Kiusaaminen

Ja pyytelet vielä anteeksi avautumistasi...

Anonyymi kirjoitti:

Ja pyytelet vielä anteeksi avautumistasi...

Puhutko taas toisena kiusaaja?

Anonyymi kirjoitti:

Puhutko taas toisena kiusaaja?

En. Minusta on kauheaa, että aloittaja on kiusattu niin lamaan, että hän miettii vain miten antaisi anteeksi väkivallantekijälle, ja vielä... ihanko tosissasi kirjoitit tuon, että anteeksi avautumiseni...?
Minusta ei tarvitse antaa anteeksi kiusaajalle, eikä kenellekään muullekaan ellei halua. Toipuminen väkivallasta ja epäoikeudenmukaisuudesta alkaa ihan muualta. Haavat ovat varmasti syvät.
On kurjaa, että väkivallan uhrit saavat usein osakseen syyllistämistä. Syyllistämistä on monenlaista, sekin, että sanotaan tai annetaan ymmärtää, että uhrin pitäisi kaiken koetun kärsimyksen lisäksi vielä ponnistella antaakseen anteeksi väärintekijälle. Ihmiset, jotka näin sanovat -tai väittävät esim. että et voi selvitä kiusaamisesta/väkivallasta ellet anna anteeksi - pyrkivät pohjimmiltaan vain kontrolloimaan uhria. He eivät halua samaistua hänen kärsimykseensä. Se onkin kova paikka samaistua.
Oletko aloittaja voinut keskustella kokemuksistasi kenenkään kanssa, samaa kokeneen tai jonkun muuten ymmärtäväisen?

Kiusaaminen jättää todellakin pysyvät arvet sieluun ja ruumiiseen.

Minusta tavoite voisikin olla juuri, ettei enää välitä. Anteeksi antaminen ei ole tavoite, sillä se on iso moraalinen kysymys, muun muassa. Se, antaako anteeksi, ei minun mielestäni riipu siitä onko selvinnyt väkivallan aiheuttamasta traumasta kokonaan. Joku vääryyttä kokenut voi kärsiä kovasti edelleen, tuntea että ehkä tulee kärsimään lopun ikänsä, ja antaa silti anteeksi ihan vilpittömästi. Joku toinen saattaa toipua niin ettei enää kärsi tapahtuneesta, ei tunne juuri enää tarvetta ajatella kiusaajaa/väkivallantekijää vaan elää elämäänsä onnellisena, mutta ei silti katso aiheelliseksi antaa anteeksi. Päätökseen anteeksiantamisesta vaikuttaa niin monet tekjiät, koko tilanne, ihmisten motiivit. Sekään, että tekijä katuu, ei sinänsä vielä oikeuta häntä saamaan anteeksi uhriltaan. Anteeksianto on lahja, joka annetaan vapaaehtoisesti, jos annetaan.

Minusta anteeksiantamiseen ei pidä suhtautua kevyesti. Siitä puhutaan kuitenkin usein ikään kuin jonain taikakeinona millä voi pyyhkiä kaiken pahan pois, ja kärsimyksen pois, ja myös esiintyä itse hyvänä ihmisenä. Usein vaikuttaa siltä, että joku sanoo antaneensa anteeksi jotta häntä itseään kohdeltaisiin paremmin ulkopuolisten ihmisten taholta. Jotta häntä ei stigmatisoitaisi "uhriksi" tai pidettäisi jotenkin hankalana tai negatiivisena ihmisenä.

Hienoa että sinä olet päässyt siihen että kiusaajista on vähitellen tullut sinulle merkityksettömiä. Uskon että se edellyttää juuri tuota, kuten sinulle sanottiin, että ei ole mikään pakko antaa kiusaajille anteeksi, ja että kaikki tunteet, myös viha, ovat sallittuja. Kun saa olla rauhassa tunteineen, käydä kaikki läpi, ja saa puhua niistä jonkun kanssa joka ei tuomitse, niin tuska vähitellen laimenee.
Turvallisuudentunteen lisääntyminen on välttämätöntä jotta tunteita voisi edes alkaa käydä läpi. Pitäisi siis olla päässyt pois kiusaamistilanteesta ja rauhaan kiusaajilta. Niin kauan kuin joutuu pelkäämään on varuillaan ja joutuu tukahduttamaan tunteet. Yleensä olisikin parempi, että uhrin ei tarvitsisi koskaan edes nähdä kiusaajiaan tai väkivallantekijää jos se tuntuu hänestä pahalta. Pitäisi järjestää eri luokat jne. Jos joku vaihtaa koulua sen pitäisi olla kiusaaja, ei kiusattu.

Anonyymi kirjoitti:

Minusta tavoite voisikin olla juuri, ettei enää välitä. Anteeksi antaminen ei ole tavoite, sillä se on iso moraalinen kysymys, muun muassa. Se, antaako anteeksi, ei minun mielestäni riipu siitä onko selvinnyt väkivallan aiheuttamasta traumasta kokonaan. Joku vääryyttä kokenut voi kärsiä kovasti edelleen, tuntea että ehkä tulee kärsimään lopun ikänsä, ja antaa silti anteeksi ihan vilpittömästi. Joku toinen saattaa toipua niin ettei enää kärsi tapahtuneesta, ei tunne juuri enää tarvetta ajatella kiusaajaa/väkivallantekijää vaan elää elämäänsä onnellisena, mutta ei silti katso aiheelliseksi antaa anteeksi. Päätökseen anteeksiantamisesta vaikuttaa niin monet tekjiät, koko tilanne, ihmisten motiivit. Sekään, että tekijä katuu, ei sinänsä vielä oikeuta häntä saamaan anteeksi uhriltaan. Anteeksianto on lahja, joka annetaan vapaaehtoisesti, jos annetaan.

Minusta anteeksiantamiseen ei pidä suhtautua kevyesti. Siitä puhutaan kuitenkin usein ikään kuin jonain taikakeinona millä voi pyyhkiä kaiken pahan pois, ja kärsimyksen pois, ja myös esiintyä itse hyvänä ihmisenä. Usein vaikuttaa siltä, että joku sanoo antaneensa anteeksi jotta häntä itseään kohdeltaisiin paremmin ulkopuolisten ihmisten taholta. Jotta häntä ei stigmatisoitaisi "uhriksi" tai pidettäisi jotenkin hankalana tai negatiivisena ihmisenä.

Hienoa että sinä olet päässyt siihen että kiusaajista on vähitellen tullut sinulle merkityksettömiä. Uskon että se edellyttää juuri tuota, kuten sinulle sanottiin, että ei ole mikään pakko antaa kiusaajille anteeksi, ja että kaikki tunteet, myös viha, ovat sallittuja. Kun saa olla rauhassa tunteineen, käydä kaikki läpi, ja saa puhua niistä jonkun kanssa joka ei tuomitse, niin tuska vähitellen laimenee.
Turvallisuudentunteen lisääntyminen on välttämätöntä jotta tunteita voisi edes alkaa käydä läpi. Pitäisi siis olla päässyt pois kiusaamistilanteesta ja rauhaan kiusaajilta. Niin kauan kuin joutuu pelkäämään on varuillaan ja joutuu tukahduttamaan tunteet. Yleensä olisikin parempi, että uhrin ei tarvitsisi koskaan edes nähdä kiusaajiaan tai väkivallantekijää jos se tuntuu hänestä pahalta. Pitäisi järjestää eri luokat jne. Jos joku vaihtaa koulua sen pitäisi olla kiusaaja, ei kiusattu.

Lue lisää

Päiväkodissa kiusasivat lapset. Ekalla luokalla opettaja ja lapset. Ainut pelastus oli päästä sieltä koulusta pois. Monesti tuntuu että se on kiusatulle helpotus uudet ihmiset. Monta vuotta meni ettei kiusattu. Kun vasta ylä asteella jonkin laista mutta se oli jo erilaista enemmänkin tunteilla leikkimistä ja jotain kommenttia ulkonäöstä mutta väheni mitä enemmän ikää ihmisille tuli. Jossain vaiheessa ne jotka olivat ilkeilleet muuttuivat puolustajaksi. Mutta onhan sitä nuorena ihan aikuisenakin saanut myöhemmin kokea jonkin asteista kiusaamista. Vaikkei nii selvää olekaan kuin lapsena. Veteen piirretty viiva.

Anonyymi kirjoitti:

Minusta tavoite voisikin olla juuri, ettei enää välitä. Anteeksi antaminen ei ole tavoite, sillä se on iso moraalinen kysymys, muun muassa. Se, antaako anteeksi, ei minun mielestäni riipu siitä onko selvinnyt väkivallan aiheuttamasta traumasta kokonaan. Joku vääryyttä kokenut voi kärsiä kovasti edelleen, tuntea että ehkä tulee kärsimään lopun ikänsä, ja antaa silti anteeksi ihan vilpittömästi. Joku toinen saattaa toipua niin ettei enää kärsi tapahtuneesta, ei tunne juuri enää tarvetta ajatella kiusaajaa/väkivallantekijää vaan elää elämäänsä onnellisena, mutta ei silti katso aiheelliseksi antaa anteeksi. Päätökseen anteeksiantamisesta vaikuttaa niin monet tekjiät, koko tilanne, ihmisten motiivit. Sekään, että tekijä katuu, ei sinänsä vielä oikeuta häntä saamaan anteeksi uhriltaan. Anteeksianto on lahja, joka annetaan vapaaehtoisesti, jos annetaan.

Minusta anteeksiantamiseen ei pidä suhtautua kevyesti. Siitä puhutaan kuitenkin usein ikään kuin jonain taikakeinona millä voi pyyhkiä kaiken pahan pois, ja kärsimyksen pois, ja myös esiintyä itse hyvänä ihmisenä. Usein vaikuttaa siltä, että joku sanoo antaneensa anteeksi jotta häntä itseään kohdeltaisiin paremmin ulkopuolisten ihmisten taholta. Jotta häntä ei stigmatisoitaisi "uhriksi" tai pidettäisi jotenkin hankalana tai negatiivisena ihmisenä.

Hienoa että sinä olet päässyt siihen että kiusaajista on vähitellen tullut sinulle merkityksettömiä. Uskon että se edellyttää juuri tuota, kuten sinulle sanottiin, että ei ole mikään pakko antaa kiusaajille anteeksi, ja että kaikki tunteet, myös viha, ovat sallittuja. Kun saa olla rauhassa tunteineen, käydä kaikki läpi, ja saa puhua niistä jonkun kanssa joka ei tuomitse, niin tuska vähitellen laimenee.
Turvallisuudentunteen lisääntyminen on välttämätöntä jotta tunteita voisi edes alkaa käydä läpi. Pitäisi siis olla päässyt pois kiusaamistilanteesta ja rauhaan kiusaajilta. Niin kauan kuin joutuu pelkäämään on varuillaan ja joutuu tukahduttamaan tunteet. Yleensä olisikin parempi, että uhrin ei tarvitsisi koskaan edes nähdä kiusaajiaan tai väkivallantekijää jos se tuntuu hänestä pahalta. Pitäisi järjestää eri luokat jne. Jos joku vaihtaa koulua sen pitäisi olla kiusaaja, ei kiusattu.

Lue lisää

Sekä olen hyväksynyt sen että kukaan ei sen vertaa kiusaajista välittänyt tunteistani että oli edes anteeksi pyytäneet. Kyllä esitetään niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Jälkikäteen kuullut että äidilläni on tultu pyytämään anteeksi kun oli paljastunut muitakin kiusaamis tapauksia saman opettajan taholta. Ja eräs nainen joka tiesi tilanteeni oli nyt aikuisena purskahtanut itkuun äitini edessä kun oli tullut asiasta puhetta.Vanhenpani saivat tietää senkin että minua oli jo päiväkodissa kiusattu siinä vaiheessa kun olin vaihtanut koulua. Silloin vasta päiväkodin hoitaja kertoi vaikka pieni paikkakunta.Kyllä se opetti kuinka julma on ihmisen mieli .

Hyvä. Olet päässyt elämässäsi eteenpäin. Pidä lapsistasi hyvää huolta ja ole tarvittaessa leijonaemo. Nyt on tärkeämpää onneksi elämässäsi kuin typerien kiusaajien muistelu. Sinne ne jäävät taka-alalle minne kuuluvatkin moiset moukat. Eikä tarkoitukseni ole vähätellä kokemaasi kärsimystä. Sinä selvisit.

en ikinä antais anteeks kahelle kusipäälle jotka on monen nuoren elämän tuhonnut

Anonyymi kirjoitti:

Sekä olen hyväksynyt sen että kukaan ei sen vertaa kiusaajista välittänyt tunteistani että oli edes anteeksi pyytäneet. Kyllä esitetään niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Jälkikäteen kuullut että äidilläni on tultu pyytämään anteeksi kun oli paljastunut muitakin kiusaamis tapauksia saman opettajan taholta. Ja eräs nainen joka tiesi tilanteeni oli nyt aikuisena purskahtanut itkuun äitini edessä kun oli tullut asiasta puhetta.Vanhenpani saivat tietää senkin että minua oli jo päiväkodissa kiusattu siinä vaiheessa kun olin vaihtanut koulua. Silloin vasta päiväkodin hoitaja kertoi vaikka pieni paikkakunta.Kyllä se opetti kuinka julma on ihmisen mieli .

Lue lisää

ihmisen? ite hirviöks sanoisin

Miten jotkut voi olla noin tyhmiä?
Ei ne arvet siellä töissä katoa.

Anonyymi kirjoitti:

Miten jotkut voi olla noin tyhmiä?
Ei ne arvet siellä töissä katoa.

Mutta katoaako ne arvet kotona yksin möllöttäessä? Töissä olet muiden ihmisten seurassa ja saat sosiaalisia kontakteja ja opit elämäntaitoja. Lisäksi palkalla voit tehdä asioita, joista saat mielihyvää ja iloa elämääsi ja jatkuva vanhojen asioiden kelaaminen jää taka-alalle.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta katoaako ne arvet kotona yksin möllöttäessä? Töissä olet muiden ihmisten seurassa ja saat sosiaalisia kontakteja ja opit elämäntaitoja. Lisäksi palkalla voit tehdä asioita, joista saat mielihyvää ja iloa elämääsi ja jatkuva vanhojen asioiden kelaaminen jää taka-alalle.

Lue lisää

"Möllöttäminen", "vanhojen asioiden kelaaminen" . Halventavasti ja vähättelevästi kirjoitat väkivallan traumatisoimisista ihmisistä.

Traumatisoitunut käsittelee kaiken aikaa kokemuksiaan aktiivisesti, psyyken eri tasoilla. Hänellä ei ole muuta tavoitetta kuin päästä eroon kärsimyksestään ja jatkaa elämää.

Anonyymi kirjoitti:

"Möllöttäminen", "vanhojen asioiden kelaaminen" . Halventavasti ja vähättelevästi kirjoitat väkivallan traumatisoimisista ihmisistä.

Traumatisoitunut käsittelee kaiken aikaa kokemuksiaan aktiivisesti, psyyken eri tasoilla. Hänellä ei ole muuta tavoitetta kuin päästä eroon kärsimyksestään ja jatkaa elämää.

Lue lisää

"Mutta katoaako ne arvet kotona yksin möllöttäessä?"

Ettet vain olisi itse entinen kiusaaja...

Anonyymi kirjoitti:

"Mutta katoaako ne arvet kotona yksin möllöttäessä?"

Ettet vain olisi itse entinen kiusaaja...

Ongelmat ei poistu kieltämällä. Jo muinaisissa kulttuureissa tiedettiin työn parantava vaikutus. Olet nyt puolet keskimääräisestä eliniästä hellinyt ongelmiasi ja piehtaroinut itsesäälissä ja mikä on tulos? Olet aikuinen lapsi ja kehittymätön persoonallisuus.
Sinunan kokeilisin uutta suuntaa.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta katoaako ne arvet kotona yksin möllöttäessä? Töissä olet muiden ihmisten seurassa ja saat sosiaalisia kontakteja ja opit elämäntaitoja. Lisäksi palkalla voit tehdä asioita, joista saat mielihyvää ja iloa elämääsi ja jatkuva vanhojen asioiden kelaaminen jää taka-alalle.

Lue lisää

Myös töissä olemalla voi olla kokenut kiusattuna olemisen. Ei ne arvet sillä yhtäkkiä katoa, että menee töihin ja alkaa elämään mieleistänsä elämää. Vaikka tekisi mieleisiään asioita, silti se sama historia on olemassa siellä taustalla.
Kiusaaminen muuttaa pahimmassa tapauksessa ihmisen persoonallisuutta. Historia seuraa mukana minne ikinä meneekin. Ja jos käsket olla märehtimättä asiaa, niin kyllä kiusatut varmasti ovatkin, mutta on hankalaa muuttua ihmisestä toisenlaiseksi kun kokemus on muuttanut varautuneeksi ja araksi. Kiusaaminen muuttaa ihmistä pahimmassa tapauksessa.

Kukaan ei ole puhunut yksin möllöttämisestä. Töissäkin olemalla muuten voi kokea olevansa yksinäinen. Etenkin, jos kiusaaminen on muuttanut persoonallisuutta ja on vaikea enää luottaa ihmisiin. Silloin ei enää ihan kelle tahansa avaudu.

Anonyymi kirjoitti:

Ongelmat ei poistu kieltämällä. Jo muinaisissa kulttuureissa tiedettiin työn parantava vaikutus. Olet nyt puolet keskimääräisestä eliniästä hellinyt ongelmiasi ja piehtaroinut itsesäälissä ja mikä on tulos? Olet aikuinen lapsi ja kehittymätön persoonallisuus.
Sinunan kokeilisin uutta suuntaa.

Lue lisää

Tämä on sinun oma analyysisi muutaman lauseen perusteella kirjoittajasta, jota et edes tunne.
Olen töissä, saan palkkaa, teen mielekkäitä asioita. Olen silti kiusattu.
En helli itseäni, en sääli itseäni. Voisin kuitenkin olla paras mahdollinen itseni ilman kiusaamista. En edes syytä tästä ketään.

Anonyymi kirjoitti:

Ongelmat ei poistu kieltämällä. Jo muinaisissa kulttuureissa tiedettiin työn parantava vaikutus. Olet nyt puolet keskimääräisestä eliniästä hellinyt ongelmiasi ja piehtaroinut itsesäälissä ja mikä on tulos? Olet aikuinen lapsi ja kehittymätön persoonallisuus.
Sinunan kokeilisin uutta suuntaa.

Lue lisää

Kiusaaja bongattu...

Anonyymi kirjoitti:

Ongelmat ei poistu kieltämällä. Jo muinaisissa kulttuureissa tiedettiin työn parantava vaikutus. Olet nyt puolet keskimääräisestä eliniästä hellinyt ongelmiasi ja piehtaroinut itsesäälissä ja mikä on tulos? Olet aikuinen lapsi ja kehittymätön persoonallisuus.
Sinunan kokeilisin uutta suuntaa.

Lue lisää

Kuka tässä on kieltänyt ja mitä?
Sinä kiellät täällä kiusattujen kokeman vääryyden ja tuskan. Ja vielä kehtaat halventavasti nimitellä aikuisiksi lapsiksi. Kiusaamisen aiheuttamat ongelmat voivat jatkua vaikka miten kauan ja sen asian ei pitäisi sinulle kuulua yhtään. Etenkään kun et ole halukas muuta kuin diagnosoimaan ihmisiä keitä et tunne.
Sinä taidat hakea täällä jotain ymmärrystä omille ongelmillesi tällä aiheella.

Sanoinko missään vaiheessa että olisin työtön? Kyllä olen työelämässä ollut ja opiskellutkin vaikka se vaikeaa on ollut. Terveisin aloittaja

Anonyymi kirjoitti:

Sanoinko missään vaiheessa että olisin työtön? Kyllä olen työelämässä ollut ja opiskellutkin vaikka se vaikeaa on ollut. Terveisin aloittaja

Et sanonut. Ihmiset on kyllä tyhmiä omien olettamuksiensa kanssa.
Ei tuo kirjoittaja ymmärrä mistä väittelee kun ei ole omakohtaista kokemusta. Luulen, että hän itse kokee häpeää siitä että ei ole työelämässä ja on saanut siitä kuulla ja hakee tällä aiheella jonkinlaista väittelyä ja sisäistä ymmärrystä itselleen.

Anonyymi kirjoitti:

Sanoinko missään vaiheessa että olisin työtön? Kyllä olen työelämässä ollut ja opiskellutkin vaikka se vaikeaa on ollut. Terveisin aloittaja

Tämä valehtelusi ja mielikuvituspersooniesi rakentelu on ongelma. Yritä luopua siitä ja kohdata tosiasiat ja lähde tosiasioista käsin rakentamaan elämääsi.

Anonyymi kirjoitti:

Et sanonut. Ihmiset on kyllä tyhmiä omien olettamuksiensa kanssa.
Ei tuo kirjoittaja ymmärrä mistä väittelee kun ei ole omakohtaista kokemusta. Luulen, että hän itse kokee häpeää siitä että ei ole työelämässä ja on saanut siitä kuulla ja hakee tällä aiheella jonkinlaista väittelyä ja sisäistä ymmärrystä itselleen.

Lue lisää

Niin tai hän on itse kiusaaja joka yrittää vähätellä kiusatun asemaa. En ole aikuisiällä kokenut kiusaamista. Minulla on kavereitakin mutta pointtini tässä on se ettei pysty unohtamaan nuita aikoja jolloin kiusattiin ja syrjittiin. Kiusaaminen oli yleensä henkistä. Olin koulun hiljaisimpia ja ujoimpia ja ikään kuin se olisi oikeuttanut kiusaamaan. Olisin tarvinnut tukea ja kannustusta. Aivan kuin yllättäen rohkaistuin ennen täysi-ikää ja aloin olemaan sosiaalisempi ja puheliaampi.

Anonyymi kirjoitti:

Niin tai hän on itse kiusaaja joka yrittää vähätellä kiusatun asemaa. En ole aikuisiällä kokenut kiusaamista. Minulla on kavereitakin mutta pointtini tässä on se ettei pysty unohtamaan nuita aikoja jolloin kiusattiin ja syrjittiin. Kiusaaminen oli yleensä henkistä. Olin koulun hiljaisimpia ja ujoimpia ja ikään kuin se olisi oikeuttanut kiusaamaan. Olisin tarvinnut tukea ja kannustusta. Aivan kuin yllättäen rohkaistuin ennen täysi-ikää ja aloin olemaan sosiaalisempi ja puheliaampi.

Lue lisää

Jatkoa.
Vaikka nykyään meneekin hyvin ja töitä ja opiskelua on ollut niin ei se työ aina ole kaikkeen lääke. Varmasti se monen kohdalla toimii mutta jos olet peruskoulussa ollut kiusattu ja syrjitty niin kyllä se seuraa lopun elämää se mitä silloin koit.

Anonyymi kirjoitti:

Tämä valehtelusi ja mielikuvituspersooniesi rakentelu on ongelma. Yritä luopua siitä ja kohdata tosiasiat ja lähde tosiasioista käsin rakentamaan elämääsi.

Olet viettänyt liikaa aikaa älypuhelimella ja tietokoneella. Mars ulos kauniiseen kesäsäähän! Ei ole hyvä olla omien ennakkoluulojensa vanki.
Hyvää kesää.

Anonyymi kirjoitti:

Olet viettänyt liikaa aikaa älypuhelimella ja tietokoneella. Mars ulos kauniiseen kesäsäähän! Ei ole hyvä olla omien ennakkoluulojensa vanki.
Hyvää kesää.

Olen jo ulkona. Ollut aamu seitsemästä asti. On ihana ilma kyllä

Anonyymi kirjoitti:

Tämä valehtelusi ja mielikuvituspersooniesi rakentelu on ongelma. Yritä luopua siitä ja kohdata tosiasiat ja lähde tosiasioista käsin rakentamaan elämääsi.

Mistä hmeen valehtelu ja mielikuvituspersoonien rakentelusta sä selität? Onko niin että sulla on tuollainen ongelma? Hae nyt hyvä ihminen apua äläkä täällä vittuile.

Anonyymi kirjoitti:

Ongelmat ei poistu kieltämällä. Jo muinaisissa kulttuureissa tiedettiin työn parantava vaikutus. Olet nyt puolet keskimääräisestä eliniästä hellinyt ongelmiasi ja piehtaroinut itsesäälissä ja mikä on tulos? Olet aikuinen lapsi ja kehittymätön persoonallisuus.
Sinunan kokeilisin uutta suuntaa.

Lue lisää

Sinuna hankkisin elämän.

Anonyymi kirjoitti:

Olen jo ulkona. Ollut aamu seitsemästä asti. On ihana ilma kyllä

Ihanat jutut sulla myös.
Ihminen on sitä mitä se ulos päin heijastaa.

Anonyymi kirjoitti:

Ongelmat ei poistu kieltämällä. Jo muinaisissa kulttuureissa tiedettiin työn parantava vaikutus. Olet nyt puolet keskimääräisestä eliniästä hellinyt ongelmiasi ja piehtaroinut itsesäälissä ja mikä on tulos? Olet aikuinen lapsi ja kehittymätön persoonallisuus.
Sinunan kokeilisin uutta suuntaa.

Lue lisää

Miksi tulet tänne masennus sivuille vittuilemaan? Muiden työ tekeminen ei kuulu sinulle pätkän vertaa. Pysy kaukana ihmisistä. Kiitos.

Ei kannata enää vastata tuolle kiusaaja-trollille. Taitaa tehdä tuota tahallaan. Kuten aikoinaan kiusasi koulussa, ja ehkä vielä nyt, jossain työpaikalla.

Kiusaajan sielunmaisema... :(

hyvää tarkoittavaa vitsiä kehariks haukkumine ja koulusta pois ajaminen?

Viranomainen suojelee toista korruptoitunutta viranomaista, jolla on laajat tuttava ja kollegaverkostot. Kansalainen - ja vaikenee.