Viekö uskonyhteisöt uskonvapauden?

Yhteisöissä muodostuu erilaisia dogmeja siitä, mikä on oikea tapa uskoa, luodaan säädöksiä siitä miten on lupa elää. Ne voivat muodostua myös sidoksiksi haitallisella tavalla. Yhteisöt haluavat paljon jäseniä, mutta riski sille, että seurakuntaan tulee hallitsevia jäseniä samalla kasvaa. Olisiko ihmisillä paremmin vain uskoa, omakohtaisesti.

En tiedä saako kirjoituksesta ymmärryksen mitä tarkoitan. Uskonyhteisöissä voi olla riitaisaa ja eriseuraisuutta.

LS
21<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 21

Vanhimmat

aito sydämen usko, - voi hiipua . . .

Äänestä

Onko uskonyhteisöjen toimintatavat oikeita vai vain muodostuneita tapoja vuosien kuluessa. Joku puhuu, lauletaan hengellisiä lauluja, rukoillaan, todistus puheenvuoroja jne tietyssä kaavassa.

Miksi uskoa ei voi jakaa samanvertaisena ihmisenä muiden uskovien kanssa? Miksi on tarpeen tehdä joistakin ihmisistä esimerkiksi uskonyhteisön johtajia? Mitä suurempi maine ihmisellä on ja suuremmat joukot seuraavat, sen enemmän se näyttää tuovan mahdollisuuden väärinkäytöksille ja yksinvaltiudelle tai jostain korkeammalta puhumiselle. Miksi ihmisellä tulisi olla tarve seurata tai kuunnella, piipposia, mattiloita, veijosia, mellereitä jne? Miksi kukaan tukee rahallisesti heitä, miksi he eivät itse turvaa Jumalaan, kyseisten julistajien sijaan? Paraneeko usko sillä tai antaako se jotain lisäarvoa. Ei Jumala kuuntele paremmin, jos joku suurempi ihminen on opettamassa omiaan.

LS

Äänestä
  • "Miksi on tarpeen tehdä joistakin ihmisistä esimerkiksi uskonyhteisön johtajia?"

    Siksi, että mikään putiikki ei pysy pystyssä ilman vastuunkantajia. Seurakunta on organisaatio, jonka pyörittäminen vaatii muutakin, kuin taivaanrannan maalailua.

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    "Miksi on tarpeen tehdä joistakin ihmisistä esimerkiksi uskonyhteisön johtajia?"

    Siksi, että mikään putiikki ei pysy pystyssä ilman vastuunkantajia. Seurakunta on organisaatio, jonka pyörittäminen vaatii muutakin, kuin taivaanrannan maalailua.

    Mutta sekö on uskon tarkoitus. Organisaatioiden/firmojen pyörittäminen,. Luulisi, ettei Jumala paljon perusta sellaisesta?

    LS

    Äänestä

Ap.t.4:32 Ja uskovaisten suuressa joukossa oli yksi sydän ja yksi sielu; eikä kenenkään heistä sanonut omaksensa mitään siitä, mitä hänellä oli, vaan kaikki oli heillä yhteistä. Ap.t.2:44 Ja kaikki, jotka uskoivat, olivat yhdessä ja pitivät kaikkea yhteisenä, Toimiiko nämä Raamatun paikat tänään?

Äänestä
  • .Se voisi alistaa jotkut myös väärinkäytöksille. On olemassa myös uskonyhteisöjä joissa tuota Raamatun paikkaa käytetään ja niissä riistetään ihmisiä, johtajat voivat olla vahvoja ja manipulaatiivisia.

    Ihmisellä on tarve uskoa, yhteisöllisyyteen ja sillä on myös helppo ohjata ihmisiä.

    LS

    Äänestä

  • Jim Jonesin yhteisö oli yksi vaarallinen esimerkki. Jäsenistö tuskin oli kaikkineen pahoja, mutta herkkäuskoisia, kuten ihmisillä on tapana uskoa johonkin mikä vaikuttaa ensin liian hyvältä ..ollakseen totta.

    En suosittele jakamaan omaisuutta tuntemattomille ihmisille, edes kymmenyksinä. Ne menee taivaan tuuliin silloin.

    LS

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    .Se voisi alistaa jotkut myös väärinkäytöksille. On olemassa myös uskonyhteisöjä joissa tuota Raamatun paikkaa käytetään ja niissä riistetään ihmisiä, johtajat voivat olla vahvoja ja manipulaatiivisia.

    Ihmisellä on tarve uskoa, yhteisöllisyyteen ja sillä on myös helppo ohjata ihmisiä.

    LS

    Suurimmalla osalla seurakuntalaisia on jo elämä. Eikä "yhteisöllisyyden tarve" ole niin kova, että siitä maksaisi mitä tahansa hintaa. Kun tuntee rajansa, niin ei ajautudu yhteisöön, jossa niitä ei kunnioiteta. Mutta jos ei tunne omia eikä muiden rajoja, niin silloin voi odottaa liikaa ja pettyä. Pettymystä on silloin helppo purkaa syyttämällä niitä, jotka eivät ole osanneet täyttää toiveiden pohjatonta kaivoa.

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Suurimmalla osalla seurakuntalaisia on jo elämä. Eikä "yhteisöllisyyden tarve" ole niin kova, että siitä maksaisi mitä tahansa hintaa. Kun tuntee rajansa, niin ei ajautudu yhteisöön, jossa niitä ei kunnioiteta. Mutta jos ei tunne omia eikä muiden rajoja, niin silloin voi odottaa liikaa ja pettyä. Pettymystä on silloin helppo purkaa syyttämällä niitä, jotka eivät ole osanneet täyttää toiveiden pohjatonta kaivoa.

    No niin, mutta ei ne uskonnollisten yhdistysten tavat, ole välttämättä sellaisia, joita katsoo omassa uskossaan, ne voi aiheuttaa jopa enemmän ahdistusta kuin että yhteisössä olisi hyvä olla....ja uskonyhteisöjen käsitys opissakin voi olla sellaista, mitä ei koe omakseen
    LS

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Suurimmalla osalla seurakuntalaisia on jo elämä. Eikä "yhteisöllisyyden tarve" ole niin kova, että siitä maksaisi mitä tahansa hintaa. Kun tuntee rajansa, niin ei ajautudu yhteisöön, jossa niitä ei kunnioiteta. Mutta jos ei tunne omia eikä muiden rajoja, niin silloin voi odottaa liikaa ja pettyä. Pettymystä on silloin helppo purkaa syyttämällä niitä, jotka eivät ole osanneet täyttää toiveiden pohjatonta kaivoa.

    Monet eivät kuitenkaan ole niin vahvoja. Monet etsivät apua Jumalasta ja sanoisin, että ihmisillä on vastuu millaisena Jumala näyttäytyy heidän kauttansa ihmisille. Että on sillä merkitystä, pettyykö joku vai ei

    LS

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Suurimmalla osalla seurakuntalaisia on jo elämä. Eikä "yhteisöllisyyden tarve" ole niin kova, että siitä maksaisi mitä tahansa hintaa. Kun tuntee rajansa, niin ei ajautudu yhteisöön, jossa niitä ei kunnioiteta. Mutta jos ei tunne omia eikä muiden rajoja, niin silloin voi odottaa liikaa ja pettyä. Pettymystä on silloin helppo purkaa syyttämällä niitä, jotka eivät ole osanneet täyttää toiveiden pohjatonta kaivoa.

    Itseasiassa koen että olet väärässä. Uskoa markkinoidaan yhteisössä avun tuojana ja jos yhteisö pettää..eikö se seurakuntien tarkoitus...ettei se ole siis vain valmiiksi vahvojen kerho?

    LS

    Äänestä

1Tim.2:6 Biblia (1776) Joka itsensä kaikkien edestä lunastuksen hinnaksi on antanut, että senkaltaista piti ajallansa saarnattavan. 2Kor.5:14-15

Äänestä

En ole muista menneeni naimisiin minkään uskonnollisen yhteisön kanssa. Eikä ole edes päähän pähkähtänyt, että pitäisi kysyä miten eletään tai ajatellaan.:) Itsestä se riippuu miten vaikutuksille altis on. Jotkut ovat sellaisia tuuliviiriä, että kuulostavat aina viimeksi tapaamaltaan henkilöltä. Toiset kuuntelevat sisintään ja kulkevat eteenpäin omaan tahtiinsa. Paineita on vain, jos niitä ottaa.

Äänestä
  • Aha. Hyvä ettet ole naimisissa uskonyhteisöjen kanssa. Kuulostaa, että et ole vaikutuksille altis, ainakaan suuremmin.

    LS

    Äänestä

Riippuu ihan täysin siitä, miten suhtaudut uskonyhteisöihin. Jos pidät niitä kerhoina, joissa voi tavata kavereita ja hengailla ja annat todellisen painoarvon vain omalle uskollesi, ei ongelmia pitäisi olla.

Minä tutkin Raamattua itse vaikka kuulunkin kirkkokuntaan. Pidän Raamatusta sen mikä on hyvää, en kirkkokunnasta sitä, mikä muka on hyvää.

Äänestä
  • Voisin ajatella noin kuin sinäkin, että siellä voi tavata muita uskovia, mutta oman uskonsa tulee perustua siihen miten itse uskoo, eikä miten muut uskovat.

    Riippuu tosin uskonyhteisöstä, millä tavoin niissä odotetaan jäsenten asioista ajattelevan ja kuinka omaa ääntä saa kuuluviin tai arvostetaanko sitä lainkaan. Tuskin voi välttyä keskustelemassa uskosta muiden uskovien kanssa? Eihän sellaisessa ystäväpiirissäkään viihdy, jossa ei arvosteta. Tai ehkä ihmiset vain ovat erilaisia? Mutta lytätyksi voi tuntea itsensä jopa niinkin pienistä asioista kuin pedonmerkki ja sirutus tai rokotteet, joskus uskovilla tuntuu olevan hyvin vahvat mielipiteet...että parempi kuin ei keskustele mistään. Että se ystäväpiirissä. Opetukset jos ne on toisen mutustelemia, ne on aina toisen mutustelemia, toki se ei tarkoita, ettäkö joku toinen voi olla oikeammassa kuin itse on.... mutta joskus se menee väkisin tuottamiseksi, varsinkin jos henkilö kokee olevansa opetustehtävässä, silloin asia pitää murjoa toisen kurkusta läpi...sellaisessa seurassahan ei ole pakko olla tietenkään.

    LS

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Voisin ajatella noin kuin sinäkin, että siellä voi tavata muita uskovia, mutta oman uskonsa tulee perustua siihen miten itse uskoo, eikä miten muut uskovat.

    Riippuu tosin uskonyhteisöstä, millä tavoin niissä odotetaan jäsenten asioista ajattelevan ja kuinka omaa ääntä saa kuuluviin tai arvostetaanko sitä lainkaan. Tuskin voi välttyä keskustelemassa uskosta muiden uskovien kanssa? Eihän sellaisessa ystäväpiirissäkään viihdy, jossa ei arvosteta. Tai ehkä ihmiset vain ovat erilaisia? Mutta lytätyksi voi tuntea itsensä jopa niinkin pienistä asioista kuin pedonmerkki ja sirutus tai rokotteet, joskus uskovilla tuntuu olevan hyvin vahvat mielipiteet...että parempi kuin ei keskustele mistään. Että se ystäväpiirissä. Opetukset jos ne on toisen mutustelemia, ne on aina toisen mutustelemia, toki se ei tarkoita, ettäkö joku toinen voi olla oikeammassa kuin itse on.... mutta joskus se menee väkisin tuottamiseksi, varsinkin jos henkilö kokee olevansa opetustehtävässä, silloin asia pitää murjoa toisen kurkusta läpi...sellaisessa seurassahan ei ole pakko olla tietenkään.

    LS

    Tuputtamiseksi...

    Äänestä

alotukseen:

- ei pelkästään uskon vapauden, vaan kaiken MUUNKIN !!

Äänestä

lahkoissa kylläkin rajoitetaan uskoa, ainakin siltä osin, vaikkapa kirjallisuus, - useimmiten saa lukea vain heidän omaa tuotantoaan, "kaikki muu" . . . on "paholaisesta ??
siinä kyllä silmät äkkiä ummistetaan, katsoa vain "yhdestä näkökulmasta, jne.

lahkot on siltä osin vaarallisia !

Äänestä

En voi,kuin ihmetellä,missä harhassa olen ollut vuosikymmenet hellarilahkossa.Nut,ex hellarina tuntuu,että elän.Pelkkä kauppareissu oli niin kiva,kohtasin aivan ihania ihmisiä
Ei tarvitse jännittää,puhua vain uskonasioista,kantaa syyllisyyttä siitä,etten halua istua tylsissä kokouksissa.

Äänestä
  • sanopa muuta !!

    täällä samat läpi käynyt . . .(ja monet muutkin, onneksi useilla "silmät avautuvat" :)

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Anonyymi kirjoitti:

Yhteisöissä muodostuu erilaisia dogmeja siitä, mikä on oikea tapa uskoa, luodaan säädöksiä siitä miten on lupa elää. Ne voivat muodostua myös sidoksiksi haitallisella tavalla. Yhteisöt haluavat paljon jäseniä, mutta riski sille, että seurakuntaan tulee hallitsevia jäseniä samalla kasvaa. Olisiko ihmisillä paremmin vain uskoa, omakohtaisesti.

En tiedä saako kirjoituksesta ymmärryksen mitä tarkoitan. Uskonyhteisöissä voi olla riitaisaa ja eriseuraisuutta.

LS

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu