Kun palataan keskusteluun ateismin ja uskontojen rajapinnasta on syytä nostaa esille ateistinen kirkko. Jonka kerrotaan myrskyn lailla ottaneen USA:n haltuunsa.
Miten suomalainen ateistinen kenttä laajemmin (ei pelkästään palsta-ateismin näkökulmasta) näkee ateistisen kirkon toiminnan? Onko Suomessakin jo viritetty kitarat yhteistä jumalatonta kohtaamista varten?
https://www.youtube.com/watch?v=O1t-WEk0DOk
https://www.youtube.com/watch?v=544Ch8jR0O0
Miten suomalainen ateistinen kenttä laajemmin (ei pelkästään palsta-ateismin näkökulmasta) näkee ateistisen kirkon toiminnan? Onko Suomessakin jo viritetty kitarat yhteistä jumalatonta kohtaamista varten?
https://www.youtube.com/watch?v=O1t-WEk0DOk
https://www.youtube.com/watch?v=544Ch8jR0O0
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ateistien kirkolla ei ole elämää 🤣 hankkikaa elämä 🤣🤣🤣
Kuoltuasi katoat pois.
😇
niin katoan ja olen haukkunut uskovia kymmeniä vuosia.🤣
Uskovaiset puolestaan hukkaavat kymmeniä vuosia evankeloidessaan. Eteenkin Luterilaiset
imuriseksuaalit
Ne saavat sillä idioottien etuja, kunnes idiootit loppuvat.
Kristitty ateismi on suuntaus, jossa ei uskota Jumalan olevan olemassa, ja torjutaan perinteisen kristinuskon opetuksia.
https://en.wikipedia.org/wiki/Christian_atheism
Ei taida liittyä mitenkään avaukseen, mutta toinpahan esille, kun maailmaan mahtuu niin monenlaista.
Eihän sekään mikään salaisuus ole, että kirkon jäsenistä taitaa pian yli puolet olla ateistisia (agnostikkoja ja possareita)?
Kristillinen ateismi on osa ateismin moninaista kirjoa.
Jos asiaa ajatellaan kulttuurihistoriallisesti, niin monet sekulaarit kansalaiset, joita ehkä enemmistö on, ovat kuitenkin tulleet tilanteeseensa suhteissa teismiin jonkinlaisen historiallisen kristillisen taustan kautta. Koska kirkolla on ollut merkitystä ennen eläneiden ihmisten elämään ja joiden (ennen eläneiden) työstä nykyisyyskin osin kumpuaa.
Yksilöateismeissa kuitenkin nähdään ehkä parhaiten se, että miten ihmisen ateismia määrittelee parhaiten se, kuinka ihmisen tai hänen muun taustaryhmänsä suhde on ollut teistisiin järjestelmiin. Ja millaiseksi ajatellaan se "taustateismi", jonka narratiiveja vastaan ollaan ateismissa.
Tämä ei toki ole ateismin yleismääritelmä. Mutta kuvaa ateismin sisälle itsensä ajattelevan kansanosan yksilöiden suhdetta teismiin. Ja siihen, kuinka se saa erilaisia sovellutuksia eri ateistisissa yksilöissä.
Mielenkiintoinen asia nykyään on yhä enemmän esiin tuleva uususkomuksellisuus, jossa erilaisiin asioihin liitetään tunnemaailman asioita. Mainonta maailmankuvineen, ideologiat jne. voidaan ehkä osoittaa sellaisiksi, jotka ovat jonkin verran ottaneet entisten teismien sijaa? Jos ajatuksena on elämän "taikakalut ja esineet", joita maksamalla ikään kuin yhä suurempi osa onnesta olisi olemassa.
Voisi melkein sanoa, että teistisyys siltä osin ei ole suinkaan häviämässä, vaan muuttamassa muotoaan uusiin asioihin, joiden kuitenkin kuvitellaan olevan osa sitä onnea, jota tavoitellaan. Jos ajatellaan ihmistä objektina, joka olevaisuudesta pyrkii valitsemaan sitä, mikä itseä miellyttää. Ja siten rakentaa oman palapelinsä, jonka herra hän on.
Lisäksi pitäisi vielä jaotella teismi eri osiin ritualismiin, uskonvaraisiin asioihin jne. Ja miettiä se, kuinka niitä on siirtynyt toisiin asioihin, mutta toisissa muodoissa.
Vähän niin kuin lehden Mustanaamio-kerho: luetaan yhdessä juttuja, ratkotaan tehtäviä, opetellaan Mustiksen omaa salakirjoitusta ja tilataan Hyvän ja Pahan sormuksia uskomatta hetkeäkään, että Mustanaamio oikeasti on olemassa. ; )