"jumala/jumalat"-sana suluissa, ja pienellä koska täällä Ateismi-palstalla varsinkin "jumala"- sana käsitetään aina väärin, liian konkreettisesti joksikin joulupukin ta keijukaisten tai menninkäisten kaltaiseksi persoonalliseksi hahmoksi. Tästähän ei ollene ilmeisesti kyse, vaan "jumala/jumalat"-käsite kattaa arkkityyppisyydessään paljon laajemman alueen; mukana on myös koko kasvi- ja eliökunta, sekä kaikki materia ja aine. Kaikki nämä elementit ovat valmiina reagoimaan "jumalan/jumalien" lopullisen tarkoituksen mukaan, mikä on saattaa alkuperäinen harmonia uudelleen takaisin.
Elämme langenneessa, materiaalisessa maailmassa tällä hetkellä. Melkeinpä mikään asia elämissämme ei ole tällä hetkellä "synkassa", vaan ajelehdimme päivissämme eteenpäin pelkkiensatunnaisten sattumien varassa, kun tarkastellaan esim. ulos lähtöämme ja ulkona tapahtuvia detaljeja; emme pysty yksinkertaisesti ollenkaan tietämään, keitä ihmisiä sattuu tupsahtamaan kohdallemme, kulkiessamme ulkona.
Mutta "taivas" on paikka, jossa lopulta kaikki asiat osuvat ja laitetaan kohdalleen. Kaikki osuu synkronistisesti kohdalleen siellä. Ei ole enää virheitä, epäonnistumisia, satunnaisia ikäviä ja huonoja osumia sattumuksia. Onkohan siellä likaakaan? ( Lika muuttuu tietysti maassa mullaksi, tai painuessaan vuosimiljoonien aikana maan sisään, myöhemmin kovemmaksi materiaaliksi, kiviainekseksi. )
Symbolinen kuvaus Paratiisin puun syömisestä ollee yksi varhaisin kertomus tästä alkuperäisestä täydellisestä "jumalan/jumalien" synkronistisesta harmoniasta, josta meidät ihmiset sitten singottiin hedelmän haukkaamisen ja kiellon rikkomisen takia tänne - lukemattomien virheiden ja epätäydellisyyksien ja kirousten materialistisen kylmään sattumien ja mokien maailmaan.
Elämme langenneessa, materiaalisessa maailmassa tällä hetkellä. Melkeinpä mikään asia elämissämme ei ole tällä hetkellä "synkassa", vaan ajelehdimme päivissämme eteenpäin pelkkiensatunnaisten sattumien varassa, kun tarkastellaan esim. ulos lähtöämme ja ulkona tapahtuvia detaljeja; emme pysty yksinkertaisesti ollenkaan tietämään, keitä ihmisiä sattuu tupsahtamaan kohdallemme, kulkiessamme ulkona.
Mutta "taivas" on paikka, jossa lopulta kaikki asiat osuvat ja laitetaan kohdalleen. Kaikki osuu synkronistisesti kohdalleen siellä. Ei ole enää virheitä, epäonnistumisia, satunnaisia ikäviä ja huonoja osumia sattumuksia. Onkohan siellä likaakaan? ( Lika muuttuu tietysti maassa mullaksi, tai painuessaan vuosimiljoonien aikana maan sisään, myöhemmin kovemmaksi materiaaliksi, kiviainekseksi. )
Symbolinen kuvaus Paratiisin puun syömisestä ollee yksi varhaisin kertomus tästä alkuperäisestä täydellisestä "jumalan/jumalien" synkronistisesta harmoniasta, josta meidät ihmiset sitten singottiin hedelmän haukkaamisen ja kiellon rikkomisen takia tänne - lukemattomien virheiden ja epätäydellisyyksien ja kirousten materialistisen kylmään sattumien ja mokien maailmaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.