Epämääräistä vihapuhetta

Epämääräiset vihapuhelait murentavat sananvapautta – brittilehti käyttää Päivi Räsäsen tapausta varoittavana ääriesimerkkinä

Brittilehti Spiked nostaa Päivi Räsäsen tapauksen varoittavaksi ääriesimerkiksi ympäri Eurooppaa tapahtuvasta sananvapauden rajoittamisesta. Artikkelissa kuvataan, miten epämääräisiä vihapuhelakeja runnotaan läpi eri maiden parlamenteissa kyseenalaisin perustein. Lopputuloksena on alkuperäisiä julkilausumia vasten kireämpiä lakeja ja herkempää valvontaa, jotka rajoittavat ilmaisunvapautta. Aihe on kansainvälinen ja ajankohtainen, sillä myös EU suunnittelee parhaillaan ”vihapuheen” määrittelyä EU-tason rikokseksi.
Epämääräisesti kirjatuilla vihapuhelaeilla voidaan kriminalisoida melkein mikä tahansa mielipide, varoittaa brittilehti Spiked.
”Suomessa pitkän linjan kansanedustaja ja entinen ministeri Päivi Räsänen saattaa joutua vankilaan kolmesta vihapuhetapauksesta. Hänen rikoksensa liittyy henkilökohtaisten uskomusten jakamiseen avioliitosta, seksuaalietiikasta ja kristillisestä uskosta.”
Syytökset liittyvät Päivi Räsäsen vuonna 2019 tekemään Twitter-päivitykseen Raamatun sitaatista, vuonna 2004 julkaistuun kirkolliseen pamflettiin avioliitosta ja seksuaalietiikasta, sekä tunnin mittaisesta Ylen radiokeskustelusta irrotettuun kahden minuutin pätkään. Jokainen syytös saattaa johtaa maksimissaan kahden vuoden vankilatuomioon.
Räsäsen tapausta pidetään varoittavana ”ääriesimerkkinä” siitä, miten sananvapaus murenee ympäri Eurooppaa. Brittilehti kertoo, että Räsästä syytetään ”etnisestä kiihotuksesta”.
”Jos tämä ei vielä ole riittävän shokeeraavaa, syytökset luetaan Suomen rikoslaissa kategoriaan ”sotarikokset ja rikokset ihmisyyttä vastaan”. Mitä ihmettä on tekeillä?”
Kahden viime vuosikymmenen aikana sensuuri on edennyt kolmen eri askeleen myötä. Ensin hallitukset luovat agendan sananvapauden rajoittamiseksi. Narratiivia höystetään yliampuvilla uhkakuvilla, joita halutaan torjua. Tähän kuuluu harha, ettei olemassa oleva lainsäädäntö olisi vielä riittävä. Vastakkaiset näkemykset ja mm. sananvapauden puolustaminen sivuutetaan ja leimataan turhanpäiväiseksi pelonlietsonnaksi.
Seuraavaksi epämääräiset vihapuhelait runnotaan läpi parlamenteissa. Niihin jää tulkinnanvaraa, ja lakien kattavuus on alkuperäiseen tarkoitukseensa nähden yliampuva.
Lopuksi lakeja valvotaan ja tulkitaan yli ajan entistä herkemmin. Tästä seuraa, että rajoitukset ovat tosiasiassa paljon laajempia kuin alkuperäisissä poliittisissa myyntipuheissa. Sananvapausmieliset tahot, joita pidettiin yliherkkinä ja pelokkaina, olivatkin lopulta oikeassa. Tällä ei kuitenkaan ole mitään väliä siinä vaiheessa, kun sananvapautta on jo ehditty rajoittaa laajamittaisesti.