Totuuksia, valheita ja peppukipuilua.

Miksi Perussuomalaisiin kohdistuva vihamielisyys vaikuttaa niin teennäiseltä ja epämääräiseltä, tolkuttomalta, joka kiihtyy vaalien ajaksi? Mksi ylipäätään perussuomalaisia vastustavien pääasiallinen käytös on vihamielistä, lapsellista ja epärehellistä? Onko siinä se vastustamisen tärkein voima? Eikö faktat ja niiden selkeä ja rauhallinen esittämistapa ole sitä parasta debatointia, joka tekee selväksi miten asiat on, sekä jättää hyvin vähän tilaa esim. tahallisesti eksyttävälle häiriköinnille? Tietenkin on, mutta miksi tämä arvostettava toimintatapa puuttuu perussuomalaisia syystä tai toisesta vastustamaan asettuneelta kansanosalta? Koetaanko siis, että faktoja tai muuta merkittävää (esim. Hakkaraisen sakastiseikkailut vuonna 1&2 ja Huhtasaaren "plagiointi") on niin harmittavan vähän, ettei se yksin riitä... mutta riitä, mihin? Mitä Perussuomalaisten vastustamisella haetaan? Puolueen kaatamista? Itsetyydytystä? Laumasieluisten vihaajien yhteenkuuluvuutta? Joukkovoimaista toivotaan toivotaan -mekastusta, joka hautaisi alleen epämukavat totuudet? Koska vastustajan luonne on vain niin, sanoisiko kieroutunut? Mitä??? Ja miksi Perussuomalaisia vastustavat näyttävät taistelevan täysin omintakeista mielikuvitteellista vihollista vastaan? Nimittäin se mielikuva Perussuomalaisista, joka tulee esille vihaajien keskusteluista, ei vastaa täällä reaalimaailmassa olevaa puoluetta. Onko Perussuomalaisten vastustaminen siis loppujen lopuksi vain jonkinlainen "Jopo ei pysy käsissä, ei vaikka kahvat tervaisi" -syndrooma, tai jokin höpsö muoti-ilmiö, kuten olkatoppaukset 80-luvulla? Mutta miksi vouhkata sellaisten parissa, jos siitä seuraa vain oman peräosaston kipeytyminen? Auttaako, jos siitäkin syyttää persuja?

Perussuomi - Finland
------2021/2023------