Miksi EU-jäsenyys on niin herkkä aihe? Miksi päivänselvissä asioissa torjutaan kaikki epäsopiva tieto ja yritetään huutaa sen päälle "EU-vihaajien valeita!"? Miksi puhutaan "hyvistä diileistä", vaikka sokea mummokin näkee, että kyse on huonoista diileistä? Siinä se juju onkin, että diilistä saadaan "hyvä", kun se rinnastetaan asioihin, jotka on diiliä huonompia. Sehän on ihan normaali ilmiö, että tietyissä olosuhteissa huono näyttää hyvältä; se tarvitsee vain vertailukohteen, joka on sitä huonompi.
EU-jäsenyyden tukemisessa on paljon populismia, valheita, vedätyksiä jne. joilla siitä saadaan näennäisesti muotoiltua "hyvä" tai ainakin "huonoista asioista se paras". Nimittäin usein kun puhutaan mahdollisesta EU-erosta, lyödään pöytään Venäjäkortti, sekä ryhdytään paasaamaan köyhtymisestä, yksinjäämisestä jne. Ja tämä puolusteleva mölinä on niin joukkovoimaista, että on valtava haaste tuoda päivänselviä faktoja esille, jotka kertoo selkeästi kuinka huono diili EU-jäsenyys meille on. Ja lopulta voimme siis vetää puolustelijoiden puolusteluista johtopäätökset: jäsenyyttä puolustetaan pelkojen vuoksi. Eli lopulta ei olekaan mitään sellaisia syitä, jotka osoittaisi jäsenyyden olevan esim. taloudellisesti hyödyllinen. Mutta jos tämä asia otetaan esille ilman juurisyitä, löytyy äkkiä laskelmia ja kaavoja yms. joilla "todistellaan" EU:n hyvyyttä ja kaikkivoipaisuutta. Ja silti tullaan aina siihen faktaan, että EU on "hyvä" vain ja ainoastaan silloin, kun saadaan vertailukohteeksi sitä huonompia asioita. Tästä ei pääse yli eikä ympäri yksikään EU-uskovainen. Muuta se päällehuutelu ei koskaan lakkaa, koska EU-uskovaisetkin tietää, että EU on meille taloudellisesti huono diili, johon hassataan miljarditolkulla rahaa MAINEEN JA PELKOJEN vuoksi.
EU-jäsenyyden tukemisessa on paljon populismia, valheita, vedätyksiä jne. joilla siitä saadaan näennäisesti muotoiltua "hyvä" tai ainakin "huonoista asioista se paras". Nimittäin usein kun puhutaan mahdollisesta EU-erosta, lyödään pöytään Venäjäkortti, sekä ryhdytään paasaamaan köyhtymisestä, yksinjäämisestä jne. Ja tämä puolusteleva mölinä on niin joukkovoimaista, että on valtava haaste tuoda päivänselviä faktoja esille, jotka kertoo selkeästi kuinka huono diili EU-jäsenyys meille on. Ja lopulta voimme siis vetää puolustelijoiden puolusteluista johtopäätökset: jäsenyyttä puolustetaan pelkojen vuoksi. Eli lopulta ei olekaan mitään sellaisia syitä, jotka osoittaisi jäsenyyden olevan esim. taloudellisesti hyödyllinen. Mutta jos tämä asia otetaan esille ilman juurisyitä, löytyy äkkiä laskelmia ja kaavoja yms. joilla "todistellaan" EU:n hyvyyttä ja kaikkivoipaisuutta. Ja silti tullaan aina siihen faktaan, että EU on "hyvä" vain ja ainoastaan silloin, kun saadaan vertailukohteeksi sitä huonompia asioita. Tästä ei pääse yli eikä ympäri yksikään EU-uskovainen. Muuta se päällehuutelu ei koskaan lakkaa, koska EU-uskovaisetkin tietää, että EU on meille taloudellisesti huono diili, johon hassataan miljarditolkulla rahaa MAINEEN JA PELKOJEN vuoksi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Niin, nykyinen mielipidevaikuttaminen toteuttaa itseään, monella tavalla, mutta jossa juuri ne tosiasiat ja arkiajattelu tukahdutetaan.
Tulevaisuutta ei voida tietää, ennustaminen ei ole mahdollista luotettavasti, silti se miltä jokin näyttää on aina sen hetkinen todellisuus.
Se usein myös toteutuu pidemmälläkin aikavälillä.
Todennäköisesti
Olet periaatteessa oikeassa. EU-jäsenyys on hyvä diili vain kun verrataan sitä huonompiin diileihin.
Tässä tapauksessa siis kaikkiin muihin vaihtoehtoihin.
EU ei ole täydellinen. Se on vain paras tarjolla oleva vaihtoehto. Yritetään tehdä siitä parempaa yhdessä.
EU ei ole paras vaihtoehto.
EU on fasistiseksi rakentuva imperiumiviritelmä, joka ajautuu vääjäämättä suursotaan, kuten kaikki sakemannien viritelmät.
Natsi-EU on demokratian irvikuva, jonka koko kehitys perustuu vain ja ainoastaan siihen , että suurin osa kansasta on niin tyhmää, ettei kykene ymmärtämään poliittisten päätösten seurauksia.
Juncker aikoinaan kuvaili haastattelussa EU:n toimintaperiaatteen seuraavasti:
"We decide on something, leave it lying around, and wait and see what happens. If no one kicks up a fuss, because most people don't understand what has been decided, we continue step by step until there is no turning back."
Eli poliittinen eliitti luottaa siihen faktaan, että suurin osa kansasta on liian tyhmää ymmärtääkseen mitä päätökset tarkoittaa. Ja lopulta päädytään uudistuksissa tilanteeseen, ettei uudistuksia voi enää peruuttaa (hajottamatta EU:a), jolloin siis poliittinen eliitti on saanut tahtonsa läpi, koska typerä kansa ei ymmärrä mistään mitään.
Instituutiona EU toimii kyllä edustuksellisesti ja jäsenmaidensa edustajiensa kautta.
Mutta tämä organisaation toiminta vaikuttaa silti omituiselta, jos sitä katselee vaikka Brexit tapahtumien kautta.
Vaikutelma siitä yksipuolisuudesta esim. nykyiset jäsenvaltiot on hyväksyneet on yksipuolinen, jäsenyyteen on helpompaa liittyä, irtautumisen prosesseja ei ole edes valmisteltu tai ajateltu mitenkään, ainakaan julkistettu näkyvästi.
Mikähän tässä on taustalla ?
Edunvalvonta ? Uskomus ikuiseen jatkuvuuteen ?
Brexit näkemysten selvittäminen jatkuu vieläkin, eikä ristiriidoista näytä tulevan loppua.
Eu on kyllä muuttunut alkuaikojensa ihanteista kohti jotain muuta toimintamallia, joista voisi olla muutakin mieltä.
Edistyksellisyyskin on piiloutunut jotenkin, eikä tukitoimien järkevyys kaikessa välttämättä ole mielekästä. Vai onko jokin moottoritie luontaiisen vähäisen liikenteen Azorien saarella nähtävissä kestävänä kehityksenä jos Eu tuesta siinä on ollut kyse ?
Tai noin yleensä eräiden etelä-Euroopan maiden ylisuuri riippuvuus matkailusta, jonka vuoden kestänyt viirusinfektio johti ongelmiin. Tai vastaavat ilmiöt Suomenkin Lapissa, joka on sekin on menettänyt luontaista alkuperäisyyttään, miten kiinnostavaa on se keinotekoinen sinnekin siirtynyt kulutuskulttuuri ?
Olisiko kestävämpää vältellä yksipuolisen kapeita talousriippuvuuksia.
Viimeisin virtaus lienee tämä ilmastokuume, joka saa omituisenoloisia toteutumia, jos se perustuu korkean teknologian kasvatukseen osana vihreitä pyrkimyksiä.
Tässä unohtuu iloisesti jo sekin että tähän käytetyt välineet tuottavat itse haittoja saman määrän mitä niistä on näennäisesti viherhyötyä.
Plus miinus nolla.
Mikähän oikeasti toteuttaisi kestäviä periaatteita ? Kulutuksen vähentäminenkö, se voisi olla mutta kun... verotuloja tarvitaan jatkuvasti enemmän ja talouselämä tarvitsee kasvavaa kulutusta.
Kuten Eu omissa toimissaan tai valtamerikalastus vaikka rajoitteita onkin saatu aikaan.
Nykyisin on moniakin näkymättömiä tekijöitä, joiden riskit ovat lopuksi varsin korkeat kun oletetaan kaiken jatkuvan loputtomiin kuten ennenkin.
Hyvä olisi tarkastella tarkemminkin kaiken taustalla olevaa ja sitä ylläpitävää todellisuutta.