Ei Sannan mies.
Paska rasti”, totesi tuore ministeri V. Paavisto synkkänä erityisavustajalleen Lintsille silmäillessään puhelimestaan al-Holin terroristien evakuointia ynnä Paaviston osuutta evakuoinnin kiemuroissa koskettelevaa keskustelua sosiaalisessa mediassa.
”Mmmhh”, Lintsi myötäili ja kävi mielessään vihapuhe-monologia sitä henkilöä kohtaan, joka oli vuotanut medialle hänen kirjoittamansa al-Hol -talking points -muistion. Hän leikitteli ajatuksella kotiutettavien terroristien päästämisestä porukalla vuotajan kimppuun heti kun tämän henkilöllisyys selviäisi. Ääneen hän lausui fraasin, jonka tiesi rauhoittavan Paavistoa: ”Impivaaralaiset eivät ymmärrä humanitaarisia näkökohtia.”
Paavisto, joka tutki edelleen puhelintaan, ei kuullut vaan luki ääneen: ”Poliittinen silmänkääntö-yritys puhumalla ’suomalaisista’ sen peittämiseksi, että kyse on kotimaan turvallisuuden vaarantavista henkilöistä, ei mene läpi. Varmaan jokainen on lukenut Supon antamat varoitukset.”
Sisään kahisee Iphonella sähköpostejaan varmuuden vuoksi poistava tuore ministeri Ohimeni. ”Jessus sentään — ai niin, sitä ei saa enää käyttää ettei vähemmistö pahoita mieltään — no anyways, olet aikaansaanut aika hässäkän vai mitä Paavisto. Minulta tivataan vastauksia kysymyksiin, joista avoimesti ja läpinäkyvästi pienellä porukalla sovimme, että koko operaatio Korpi salataan. Kuka perkele tämän vuoti?”
Paikalle pyyhältää tuore pääministeri Manna Sariini lehtinippua heilutellen ja huutaa raivoissaan ”Alle vuorokausi pääministerinä ja jo on setäraivo somessa valloillaan! Kansallismieliset natsirasistiseksistit oikein uhkuvat ivallista huolta kantasuomalaisten naisten ja lasten turvallisuudesta muutaman terroristin maahantuonnin takia!”
Ohimeni laskostelee burkhaansa pukevampiin poimuihin ja vingahtaa: ”Onko tilanne niin paha?”
Sariini huutaa: ”Tajuatteko montako vuosikymmentä meillä on mennyt ajaa läpi se ajatus, että naiset tietävät kaiken paremmin, ja että sen epäileminen on toksista maskuliinisuutta! Kaikki tuo on nyt tuhottu. Kohta ne alkavat vaatia, että virkaan valinnan perusteena käytetään pätevyyttä eikä kiintiöitä, ja mihin silloin päädytään!”
Tämä hiljentää Paaviston, Lintsin ja Ohimenin. Hillotolppia ei riitä kaikille, se on tosiasia, ja pätevyysvaatimukset jättäisivät monenkin karriääripoliitikon nuolemaan tyhjää purkkia. Ajatus vetää vakavaksi.
”Voisimmehan me perustaa tarpeeksi uusia valtion tuella pyöriviä säätiöitä ja yhdistyksiä”, Ohimeni ehdottaa arkaillen. Muut nauravat ilkeästi, ja Sariini letkauttaa pisteliäästi: ”Just joo. Yhdistysten saama rahoitus on julkista tietoa, ja äänestäjät ovat jo oppineet syynäämään johtokuntapaikoille laitetut esiin. Ei onnistu. Muistele vaan Sitraa ja Kataista.”
Ohimenin puhelimen itämainen kutsuääni keskeyttää palaveroinnin. Häneltä menee tovi etsiä puhelin burkhansa piilotaskuista, mutta vihdoin se löytyy. Poliisiylijohtaja Kolehtilainen siellä pyytää ohjeita siitä, pitääkö hänen muistaa allekirjoittaneensa kotiuttamisoperaatio-suunnitelma vai ei, media kun ahdistelee saatuaan haltuunsa vuodetun asiakirjan allekirjoituksen kera.
Ohimeni käy keskustelua kaiuttimen kautta ja kysyy muilta, mitä ohjeita annetaan Kolehtilaiselle muistin suhteen; kommunikaation koordinaatio on oleellisen tärkeää kriisinhallinnassa.
”Sano ettei muista, koska ei ole nähnyt operaatiosuunnitelmaa ja että poliisi tutkii, kuka allekirjoitti”, päättää Paavisto.
Tuore ministeri Kyll’muni astuu ovesta sisään. Hän on palaamassa julkisen katumisen tilaisuudesta, jossa pyysi anteeksi Instagram-kyselyään siitä, haluavatko suomalaiset Suomeen mieluummin pelkästään Isis-lapsia vai Isis-lapsia Isis-äiteineen. ”Tiesittekö että eduskuntatalon ulkopuolella on joukko raivostuneita kurdeja osoittamassa mieltään ja tivaamassa, miksi tekijät pelastetaan mutta uhrit jätetään sinne. Käskin kysyä pääministeriltä.”
”Yritätkö kaataa tämänkin hallituksen?” tiedustelee Sariini jäätävästi. Kyll’muni ei vastaa.
Kolehtilaisen kanssa viestinnän päättänyt Ohimeni selailee puhelimellaan Fakebookia ja kertoo muille: ”Nyt siellä kysellään, miksi Suomen hallitus evakuoi terroristeja vaikka laki kieltää terroristien ja terrorismin tukemisen, että miksi niitä lakeja säädetään jos hallituskaan ei niitä noudata.”
”Paska rasti”, huokaa Paavisto taas, mutta saa sitten aivomyrskyn:
Paska rasti > paska rasisti > rasistista paskaa!
”Räpsäytetään päälle vihapuhe-sensuuri sosiaalisessa mediassa niin loppuu se tekemistemme penkominen! Käy ihan mahdottomaksi kantaa vastuuta ja toteuttaa länsimaisia arvoja ja demokratiaa kun tilanne on tällainen!”
”Ja ehkä vielä muutaman päivän ’alueellinen’ sähkökatko? Se on helppo järjestää, Carhunnan pojat ovat minulle palveluksen velkaa netottuaan tänä vuonna 50 miljoonaa verotonta sähkönsiirroista”, Paavisto lisää nyt jo piristyen.
”Loistavaa!” ”Niin me tehdään!” Muutkin innostuvat.
”Kriisi saadaan hallintaan”, Sariini miettii luottavaisena tehdessään jo keveämmällä mielellä lähtöä tiedotustilaisuuteen, jossa hä
Paska rasti”, totesi tuore ministeri V. Paavisto synkkänä erityisavustajalleen Lintsille silmäillessään puhelimestaan al-Holin terroristien evakuointia ynnä Paaviston osuutta evakuoinnin kiemuroissa koskettelevaa keskustelua sosiaalisessa mediassa.
”Mmmhh”, Lintsi myötäili ja kävi mielessään vihapuhe-monologia sitä henkilöä kohtaan, joka oli vuotanut medialle hänen kirjoittamansa al-Hol -talking points -muistion. Hän leikitteli ajatuksella kotiutettavien terroristien päästämisestä porukalla vuotajan kimppuun heti kun tämän henkilöllisyys selviäisi. Ääneen hän lausui fraasin, jonka tiesi rauhoittavan Paavistoa: ”Impivaaralaiset eivät ymmärrä humanitaarisia näkökohtia.”
Paavisto, joka tutki edelleen puhelintaan, ei kuullut vaan luki ääneen: ”Poliittinen silmänkääntö-yritys puhumalla ’suomalaisista’ sen peittämiseksi, että kyse on kotimaan turvallisuuden vaarantavista henkilöistä, ei mene läpi. Varmaan jokainen on lukenut Supon antamat varoitukset.”
Sisään kahisee Iphonella sähköpostejaan varmuuden vuoksi poistava tuore ministeri Ohimeni. ”Jessus sentään — ai niin, sitä ei saa enää käyttää ettei vähemmistö pahoita mieltään — no anyways, olet aikaansaanut aika hässäkän vai mitä Paavisto. Minulta tivataan vastauksia kysymyksiin, joista avoimesti ja läpinäkyvästi pienellä porukalla sovimme, että koko operaatio Korpi salataan. Kuka perkele tämän vuoti?”
Paikalle pyyhältää tuore pääministeri Manna Sariini lehtinippua heilutellen ja huutaa raivoissaan ”Alle vuorokausi pääministerinä ja jo on setäraivo somessa valloillaan! Kansallismieliset natsirasistiseksistit oikein uhkuvat ivallista huolta kantasuomalaisten naisten ja lasten turvallisuudesta muutaman terroristin maahantuonnin takia!”
Ohimeni laskostelee burkhaansa pukevampiin poimuihin ja vingahtaa: ”Onko tilanne niin paha?”
Sariini huutaa: ”Tajuatteko montako vuosikymmentä meillä on mennyt ajaa läpi se ajatus, että naiset tietävät kaiken paremmin, ja että sen epäileminen on toksista maskuliinisuutta! Kaikki tuo on nyt tuhottu. Kohta ne alkavat vaatia, että virkaan valinnan perusteena käytetään pätevyyttä eikä kiintiöitä, ja mihin silloin päädytään!”
Tämä hiljentää Paaviston, Lintsin ja Ohimenin. Hillotolppia ei riitä kaikille, se on tosiasia, ja pätevyysvaatimukset jättäisivät monenkin karriääripoliitikon nuolemaan tyhjää purkkia. Ajatus vetää vakavaksi.
”Voisimmehan me perustaa tarpeeksi uusia valtion tuella pyöriviä säätiöitä ja yhdistyksiä”, Ohimeni ehdottaa arkaillen. Muut nauravat ilkeästi, ja Sariini letkauttaa pisteliäästi: ”Just joo. Yhdistysten saama rahoitus on julkista tietoa, ja äänestäjät ovat jo oppineet syynäämään johtokuntapaikoille laitetut esiin. Ei onnistu. Muistele vaan Sitraa ja Kataista.”
Ohimenin puhelimen itämainen kutsuääni keskeyttää palaveroinnin. Häneltä menee tovi etsiä puhelin burkhansa piilotaskuista, mutta vihdoin se löytyy. Poliisiylijohtaja Kolehtilainen siellä pyytää ohjeita siitä, pitääkö hänen muistaa allekirjoittaneensa kotiuttamisoperaatio-suunnitelma vai ei, media kun ahdistelee saatuaan haltuunsa vuodetun asiakirjan allekirjoituksen kera.
Ohimeni käy keskustelua kaiuttimen kautta ja kysyy muilta, mitä ohjeita annetaan Kolehtilaiselle muistin suhteen; kommunikaation koordinaatio on oleellisen tärkeää kriisinhallinnassa.
”Sano ettei muista, koska ei ole nähnyt operaatiosuunnitelmaa ja että poliisi tutkii, kuka allekirjoitti”, päättää Paavisto.
Tuore ministeri Kyll’muni astuu ovesta sisään. Hän on palaamassa julkisen katumisen tilaisuudesta, jossa pyysi anteeksi Instagram-kyselyään siitä, haluavatko suomalaiset Suomeen mieluummin pelkästään Isis-lapsia vai Isis-lapsia Isis-äiteineen. ”Tiesittekö että eduskuntatalon ulkopuolella on joukko raivostuneita kurdeja osoittamassa mieltään ja tivaamassa, miksi tekijät pelastetaan mutta uhrit jätetään sinne. Käskin kysyä pääministeriltä.”
”Yritätkö kaataa tämänkin hallituksen?” tiedustelee Sariini jäätävästi. Kyll’muni ei vastaa.
Kolehtilaisen kanssa viestinnän päättänyt Ohimeni selailee puhelimellaan Fakebookia ja kertoo muille: ”Nyt siellä kysellään, miksi Suomen hallitus evakuoi terroristeja vaikka laki kieltää terroristien ja terrorismin tukemisen, että miksi niitä lakeja säädetään jos hallituskaan ei niitä noudata.”
”Paska rasti”, huokaa Paavisto taas, mutta saa sitten aivomyrskyn:
Paska rasti > paska rasisti > rasistista paskaa!
”Räpsäytetään päälle vihapuhe-sensuuri sosiaalisessa mediassa niin loppuu se tekemistemme penkominen! Käy ihan mahdottomaksi kantaa vastuuta ja toteuttaa länsimaisia arvoja ja demokratiaa kun tilanne on tällainen!”
”Ja ehkä vielä muutaman päivän ’alueellinen’ sähkökatko? Se on helppo järjestää, Carhunnan pojat ovat minulle palveluksen velkaa netottuaan tänä vuonna 50 miljoonaa verotonta sähkönsiirroista”, Paavisto lisää nyt jo piristyen.
”Loistavaa!” ”Niin me tehdään!” Muutkin innostuvat.
”Kriisi saadaan hallintaan”, Sariini miettii luottavaisena tehdessään jo keveämmällä mielellä lähtöä tiedotustilaisuuteen, jossa hä
Vastaukset 3
Vanhimmat
Halla-aholaista sekoilua, auto jo hakemassa, suljetulle ja pitävät pitkään.
Paaviston ?
Ei Sannan mies. Kiitos hauskasta viestistä, huumorin kukka on kaunein kukka.