Vielä sellainen totuus meille suomalaisille

että kun joku meistä kuolee vaikka hyvä mies ja häneltä jää lapset ja vaimo surullisina elämään niin se on surullista mutta me yhteisönä autamme ja Rakastamme toisiamme.Se on kuin sodassa.Jokainen kuollut sotilas teettää meille eloonjääville työtä ja se on näin.Sitten yksinkertaisesti autamme,Teemme työtä ja hyvissä voimin ja laulamme.Me pystytään siihen.Aina kun jossain perheessä on menetyksiä tai puutteita niin me autamme ja pyyhimme kyyneleet.Ja me pystymme siihen.Se on sydämessä ja selkärangassa.Se on Rakkautta
Koska me uskomme Jumalaan ja Jumala meitä rakastaa.
Terveisin Seppo