Se on niin rankkaa, että olen antanut itseni välillä taas haaveilla yhteisestä elämästä sinun kanssani. Sitten todellisuus iskee taas päin kasvoja kuin märkä rätti. Silloin olen taas toivoton. En ole pystynyt luopumaan sinusta millään. Ja olen onneton. Miksei meistä tullut mitään? Miksen kelpaa sinulle?
Todellisuus on ilmeisesti liian karua
Anonyymi
23605
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Laita viestiä niin selviää sekin.
Et taida mies enää täällä käydä. En tunnista sinua enää. Tai jos käyt niin et kirjoita mitään. Voi minua harhojeni kanssa. Meistä ei tule mitään ja syksylläkään ei tapahdu mitään. Ainut mikä meillä on niin on tämä palsta. Nyt meillä ei ole tätäkään. Unohdan niin pian kun vain pystyn.
Taas esiinnyt syyspoika toisena. Siihen tiivistyy sinun kesätja syksyt. No pääasia, että muidenkin harhaisuus lisääntyy, niin on tekemistä heillekin.
Syyspoika. Onpa kaunis ilmaisu minulle naiselle. Kaikkea sitä.
Netissä voit nimettömänä esiintyä vaikka dalai lamana ja aina joku uskoo kun se kerran netissä lukoo.
Ihan kun lähtisin miehenä esiintymään täällä kun olen nainen ja haluan kirjoittaa juuri hänelle miehelle. Miksi lähtisin valehtelemaan? Naisille en halua puhua, koska sama sukupuoli ei kiinnosta millään tavalla.
Tuota samaa hoet joka kerta, että et ole "lepso" (alkuperäinen muokkaamaton kieliasumuotosi) . No et varmasti niin koska olet mies. Enkä ymmärrä, että miten keskustelupalstalla keskusteleminen liittyy mihinkään olemisiin millään tavalla. Ontuvaa tekstiä.
Naiset ällöttää. Jos olisin mies en sanoisi näin. Haluan kunnon miestä ja myös sitä kovaa siellä alhaalla. Sinä juuri sanot minua homoksi jos olisin mies harmi vaan, että olen nainen.
Yhä enemmän metikköön menee ja hyvä niin. Puhuhan itsesi kunnolla pussiin.
Enpä välitä mitä ajattelet nainen kun olen. Taidat itse olla syyspoika siellä.
Jotenkin noi kaksi kysymyslausetta tuossa lopussa toimi ja olivat hyviä, mutta kyllä tästä huomasi pelleilyn.
Halvat hupisi jatkuu vaan, menisit jo eteenpäin elämässä ihan oikeasti.
Ei se ole halpaa huvia, vaan tunteiden purkua. Hän iski jonnekin niin herkkään kohtaan, ettei kukaan toinen. Se kelpaamattomuuden tunne, minkä hän on saanut minut tuntemaan, on ihan todellista. Tekee todella kipeää. Juontaa varmasti jonnekin varhaisimpiin traumoihini.
Jäin ilman vastauksia; miksi ne huonommatkin kelpasivat hyvin, mutta minä en? Tiedän, että ongelma on omani ja että hän onnistui herättämään oman kokemukseni ja tunteet varhaisesta hylkäämisestä ja kaltoinkohtelusta, mitkä olen elänyt joskus kauan sitten. Ja tämä on ainoa vastaukseni tänne, aloituksen kirjoittamisen jälkeen.
Tuntuu, että elänyt nyt jossain harhaluuloissa. Kiinnostaisi myös kuulla millä tavalla arvotat toisia ihmisiä?
Kokemus ei ole mikään harhaluulo. Hän on ensin nostanut minut ylös, ainoastaan paiskatakseen minut pää edellä asvalttiin. Vi..n huonon kohtelun kokemus. Ja vaikka sanon, että joku on huonompi, ymmärrän että ihmisillä on sama ihmisarvo. Tarkoitan lähinnä sitä, että minä olen hänelle tasavertaisempi vaihtoehto ollut, kuin pari muuta. Ei kaikkien kuuluisi mielestäni olla tekemisissä keskenään. Häneltä näen sen jonain riistona niitä toisia kohtaan ja hyväksikäyttönä tms. Kyllä minä nöen ihmisten läpi. Ja minun kohdallani hän on toiminut niin, että on nostanut itseään, alentamalla minua. Kaksi syvästi traumatisoitunutta ihmistä tässä on kohdannut toisensa.
Minusta sinä korotat itsesi jalustalle ja ajattelet narsistisesti. Pidät itseäsi niin ainutlaatuisena ja erityisenä, ettet ymmärrä sitä että jonkun tunteet eivät kohdistu sinuun. Jollekin varmasti voit ainutlaatuinen ja erityinen ollakin, varmasti monellekin, mutta miksi ahdistella asialla ihmistä, joka ei halua sitoutua samoihin asioihin kuin sinä?? Mikä ihme se maailmassa on, että kahden ihmisen tunteet ei kohtaa? Se on kuule ihan arkipäivää myös muille kuin sinulle. Jos toinen haluaa erilaista elämää kuin sinulla on tarjota, niin miten kehtaat kyseenalaistaa toisen halua ja tarpeita? Tai jos se ei ole läheisriippuvainen, ja haluaa olla mieluummin yksin? Sellainen itsellinen onni on mahdollista, monet jopa elävät niin. Ja se itse asiassa on kaiken onnen perusta. Se, että pystyy keräämään onnen tunteet muusta kuin toisen ihmisen palvonnasta - kumpaan suuntaan vain.
Ja todella toivon, ettei se toinen ihminen saa koskaan kuulla noita ajatuksiasi. Sinä kuvittelet, että voit olettaa, sanoa ja kirjoittaa muista ihmisistä mitä mieleen juolahtaa, mutta auta armias jos joku joskus sinulle samoin tekisi.
Sinun tekstisi ei ole terveen ihmisen tuotoksia. Hanki jostain tyytyväisyys ihan sitä omaa elämääsi kohtaan, niin ei tarvitse vinoilla tuntemattomille ihmisille. Sivusta tämä.
Terveempää se on, kuin syyttää ja syyllistää jotain ihmisparkaa riistäjäksi ja hyväksikäyttäjäksi siksi, ettei teistä tullut mitään.
Ketä nyt sinuttelet oikein siinä, minua tuikituntematonta sivustavastaajaa vai aapeeta jonka puolesta sanelet jotain omiin puheisiisi stemmaavaa tarinaa? Yhtä vähän ap on sinulle tuttu kuin minäkään, eli emme kummatkaan vähääkään. Eikö tuo jesuiittana pyöriminen kyllästytä sinua ollenkaan?
Rakastin sinua, mutta maailma ajoi tunteen ohi. Emme saanet mahdollisuutta. Ansaiten vain parasta, kulje sitä kohti!
Mistä päättelet ettet ”kelpaa” toiselle?
Voi olla ihan omaakin läheisyydenkammoa, että pakenee päiväuniin, valitsee mahdottomia kumppaniehdokkaita tai kehittelee päässään kuvitelmia omasta epäkelpoisuudestaan. Ainoa mitä voi muuttaa on oma itse ja suhtautumistapa, itsestään ja elämästään pitävä vetää puoleensa sopivia helppoja tapauksia, joiden kanssa asiat lutviutuvat kuin itsestään. Tsemppiä!