Kokoomuksessa laidat paukkuvat kun Uusi Polarisaatio jakaa puoluetta.

Tämän päivän (19.6.) Hesarissa on hyvä kirjoitus kokoomuksesta, siitä mitä puolueen sisällä tapahtuu. Kokoomuksessa on nykyään kaksi laitaa, liberaalit ja konservatiivit. Konservatiivit ovat niitä, joille vielä hyvin kävisi kokoomuksen perinteinen nimi "Kansallinen Kokoomus". Jos liberaalit saisivat vallan vaikka Elina Valtosen johdolla niin nimi vaikuttaisi lähinnä irvokkaalta. Kansainvälinen kokoomus tai ylikansallinen kokoomus olisi asiallisempi ellei sitten peräti kansallisvastainen kokoomus. Petteri Orpo yrittää laitojen välissä pitää porukkaa kasassa. Yhä vaikeammaksi käy. Jakolinja tuntuu myös kulkevan Helsingin ja muun Suomen välissä. Helsinki, suuri (heh heh) kansainvälinen metropoli halveksii avoimesti muuta Suomea ja sen juntteja. Helsinki ja sen tuleva uusi pormestari pitää muuta Suomea lähinnä halvan työvoiman tuottajana. Jos halpatyövoimaa ei saada maakunnista tarpeeksi niin sitten haalitaan ulkomailta. Ihan samanarvoisia siis ovat hesalaiselle eliitille maakuntasuomalaiset ja vaikka afrikkalaiset. Se on sitä liberaaliutta.

Orpoa kohtaan tunnen tiettyä sympatiaa vaikka en olekaan ollut kokoomuksen kannattaja. Orpo edustaa sitä linjaa, jonka aikoinaan panivat alulle Juha Rihtniemi ja Harri Holkeri. Se on ollut hyvin menestyksellinen linja kokoomukselle ja tuottanut hyvää myös Suomelle ja suomalaiselle demokratialle. Tätä linjaa kokoomuksen puoluejohtajat ovat vakaasti seuranneet. Ensimmäisiä poikkeuksia olivat ehkä EU-intomieliset Katainen ja Stubb. Orpo on yrittänyt palauttaa puoluetta tälle koetulle linjalle, mutta olot ovat muuttuneet. Polarisaatio riehuu nyt koko demokraattisessa maailmassa ja niin myös Suomessa. Kokoomuksessakin laidat ryskyvät. Sitä vanhaa kokoomusta mielestäni Suomessa, tässä "onnellisten maassa" vielä tarvittaisiin. Kansallinen kokoomus on ollut olennainen osa Suomen toimivaa demokraattista yhteiskuntaa, missä ristiriitoja on kyetty sääntelemään ja pitämään yllä tasapainoa.