..markkina-arvon omaavien kanssa, mutta oma seksuaalinen markkina-arvo määrää rajat.
Miksi tositarkoituksella kumppania etsiviä ja yksinäiseksi itsensä tuntevia sinkkuja on Suomessa huomattavan paljon? Eikö viileän matemaattisesti ajatellen lähes kaikille halukkaille pitäisi löytyä kumppani? Näin ei kuitenkaan ole parinvalinnan markkina-arvoteoreetikkojen mukaan. Sinkut eivät löydä toisiaan, sillä rakkauden ekonomia on romanttisia haavekuvia paljon armottomampaa.
Kuka kelpaa kenellekin?
Sosiologi Henry Laasanen on onnistunut suututtamaan blogi-kirjoituksillaan monet. Laasanen on pohtinut parinvalintaa markkina-arvoteorian pohjalta ja hänen mukaansa ihmiset eivät ole pariutumismarkkinoilla suinkaan tasa-arvoisia. Miehen markkina-arvoa nostaa äly ja varallisuus, naisen – nuoruus ja kauneus.
– Ihmiset ovat erilailla haluttuja pariutumismarkkinoilla. On erittäin haluttuja henkilöitä ja sitten henkilöitä, jotka eivät kelpaa juuri kellekään ja loput ovat siltä väliltä. Yhä suurempi määrä on nimenomaan sellaisia miehiä, jotka eivät oikein tahdo kelvata kenellekään, Laasanen tiivistää.
Naiset pariutuvat ylöspäin
– Naisilla on taipumusta ylöspäin naimiseen eli partnerin pitäisi olla vähintään omaa sosioekonomista tasoa ja mieluummin vähän ylempää. Nyt yliopistoista valmistuneista noin 64 % on naisia.
Pariutumismarkkinoille on syntynyt tilanne, että naisten sosioekonominen asema onkin noussut yhä korkeammaksi kuin miehillä eikä naisille yksinkertaisesti riitä yhtä tasokkaita tai tasokkaampia partnereita. Kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa markkinoilla, summaa Laasanen.
Romanttisten elokuvien, mainosten ja naistenlehtien unelmat maalaavat kuvaa, jossa jokaiselle löytyy se oikea. Ehkä siksi monen on vaikea sulattaa Laasasen edustamaa inhorealistista kuvaa parinvalinnasta.
– Romantiikka yrittää piilottaa nämä pariutumismarkkinoiden hierarkia- ja valtasuhteet, kun taas markkina-arvoteoria yrittää nostaa kissan pöydälle, Laasanen toteaa.
Naisissa vetoaa kauneus, miehissä menestys Henry Laasasen mukaan pariutumismarkkinat ovat kuin työmarkkinat – molemmissa ratkaisee kysynnän ja tarjonnan laki. Deittailija etsii mahdollisimman ’hottista’ ja tasokasta kumppania, jolle hän itse kuitenkin vielä kelpaa.
– Parinvalintapreferenssit ovat hiukan erilaiset miehillä ja naisilla. Naisilla kauneus on ylivoimaisesti tärkein tekijä markkina-arvossa, sanoisin että se on 70 prosenttia. Toisaalta naiselle on kauneutta suotu enemmän kuin miehelle syntymästä lähtien. Naiselle sitä markkina-arvoa riittää, kysyntää naisille riittää aina, Henry Laasanen pohtii.
Miesten markkina-arvoon vaikuttaa Laasasen mukaan useampi tekijä.
– Tärkein miehen markkina-arvotekijä on status eli jos aiot erittäin suosituksi naisten keskuudessa, sinun pitää olla jollain lailla menestyvä: urheilutähti, rocktähti, televisionäyttelijä. Ulkonäkö on vasta toiseksi tärkein, listaa Laasanen.
– Suomessa miehen varallisuus ei näyttele kovinkaan suurta roolia, koska naiset tulevat täällä itse toimeen. Jos mennään köyhimpiin maihin, voi olla että lompakon paksuus on ainoa tekijä, joka ratkaisee, Laasanen tiivistää.
Myös älykkyys on tekijä, joka vaikuttaa parinvalintaan.
– Monet miehet ehkä karsastavat itseään älykkäämpiä naisia ja älykkäämmät naiset karsastavat tyhmempiä miehiä. Kun taas toisin päin, tutkimuksissa on havaittu, että miehet itse asiassa hakevat itseään alempana olevia naispartnereita.
Eli miehet suosivat mieluummin sitä sihteeriä kuin sitä johtajaa partnerina, Laasanen pohtii.
Miksi tositarkoituksella kumppania etsiviä ja yksinäiseksi itsensä tuntevia sinkkuja on Suomessa huomattavan paljon? Eikö viileän matemaattisesti ajatellen lähes kaikille halukkaille pitäisi löytyä kumppani? Näin ei kuitenkaan ole parinvalinnan markkina-arvoteoreetikkojen mukaan. Sinkut eivät löydä toisiaan, sillä rakkauden ekonomia on romanttisia haavekuvia paljon armottomampaa.
Kuka kelpaa kenellekin?
Sosiologi Henry Laasanen on onnistunut suututtamaan blogi-kirjoituksillaan monet. Laasanen on pohtinut parinvalintaa markkina-arvoteorian pohjalta ja hänen mukaansa ihmiset eivät ole pariutumismarkkinoilla suinkaan tasa-arvoisia. Miehen markkina-arvoa nostaa äly ja varallisuus, naisen – nuoruus ja kauneus.
– Ihmiset ovat erilailla haluttuja pariutumismarkkinoilla. On erittäin haluttuja henkilöitä ja sitten henkilöitä, jotka eivät kelpaa juuri kellekään ja loput ovat siltä väliltä. Yhä suurempi määrä on nimenomaan sellaisia miehiä, jotka eivät oikein tahdo kelvata kenellekään, Laasanen tiivistää.
Naiset pariutuvat ylöspäin
– Naisilla on taipumusta ylöspäin naimiseen eli partnerin pitäisi olla vähintään omaa sosioekonomista tasoa ja mieluummin vähän ylempää. Nyt yliopistoista valmistuneista noin 64 % on naisia.
Pariutumismarkkinoille on syntynyt tilanne, että naisten sosioekonominen asema onkin noussut yhä korkeammaksi kuin miehillä eikä naisille yksinkertaisesti riitä yhtä tasokkaita tai tasokkaampia partnereita. Kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa markkinoilla, summaa Laasanen.
Romanttisten elokuvien, mainosten ja naistenlehtien unelmat maalaavat kuvaa, jossa jokaiselle löytyy se oikea. Ehkä siksi monen on vaikea sulattaa Laasasen edustamaa inhorealistista kuvaa parinvalinnasta.
– Romantiikka yrittää piilottaa nämä pariutumismarkkinoiden hierarkia- ja valtasuhteet, kun taas markkina-arvoteoria yrittää nostaa kissan pöydälle, Laasanen toteaa.
Naisissa vetoaa kauneus, miehissä menestys Henry Laasasen mukaan pariutumismarkkinat ovat kuin työmarkkinat – molemmissa ratkaisee kysynnän ja tarjonnan laki. Deittailija etsii mahdollisimman ’hottista’ ja tasokasta kumppania, jolle hän itse kuitenkin vielä kelpaa.
– Parinvalintapreferenssit ovat hiukan erilaiset miehillä ja naisilla. Naisilla kauneus on ylivoimaisesti tärkein tekijä markkina-arvossa, sanoisin että se on 70 prosenttia. Toisaalta naiselle on kauneutta suotu enemmän kuin miehelle syntymästä lähtien. Naiselle sitä markkina-arvoa riittää, kysyntää naisille riittää aina, Henry Laasanen pohtii.
Miesten markkina-arvoon vaikuttaa Laasasen mukaan useampi tekijä.
– Tärkein miehen markkina-arvotekijä on status eli jos aiot erittäin suosituksi naisten keskuudessa, sinun pitää olla jollain lailla menestyvä: urheilutähti, rocktähti, televisionäyttelijä. Ulkonäkö on vasta toiseksi tärkein, listaa Laasanen.
– Suomessa miehen varallisuus ei näyttele kovinkaan suurta roolia, koska naiset tulevat täällä itse toimeen. Jos mennään köyhimpiin maihin, voi olla että lompakon paksuus on ainoa tekijä, joka ratkaisee, Laasanen tiivistää.
Myös älykkyys on tekijä, joka vaikuttaa parinvalintaan.
– Monet miehet ehkä karsastavat itseään älykkäämpiä naisia ja älykkäämmät naiset karsastavat tyhmempiä miehiä. Kun taas toisin päin, tutkimuksissa on havaittu, että miehet itse asiassa hakevat itseään alempana olevia naispartnereita.
Eli miehet suosivat mieluummin sitä sihteeriä kuin sitä johtajaa partnerina, Laasanen pohtii.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.