Piikikäs kaveri

Havahduin huomaamaan silmäkulmastani riippumatolla lojuessani, että joku tepastelee minun ohi. Söpö piikikäs siili. Vein vettä tarjolle. Nyt hän kurkistelee minuun päin tuolla aidan vieressä. Söpö pieni musta nenä nuuhkuttaa. :)

https://aijaa.com/tg3jky

Kuva kaverista..

45

130

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Oletko muuten koskaan miettinyt sitä - miten siilit parittelevat? Selitys on se, että urossiilillä on tosi pitkä heppi, sillä tavalla se on mahdollista.

      • Anonyymi

        Harmi ettei sulla ole :(

        Sepposi


      • Ei ole kyllä tullut mietittyä. Mutta huomasin tuon siilin rapsuttaessa takajalallaan kylkeään, että hällä oli vaaleanpunainen vattanahka. :)


      • MCMLXXVI kirjoitti:

        Ei ole kyllä tullut mietittyä. Mutta huomasin tuon siilin rapsuttaessa takajalallaan kylkeään, että hällä oli vaaleanpunainen vattanahka. :)

        Hyvää yötä! Se oli jossain tiedelehdessä vuosia sitten - siilin sen pituudesta artikkeli. Öitä! :)


      • Usko.Toivo.Rakkaus kirjoitti:

        Hyvää yötä! Se oli jossain tiedelehdessä vuosia sitten - siilin sen pituudesta artikkeli. Öitä! :)

        Heh, selvä. Hyvää yötä. :)


      • Anonyymi
        MCMLXXVI kirjoitti:

        Ei ole kyllä tullut mietittyä. Mutta huomasin tuon siilin rapsuttaessa takajalallaan kylkeään, että hällä oli vaaleanpunainen vattanahka. :)

        Joo silloin lapsena otimme kotiin siilin joka oli mielestämme (veljeni ja minä) loukkaantunut. Annoimme sille maitoa ja se oli sen päivän nukenvaunuissa. Jonkun ajan päästä se oli ripuloinut kaikki alustansa. Ei siis koskaan maitoa siilille vaikka se juokim sitä. Sen vatsa ei kestä eikä tietty kuulu sen ruokavalioon lainkaan.
        Niinpä vanhempien käskystä siili joutui taas ulkoruokintaan johon se oli tottunut.
        En jaksa muistaa miten päädyttiin siihen että se olisi loukkaantunut. Oikeasti siinä ei ollut mitään vikaa..

        Samoin meillä kylpyammeessa ui sorsa joka oli veljeni mielestä hoidontarpeessa. No ei kait ollut, isä kun tuli kotiin niin sorsa vietiin sinne mistä oli otettukin.

        Tämä on näitä juttuja kun lapset pelastaa 60-70 luvulla. Onko vielä samanlaista. Epäilen että ei.
        Ehkä tällaiseen ei ole mahdosuuttakaan enää tässä maaiilmassa. Nämä tapahtuivat Roihuvuoressa Prinsessantien metsää lähinnä olevassa maastossa ja ymmärtääkseni tuo mets on paikallaan vieläkin. Se on metsä Roihuvuoren ja Itiksen välissä. Toivon että metsä olisi paikallaan ettei siihen olisi koskettu.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Joo silloin lapsena otimme kotiin siilin joka oli mielestämme (veljeni ja minä) loukkaantunut. Annoimme sille maitoa ja se oli sen päivän nukenvaunuissa. Jonkun ajan päästä se oli ripuloinut kaikki alustansa. Ei siis koskaan maitoa siilille vaikka se juokim sitä. Sen vatsa ei kestä eikä tietty kuulu sen ruokavalioon lainkaan.
        Niinpä vanhempien käskystä siili joutui taas ulkoruokintaan johon se oli tottunut.
        En jaksa muistaa miten päädyttiin siihen että se olisi loukkaantunut. Oikeasti siinä ei ollut mitään vikaa..

        Samoin meillä kylpyammeessa ui sorsa joka oli veljeni mielestä hoidontarpeessa. No ei kait ollut, isä kun tuli kotiin niin sorsa vietiin sinne mistä oli otettukin.

        Tämä on näitä juttuja kun lapset pelastaa 60-70 luvulla. Onko vielä samanlaista. Epäilen että ei.
        Ehkä tällaiseen ei ole mahdosuuttakaan enää tässä maaiilmassa. Nämä tapahtuivat Roihuvuoressa Prinsessantien metsää lähinnä olevassa maastossa ja ymmärtääkseni tuo mets on paikallaan vieläkin. Se on metsä Roihuvuoren ja Itiksen välissä. Toivon että metsä olisi paikallaan ettei siihen olisi koskettu.

        Tuo lapsuusajan siilijuttu ei pitänyt olla anonyymi vaan sen krjoitti nimimerkki taruolento.


      • Anonyymi
        taruolento kirjoitti:

        Tuo lapsuusajan siilijuttu ei pitänyt olla anonyymi vaan sen krjoitti nimimerkki taruolento.

        Minun lapsuudessani eräänä talvena siili oli päättänyt asustella meidän navetassa. Se ei niin lämpimässä nukkunut talviunta. Tai en minä muista. En varmaan koko talvea seurannutkaan…

        Navettakissat saivat päivittäin maitoannoksensa, ja siili marssi aina etuilemaan niiden maitokipolle. Kissat nöyrästi odottivat vuoroaan. 60-luvulla ei vielä ollut yleisessä tiedossa, ettei siilin maha kestä maitoa ☹️


      • Hyvin varovasti.


    • Anonyymi

      Tuolla ruokaohjeita:

      https://www.siilikiikarissa.fi/ruokinta

      https://hajamutina.vuodatus.net/lue/2013/07/siilit

      Tuossa ekassa ei mainittu perunaa, silloin kun olin lapsi ja meillä koiran kupeilla kävi paljon siilejä niin ne kyllä popsi aina mielellään keitettyt perunat mitkä koira oli jättänyt syömättä, niin uskoisin että niitä voi antaa ihan hyvin.

      Sitten kun olet ruokkinut niitä ja niitä pyörii tontilla enempikin, tai edes tuo yksi niin teet sitten talvipesän/pesiä:

      https://www.siilikiikarissa.fi/talvipesan-rakentaminen

      -harmiseikirj-

      • Kiitti. Täytyykin lukea nuo linkit läpi. Nyt vein vaan vettä, en arvannut muuta tarjota ettei sairastu. Janon saa sammumaan kyllä.

        Tässä pihassa oli siilillä pesäkin yhtenä vuonna. Tuossa on sellainen suojaisa pöheikkö missä nytkin äsken, kun kävin katsomassa vielä, näytti ihmettelevän.

        Hauskasti vilkuilu minua ohittaessaan, että hyökkääköhän tuo päälle. Mutta uskalsi tepastella ohi kuitenkin ensi säikähdyksen jälkeen. Höpötin, että mene vaan kulta pieni en minä sulle mitään pahaa tee. :)


      • Anonyymi
        MCMLXXVI kirjoitti:

        Kiitti. Täytyykin lukea nuo linkit läpi. Nyt vein vaan vettä, en arvannut muuta tarjota ettei sairastu. Janon saa sammumaan kyllä.

        Tässä pihassa oli siilillä pesäkin yhtenä vuonna. Tuossa on sellainen suojaisa pöheikkö missä nytkin äsken, kun kävin katsomassa vielä, näytti ihmettelevän.

        Hauskasti vilkuilu minua ohittaessaan, että hyökkääköhän tuo päälle. Mutta uskalsi tepastella ohi kuitenkin ensi säikähdyksen jälkeen. Höpötin, että mene vaan kulta pieni en minä sulle mitään pahaa tee. :)

        Ne on aika rohkeita mutjakkeita, meilläkin koira aina alkukesästä yritti niille haukkua mutta kun ei ne mitään välittäneet eikä niille piikkipalloille mitään mahtanut sitten sekin oppi olemaan välittämättä, viekööt perunat.

        Ruokkiminen ja tuo pesähomma muuten olisi ihan ekoteko kun siilikannat on ilmeisesti pienentyneet melkolailla ja ne on ihan hyötyeläimiä, ainakin käärmeet pysyy poissa tontilta, tuolla mainitaan myös hiiret ja rotat:

        https://www.ess.fi/paikalliset/218227

        ja on niitä tosiaan mukava seurata, tulevat aina iltahämärissä syömään.

        -harmiseikirj-


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ne on aika rohkeita mutjakkeita, meilläkin koira aina alkukesästä yritti niille haukkua mutta kun ei ne mitään välittäneet eikä niille piikkipalloille mitään mahtanut sitten sekin oppi olemaan välittämättä, viekööt perunat.

        Ruokkiminen ja tuo pesähomma muuten olisi ihan ekoteko kun siilikannat on ilmeisesti pienentyneet melkolailla ja ne on ihan hyötyeläimiä, ainakin käärmeet pysyy poissa tontilta, tuolla mainitaan myös hiiret ja rotat:

        https://www.ess.fi/paikalliset/218227

        ja on niitä tosiaan mukava seurata, tulevat aina iltahämärissä syömään.

        -harmiseikirj-

        Sitä ne on. Ehkä ne piikit tekee rohkeaksi?

        Meillä yksi höperö koira aikoinaan haukkasi siiliä ja sai suuhunsa reikiä ja piikkejä huuliin. Piikit saatin itse pois, mutta lääkekuurin sai eläinlääkäriltä. Antibioottia.

        Koiraa ärsytti siilin tuhina ja tussahtelu, palloilu. Ei se enää toista kertaa yrittänyt haukata, mutta haukkui entistä kiukkuisemmin.

        Täytyy tarkastella mihin tänne saisi hyvän suojaisan pesäpaikan. Mutta nyt on mentävä nukkumaan, ei pysy silmät enää auki. Hyvät yöt.


    • Anonyymi

      Kivoja kuvia. 🦔 piristi ankeaa päivääni!

      • Kiva, että piristi. :)

        On nuo eläimet vaan kauniita ja kivoja seurata niiden touhuja. 🦔🐿️🐀🐇


    • Anonyymi

      Meillä taas on jänis makoillut pensaan juurella jo usean kerra, ei pelkää vaikka ulkona liikutaan, eikä liiku, vaikka menee metrin päähän, vaan siinä makoilee.
      Eikö jäniksen kuuluisi olla metsässä, eikä ihmisen pihalla.
      Vai onko jäniksetkin muuttuneet mukavuuden haluisimmiksi, että mielummin oleskelevat ihmisen pihassa, kuin metsässä itikoiden kiusattavana ja vaikeakulkuisessa maastossa, kun pihalla on tasainen nurmikko.
      Varmaan jänis tuntee olonsa turvallisemmaksi ihmisen pihassa, kuin metsässä.
      Iltapäivällä jänistä ei näkynyt, mutta aamulla näkyi.

      • Anonyymi

        Jänikset viihtyy hyvinkin puutarhoissa. Mitäpä turhaan metsään menisivät, jos on suojaisa ja turvallinen asuinpaikka lähellä ihmisiä. 😊


      • Kotiutunut ja mieltynyt teidän pihaan. :)

        Mun vanhemmilla on pihapiirissä yksi jänis ollut pikkuisesta saakka. Palaa takaisin nukkumaan pihapuskaan. Ilmeisesti pihapiiri tuntuu turvallisemmalta.

        Tässäkin loikkii joka päivä joku "pupu" pihassa. Ja oravia, fasaaneja, kyyhkyjä, harakat ja variksetkin viihtyy, kun on tuuhea kuusikko tontilla. Tai rajalla.

        Saa olla taas vikkelä, kun marjasatoa alkaa tulla, muuten ne hupenee parempiin suihin.


      • Anonyymi

        Se on vissiin rusakko..Rusakko elää kaupungissa ne on tottunut ihmisiin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jänikset viihtyy hyvinkin puutarhoissa. Mitäpä turhaan metsään menisivät, jos on suojaisa ja turvallinen asuinpaikka lähellä ihmisiä. 😊

        Ovathan kissatkin kesyyntyneet ihmisen ystäviksi, että elämä on helpompaa.
        Kissan söpöys on auttanut asiassa, että ihminen on kissan lemmikiksi ottanut.
        Kissa haluaa miellyttää ihmistä, koska ihmisen luona kissalla on ruokaa, juomaa ja lämmin paikka olla.
        Kissa on vaitanut villikissan vapauden kesykissan leppoisaan elämään ihmisen luona, ettei tarvitse rämpiä metsässä turkki takussa ja yrittää metsästää ja löytää ruokaa ja vettä.
        On myös paljon turvallisempaa nukkua ihmisen kodissa, kuin jossain metsässä, jossa voi isompi peto iskeä kyntensä nukkuvaan kissaan.


    • Anonyymi

      Helteisenä kesänä mökillä eräs sammakko ryhtyi mun lemmikiksi. Se oli hypännyt vilvoittelemaan sadevesiämpäriin ja lopulta siirtelin sitä sinne ämpäriin. Se antoi ottaa itsensä kädelle ja nöpötti siinä ihan rauhassa.

      • Heh, oletkos varma ettei ollut se tarinoiden sammakko prinssi? :)

        Kyllä kai eläimetkin aistii, jos ei niitä hätyytä ja ahdistele, että onko turvallista olla otuksen nimeltä ihminen lähellä. Tai en tiedä? Alistuuko he vaan kohtaloonsa. Paha sanoa.

        Mutta kiva kesäkaveri sulla. :)


      • Anonyymi
        MCMLXXVI kirjoitti:

        Heh, oletkos varma ettei ollut se tarinoiden sammakko prinssi? :)

        Kyllä kai eläimetkin aistii, jos ei niitä hätyytä ja ahdistele, että onko turvallista olla otuksen nimeltä ihminen lähellä. Tai en tiedä? Alistuuko he vaan kohtaloonsa. Paha sanoa.

        Mutta kiva kesäkaveri sulla. :)

        Oli joo. Me vietettiin oikein kiva pari viikkoa. 😁

        Aiemmin eräänä kesänä eräs todella haiseva paksuturkkinen, susikoira muistuttava kulkukoira asettui mun mökkipihaan, eikä suostunut lähtemään. Nukkui mökin ulko- oven edessä yöt. Olin aivan ihmeissäni sen kanssa. Mökkipihassa ei ole aitoja, joten en voinut mitään, se kulki vapaasti. Kun lähdin kotiin, se juoksi auton perässä hyvän matkaa. Oli todella outo tapaus.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Oli joo. Me vietettiin oikein kiva pari viikkoa. 😁

        Aiemmin eräänä kesänä eräs todella haiseva paksuturkkinen, susikoira muistuttava kulkukoira asettui mun mökkipihaan, eikä suostunut lähtemään. Nukkui mökin ulko- oven edessä yöt. Olin aivan ihmeissäni sen kanssa. Mökkipihassa ei ole aitoja, joten en voinut mitään, se kulki vapaasti. Kun lähdin kotiin, se juoksi auton perässä hyvän matkaa. Oli todella outo tapaus.

        Oho, olikohan koiruus ottanut hatkat vai hylätty? Selvästi ihmisen huomiota vailla.

        Meillä on ollut jokusen kerran rescue tilanne päällä, kun on löytynyt koira tieltä makaamasta ja pihassakin kerran oven takana hangesta.

        Pari saksanpaimenkoiraa ja yksi labbis, näitä kotiin lämpimään ja syömään poimittuja, joille sitten on löytynyt omistaja karkurit sivuston tai radiolähetyksenkin myötä.

        Yksi koira näistä oli 60 km päästä päätynyt meidän kylätielle ja uupunut siihen. Piti nostaa autoon, kun oli aivan kihmeessa ja uupunut. Vuoden vanha saksanpaimenkoira uros. Emäntä löytyi Porvoon suunnalta. Ja itkua tuhraten kävi hakemassa koiransa meiltä.

        Ehti olla muistaakseen toista vuorokautta meillä, kunnes ilmoitus löytyeestä koirasta kohtasi omistajan. Kumpikin oli ikionnellisia, kun näkivät toisensa, koira ja emäntä. Ja me.

        Kylän mettämiehet aikoi käydä jo ampumassa kouäiran. Mutta me isän kansasa pidettiin ajatusta huonona, niinpä ei muuta vaihtoehtoa ollut kun hakea meille.


      • MCMLXXVI kirjoitti:

        Oho, olikohan koiruus ottanut hatkat vai hylätty? Selvästi ihmisen huomiota vailla.

        Meillä on ollut jokusen kerran rescue tilanne päällä, kun on löytynyt koira tieltä makaamasta ja pihassakin kerran oven takana hangesta.

        Pari saksanpaimenkoiraa ja yksi labbis, näitä kotiin lämpimään ja syömään poimittuja, joille sitten on löytynyt omistaja karkurit sivuston tai radiolähetyksenkin myötä.

        Yksi koira näistä oli 60 km päästä päätynyt meidän kylätielle ja uupunut siihen. Piti nostaa autoon, kun oli aivan kihmeessa ja uupunut. Vuoden vanha saksanpaimenkoira uros. Emäntä löytyi Porvoon suunnalta. Ja itkua tuhraten kävi hakemassa koiransa meiltä.

        Ehti olla muistaakseen toista vuorokautta meillä, kunnes ilmoitus löytyeestä koirasta kohtasi omistajan. Kumpikin oli ikionnellisia, kun näkivät toisensa, koira ja emäntä. Ja me.

        Kylän mettämiehet aikoi käydä jo ampumassa kouäiran. Mutta me isän kansasa pidettiin ajatusta huonona, niinpä ei muuta vaihtoehtoa ollut kun hakea meille.

        *kohmeessa korjaan


    • Anonyymi

      Muutama vuosi sitte oli orava kuollut läheiselle tielle.
      Oli siinä pitkällään etujalat etuasennossa ja takajalat taka-asennossa, kuin olisi ollut venyttelemässä.
      Mitenköhän orava oli kuollut, ei ollut litussa, että auton renkaan alle olisi jäänyt.
      Jospa orava oli saanut sydänkohtauksen ja kuollut silmänräpäyksessä.

      • Anonyymi

        Jos se oli vaan päättäny päivänsä ja antanu periks. Ehkä tuleva talvi rasittanu mieltä liikaa. Ei oikein tiedä tuntemattomien luontokappaleiden mietteistä


      • Jaa-a, on sekin varmaan mahdollista?

        Tässä kissa oli katkonut oravalta pään ja eturaajat irti kropasta. Muttei ollut syönyt sitä. Löytyi pihaportilta raato, kun pikku-oravan perässä kuljettiin katsomaan mihin menee.

        Julmaa touhua.


    • Anonyymi

      Siilit on kyllä veikeitä seurattavia ja oravat kans. Oravanpoikanen yks päivä vetäisi tirsat pressulla peitetyn peräkärryn päällä, mikäs siinä nukkuessa, kun aurinko mukavasti lämmitti siihen paistaessaan.

      • Joo, mielellään niitä tarkkailee aina kun näkökenttään ilmestyy. Nyt ihan päivittäin täällä.

        Voi jukra, se on varmasti ollut hellyyttävä näky. Hyvä lämmin päiväunien paikka. Ne poikaset on ihmeen luottavaisia. Tämäkin mikä meidän pihapiirissä pyörii istuksii kosketusetäisyyden päässä ja katselee päin, kun höpöttää sille.


    • Siilit levittävät mm. salmonellaa. Olehan tarkkana, jos meinaat sitä kippoa vielä itse käyttää.

      • Se on kertakäyttöinen kippo. Menee roskikseen. Käyn lisäämässä vettä pullon kanssa nyt jonkun aikaa, jos siili käy juomassa.

        Tai naapurin kissat.


    • Anonyymi

      Minä pelastin ison siilin auton alle jäämisen vaaralta.
      Yritti ressu nousta rotvallin reunalle ajotieltä mutta ei päässyt.
      Niinpä työnsin kädet sen vatsan alle ja sehän kierähti kerälle! Piti sellaista jännää nurinaa, kai se oli vihainen tai yritti pelottaa minua.
      Piikit oli harallaan ja tosi vaikea saada se nostettua, ei mitenkään ihan kevytkään kaveri!
      Pisteli kyllä aika lahjakkaasti mutta sisulla vein sen yhden talon nurmikon reunaan josta se lähti puskiean alle painelemaan.
      Muksuna meillä oli sellainen iso lehtikasa tontin perällä maatumassa, ja siellä oli siilin pesä. Yhtenä päivänä yksi poikanen oli eksynyt rapun eteen ja ihmeteltiin kun koira räksyttää tikahtuakseen. Menin katsomaan ja siilinpoikanenhan siinä.
      Koita ei uskaltanut koskea mutta tanssi siinä ympärillä. Otin sen poikasen käteeni eikä se ymmärtänyt pelätä ollenkaan. :) Haisteli mun sormia kun kannoin sen takaisin sinne lehtikasaan.
      Siilit on kivoja kavereita :)

      • Anonyymi

        Hyvä sinä 👍👍👍


      • Reipasta toimintaa. :)

        Tänään ei ole siiliä näkynyt. En kyllä ole kotonakaan ollut kuin aamusta. Täytyy käydä kohta katselemassa näkyykö.

        Joskus on ollut ilo seurata siili poikueen elämää kotitontilla. Touhukasta piiperysstä kun menee peräkanaa emon johdolla.

        Ei haukannut sua sentään sormesta? :)


    • Mun taloyhtiön pihassa oli tänään metsähiiri. Katselin sitä muutaman muun taloyhtiön asukkaan kanssa. Yksi asukkaista toi hiirelle vettä ja juustia se joi vettä ahnaasti ja järsi juustonpalaa. Söpö pieni otus. Otin siitä kännykällä kuvankin, että voin googlesta varmistaa onko mun epäilemä metsähiiri (olihan se).

      • Heh, kohta siellä on hiiri armeija pyytämässä vettä ja juustoa. :)

        Onhan ne söpöjä. Mulla on parikymmentä gerbiiliä ollut ja nähnyt hiirien elämää ihan syntymästä vanhuuteen kotioloissa, mikä ei tietenkään samanlaista ole kuin vapaan metsähiiren. Mutta ihan hauskaa seurattavaa.


      • MCMLXXVI kirjoitti:

        Heh, kohta siellä on hiiri armeija pyytämässä vettä ja juustoa. :)

        Onhan ne söpöjä. Mulla on parikymmentä gerbiiliä ollut ja nähnyt hiirien elämää ihan syntymästä vanhuuteen kotioloissa, mikä ei tietenkään samanlaista ole kuin vapaan metsähiiren. Mutta ihan hauskaa seurattavaa.

        Tuossa ihan taloyhtiön takapihan ja parkkipaikan vieressä on metsä, hiiri tuli vissiin sieltä. Metsähiiret elää tuollaisissa sekametsissä millainen tuo mun lähimetsäkin on.


      • Norppa83 kirjoitti:

        Tuossa ihan taloyhtiön takapihan ja parkkipaikan vieressä on metsä, hiiri tuli vissiin sieltä. Metsähiiret elää tuollaisissa sekametsissä millainen tuo mun lähimetsäkin on.

        Juu. Maalla asuessani niitä näki lumihangellakin välillä. Nytkin asun taajama-alueen ulkopuolella. Maalla voisi sanoa, mutta hiiruihin en ole täällä törmännyt.


      • MCMLXXVI kirjoitti:

        Juu. Maalla asuessani niitä näki lumihangellakin välillä. Nytkin asun taajama-alueen ulkopuolella. Maalla voisi sanoa, mutta hiiruihin en ole täällä törmännyt.

        Välikatolla kyllä talvisin rapeltaa hiiri tai pari mennä. :)


      • MCMLXXVI kirjoitti:

        Heh, kohta siellä on hiiri armeija pyytämässä vettä ja juustoa. :)

        Onhan ne söpöjä. Mulla on parikymmentä gerbiiliä ollut ja nähnyt hiirien elämää ihan syntymästä vanhuuteen kotioloissa, mikä ei tietenkään samanlaista ole kuin vapaan metsähiiren. Mutta ihan hauskaa seurattavaa.

        Siitä on vuosikausia, yli 20-vuotta, ellei jopa 30, kun viimeksi näin hiiren noin läheltä. Kerran joitain vuosia sitten näin joskus talvella tai aikaisin keväällä (muistelen, että oli talvi tai aikainen kevät) jonkun pienen myyrän, oliskohan ollut peltomyyrä tai metsämyyrä. Tämä taloyhtiön pihassa ollut oli mun mielestä nimenomaan metsähiiri, kun häntä oli muistaakseni pitkä kuin rotalla ja aika isot korvat. Metsämyyrällä ei ole niin pitkä häntä ja korvatkin ovat vähän pienemmät ja silmät ei ole niin ulkonevat. Muuten ne on aika paljon samantyyppisiä. Joskus olen nähnyt päästäisen.

        Kerran näin mun edellisen asunnon ikkunasta, kun takapihan rinnettä alaspäin tuli siili. Sitten vähän ajan päästä rinnettä köpötteli alas toinen ja sitten kolmas. Siilit hävisivät nurkan taakse ja jonkun ajan päästä kaksi niistä tuli mun ikkunan alle touhuilemaan. Oli kevättä tai kesää rinnassa niillä näköjään =) Lopetettuaan touhunsa, urossiili lähti kuin vasemmalle (tai pikkeminkin kiisi, kun meni kuin nopennetussa filmissä) ja naaras lähti hiljaa köpöttelemään oikealle.

        Muistan myös, että kun olin lapsi meidän talon pihaan tuli kesäiltoina siilejä, joille äiti antoi viiliä tai kissanruokaa ja vettä. Siinä ne sitten laumana söivät ateriaansa pienet nokat tuhisten.


      • Norppa83 kirjoitti:

        Siitä on vuosikausia, yli 20-vuotta, ellei jopa 30, kun viimeksi näin hiiren noin läheltä. Kerran joitain vuosia sitten näin joskus talvella tai aikaisin keväällä (muistelen, että oli talvi tai aikainen kevät) jonkun pienen myyrän, oliskohan ollut peltomyyrä tai metsämyyrä. Tämä taloyhtiön pihassa ollut oli mun mielestä nimenomaan metsähiiri, kun häntä oli muistaakseni pitkä kuin rotalla ja aika isot korvat. Metsämyyrällä ei ole niin pitkä häntä ja korvatkin ovat vähän pienemmät ja silmät ei ole niin ulkonevat. Muuten ne on aika paljon samantyyppisiä. Joskus olen nähnyt päästäisen.

        Kerran näin mun edellisen asunnon ikkunasta, kun takapihan rinnettä alaspäin tuli siili. Sitten vähän ajan päästä rinnettä köpötteli alas toinen ja sitten kolmas. Siilit hävisivät nurkan taakse ja jonkun ajan päästä kaksi niistä tuli mun ikkunan alle touhuilemaan. Oli kevättä tai kesää rinnassa niillä näköjään =) Lopetettuaan touhunsa, urossiili lähti kuin vasemmalle (tai pikkeminkin kiisi, kun meni kuin nopennetussa filmissä) ja naaras lähti hiljaa köpöttelemään oikealle.

        Muistan myös, että kun olin lapsi meidän talon pihaan tuli kesäiltoina siilejä, joille äiti antoi viiliä tai kissanruokaa ja vettä. Siinä ne sitten laumana söivät ateriaansa pienet nokat tuhisten.

        Niille siileille tuli perheriita? Isäntä lähti vasemmalle ja emäntä oikealle. Puhisi mennessään, kiroilevat siilit. :D

        On ne aika vikkeliäkin noi hiiret, että tuurilla näkee.

        Luonnonhelmassa näkee vaikka mitä.


    • Anonyymi

      Itselläni on kyllä pikkipää, jokin aika leikkasin 16mm suoraan kokonaan koko pään nyt kasvaa jo sopiva piikki koko päähän, mutta hyvä kesätukka, ei hikoile, shampoota säästyy eikä ole hilsettä päässä, eikä hikoile.

      Aina partavaahdolla ja höylällä tietty viimeistelen viikset ja parran puhtaaksi...

      • Et kuitenkaan kipitä pitkin pihoja? :)


    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Huh! Kohujulkkis Sofia Belorf rajussa somerumbassa: "Pelleviihdettä" "White trash meininkiä"...

      Huh huh! Nyt käy tunteet kuumina - jopa hellelukemissa! https://www.suomi24.fi/viihde/huh-kohujulkkis-sofia-bel-rf-rajussa-somerumbassa-pelleviihdett
      Kotimaiset julkkisjuorut
      13
      5384
    2. Marokkolainen käärme on hipihiljaa

      Onko kehdannut näyttää naamaansa viimeisen huutoriidan jälkeen missään ?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      57
      1882
    3. Sofian ohjelma katsotuin Discoverylla :)

      Hyvä Sofia! Ja jatkoa ilmeisesti pukkaa, koska sarja niin suosittu, Saas nähdä onko Stefan enää mukana seuraavalla kaudella 😂
      Kotimaiset julkkisjuorut
      216
      1599
    4. Sinulle, joka koet että olen loukannut sinua

      Haluaisin, että tiedät. Olet mielestäni yleisesti ajatellen kaunis ja hyvä ihminen. Luultavasti syy siihen, etten pysty ajattelemaan sinusta sen enemp
      Tunteet
      72
      1211
    5. Joku päivä me vielä jutellaan

      Rauhoitu <3
      Tunteet
      39
      1096
    Aihe