitten ainoastaan hyvää tarjolla. Raamatun viimeiset luvut kertovat tästä vielä edessäpäin olevasta tapahtumasta lyhytsanaisesti.
Tämä aika siitä eteenpäin kestää sitten aina ja iäti, eli se on käytännössä katsoen paratiisi maan päällä.
Höpöjä kirjoitat. Ei ole olemassa mittän aineesta irrallaan olevaa "henkeä". Sellaiseen uskominen on typerää taikauskoa.
Tule hurskaaksi omassa uskossasi.
Jumalalle kelpaavaksi hurskaaksi ei tulla omassa uskossa.
Kukahan Jumala niinku oikeasti on? Missä ja mikä on nk. fyysinen Taivasten Valtakunta? Pyhän Hengen kautta Taivasten Valtakunta elää myös kristittyjen sisäisessä maailmassa. Mutta tämä on hengen kautta tuleva tietoisuus. On kuitenkin olemassa myös se fyysisempi mesta: Taivasten Valtaistuin ja mm. ne monisilmäiset kerubit, kuin tulipyörät, sen ympärillä.
Kieltämättä myös juutalaisuskontoisilla on tietty tieto tästä Jumalastamme. Olen sen verran tuntenut ja kuunnellut juutalaisia (jotka eivät tunnusta Jeesusta) ja todennut, että kumma kyllä, hekin tietävät näitä asioita, joskin "kätketymmin" kuin kristityt uskovat. Tämä on vastoin yleistä, kristillistä näkemystä: olisi oikeaoppisinta väittää, etteivät juutalaiset tiedä yhtikä mitään. Mutta kyllä hekin tietävät.
Meillä on tietynlainen tieto tästä Henkilöstä, puhun nyt Jumalasta Nimeltä JHWH, Minä Olen.
Me kutsumme Häntä Jumalaksi.
Hän On Pyhä.
On muitakin nk. jumalia: he ovat olleet alkujaan enkeleitä, langenneita Johtajansa mukana ja eksytysten kautta pitävät itseään maan päällä nk. jumalina. On myös uskomus-jumalia, joita ei ole ollenkaan olemassakaan, mutta sitten on kyllä ihan aidosti olemassa myös näitä riivaajia, nk. epäjumalia.
Heistä älkäämme välittäkö. Ovat vain asian sivutuote, joskin syntisiin, langenneeseen ihmiskuntaan myös melko vahvasti vaikuttava.
Taivasten Valtakunta, Paratiisi, näillä on merkitystä.