Neuvostoliitton sotilasteknologia oli ainakin suurinpiirtein samalla tasolla lännen kanssa 70-luvulla. Kuitenkin kylmän sodan loputtua tuli selväksi että Neuvostoliitto oli jäänyt 80-luvun "tietokoneajalla" pahasti jälkeen länsimaista.
Miksi Neuvostoliitton sotilasteknologia jäi jälkeen länttä 80-luvulla?
Anonyymi
8<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Neuvostoliitossa oli betonin ja teräksen tuottamisesta pitkät perinteet ja tieto/taitoakin: mikropiirien kanssa oltiinkin sitten pihalla.
Moskovan tiedeakatemian laskentakeskus oli Neuvostoliiton tiedemaailman ylpeys. Sen tietokoneilla laskettiin niin satelliittien lentoratoja kuin sosialistisen taloustieteen malleja. Nuori insinööri Aleksei Pažitnov pyöritti laitoksella omaa salaista projektia: hän koodasi viihdettä akatemian harmaaseen arkeen, syntyi Tetris.
Tietokoneen käyttäminen ja sen valmistaminen ovat kaksi eri asiaa ja tässäkin Neuvostoliittoa vaivasi tuttu pöhötauti, jossa oletettiin, että mitä isompi sen parempi. Kelvollista mikrotietokonetta ei neukuissa saatu koskaan aikaiseksi, joten tietoverkot eivät myöskään saavuttaneet sellaista laajuutta kuin lännessä. Ja lisäksi länsimaiset supertietokoneet olivat vientikieltotavaraa elleivät ole vieläkin. Neuvostoliittolaisessa sotilasteknologiassa käytetyt mikropiirit oli kopioitu tavalla tai toisella hankitusta länsitavarasta. Suomalaisia muuten epäiltiin USAssa läpi -80 luvun kieltolistalla olvan tavaran toimittamisesta itään mikä viivästytti Crayn xmp superkoneen tuloa maahan.
"mikropiirien kanssa oltiinkin sitten pihalla"
Kysymys onkin miksi juuri mikropiirien kehityksen kanssa oli valtavia ongelmia länten verrattuna?
USAn johdolla länsimaat pistivät kapuloita rattaisiin ja estivät mikropiirien valmistuksessa tarvittavien laitteiden viennin Neuvostoliittoon Vuonna 1987 japanilainen Toshiba yritti viedä sinne uusinta tekniikkaa olevaa laitteistoa, mutta joutui vetäytymään USAn uhattua firmaa viiden vuoden tuontikiellolla rahakkaille Amerikan markkinoille (Toshiba-Kongsberg skandaali) Neukkulan oma tuotanto oli kasvavalle tarpeelle aivan liian pientä eikä laadussakaan ollut aina kehumista Alalle koulutettiin runsaasti väkeä, mutta heille ei riittänyt koneita. Tämän ja osin maan jäykän talousrakenteen vuoksi neukkulaan ei syntynyt amerikoista tuttuja autotallifirmoja, missä nuoret neropatit olisivat keksineet luovia käyttösovellutuksia tai muuta.
Pitää muistaa että NL oli muillakin teknologian aloilla pahasti jäljessä länsimaita, vaikka juuri mikropiireissä tilanne olikin kaikkein pahin.
Yhtä avaruusrakettia voidaan hieroa loputtomiin, Kalashnikov toimii isommillakin välyksillä ja joissakin neuvostotehtaissa oli ihmisiä kokeilemassa hihnoilta tulevia osia yhteen, niin että esimerkiksi osa jossa oli ylimittainen akselinreikäreikä ei mennyt hukkaan jos löytyi sopivasti ylimittainen akseli. Elektroniikkakomponenttiern tuotanto vaatii tarkkaa sarjatuotantoa ja se oli Neuvostoliiton ja on vielä nyky-Venäjän ongelma. Toisekseen lännessä puolijohdetekniikan kehitys sai jo suurta vetoapua kulutuselektroniikasta eikä kaikki ollut puolustusbudjettien varassa. Esimerkiksi pankeilla ja kaupoilla oli lännessä jo tietokoneita, Venäjällä saatettiin vielä 1990-luvulla pienemmissä kaupoissa käyttää helmitaulua.
Isäni osti ensimmäisen tietokoneensa jo 80-luvun alussa, Neuvostoliitossa olisi ollut paljon hankalampaa ryhtyä alan harrastajaksi.