Pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) ilmoittautuminen mukaan presidentinvaaleihin oli odotettu ratkaisu. Hän ilmoitti lähtevänsä vaaleihin motivoituneena ja määrätietoisena.
Mutta mikä on Vanhasen vaaliohjelma? Hän ilmoitti, että monipuoluemaassa presidentin pitää olla vahva mielipidevaikuttaja ja mielipidejohtaja. Herää kuitenkin kysymys, miten Vanhanen kykenisi presidenttinä vahvaan mielipidevaikuttajan rooliin, kun hän ei ole siihen pystynyt pääministerikään?
Pääministerin julkisuuskuva on kovin harmaa. Samoin hänen johtamansa hallituksen poliittiset ja yhteiskunnalliset avaukset. Ainoa asia, mistä hänen hallituksensa jää historiaan, on mitä moninaisimpien selvitysten teon Suomen ennätys. Muita avauksia tai tekoja onkin sitten jo huomattavasti vähemmän.
Entäpä presidentin vahvin toimialue ulko- ja turvallisuuspolitiikka? Vanhanen ilmoitti suostuessaan ehdokkaaksi, että presidentin tärkein tehtävä on johtaa ulkopolitiikkaa. Mutta miten hän kykenisi johtamaan sitä presidenttinä, kun hän ei ole pääministerikään kyennyt ulkopoliittisiin avauksiin? Edelleen ollaan kyselty Vanhasen ulkopolitiikan perään ja mikä on hänen linjansa EU-politiikassa, mutta vastauksia on saatu tähänkin kovin vähän.
Vanhasen poliittiset analyysit ja tulevaisuuden linjaukset ovat koko hänen pääministerikautensa ajan loistaneet poissaolollaan. Vanhasen toiminnasta Suomelle elintärkeässä EU-politiikassa on jäänyt vaikutelma, että hänelle EU ja sen tulevaisuus ovat yhdentekeviä. Pääministerin ote EU-asioihin on ollut kauttaaltaan passiivista ja aloitekyvytöntä.
Suomi on ajautumassa EU:n sivuraiteelle, koska Vanhanen ei ole vahvistanut Suomen suhteita ns. EU:n ytimiin. Suomen painoarvo EU:ssa on vähentynyt sitten pääministeri Paavo Lipposen (sd.) aikojen selkeästi - myös kansainvälisten arvioiden mukaan -, koska Suomen hallitus on ollut liian passiivinen. Ainoa "merkittävä saavutus" lienee se, että italialaiset onnistuivat jymäyttämään Suomelta EU:n elintarvikeviraston ja "vastalahjaksi" saatiin kemikaalivirasto, jota ei ole edes olemassa. Tämän Vanhanen kuitenkin esitteli merkittävänä voittona Suomelle.
Mikä EU:ssa on kaikkein tärkeintä? Suomen harjoittaman EU-politiikan keskeinen tekijä pitäisi olla kansallisten etujen turvaaminen. Suomen pitäisi pyrkiä takaisin unionin ytimiin turvaamaan etunsa, koska Suomella on pienenä maana suuret edut pelissä, kun EU muovaa politiikkaansa eri aloilla.
Pääministeri Vanhasen kaudella Suomen ulkopolitiikka on ajatunut hämmennyksen tilaan, ja sen tilasta taitaa olla edelleen enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Muuttuisiko tämä neuvottomuuden tila ja linja, jos Vanhanen olisi presidenttinä?
Isänmaa ei kauan kestä tätä mannertenvälistä nahjusta.
Mutta mikä on Vanhasen vaaliohjelma? Hän ilmoitti, että monipuoluemaassa presidentin pitää olla vahva mielipidevaikuttaja ja mielipidejohtaja. Herää kuitenkin kysymys, miten Vanhanen kykenisi presidenttinä vahvaan mielipidevaikuttajan rooliin, kun hän ei ole siihen pystynyt pääministerikään?
Pääministerin julkisuuskuva on kovin harmaa. Samoin hänen johtamansa hallituksen poliittiset ja yhteiskunnalliset avaukset. Ainoa asia, mistä hänen hallituksensa jää historiaan, on mitä moninaisimpien selvitysten teon Suomen ennätys. Muita avauksia tai tekoja onkin sitten jo huomattavasti vähemmän.
Entäpä presidentin vahvin toimialue ulko- ja turvallisuuspolitiikka? Vanhanen ilmoitti suostuessaan ehdokkaaksi, että presidentin tärkein tehtävä on johtaa ulkopolitiikkaa. Mutta miten hän kykenisi johtamaan sitä presidenttinä, kun hän ei ole pääministerikään kyennyt ulkopoliittisiin avauksiin? Edelleen ollaan kyselty Vanhasen ulkopolitiikan perään ja mikä on hänen linjansa EU-politiikassa, mutta vastauksia on saatu tähänkin kovin vähän.
Vanhasen poliittiset analyysit ja tulevaisuuden linjaukset ovat koko hänen pääministerikautensa ajan loistaneet poissaolollaan. Vanhasen toiminnasta Suomelle elintärkeässä EU-politiikassa on jäänyt vaikutelma, että hänelle EU ja sen tulevaisuus ovat yhdentekeviä. Pääministerin ote EU-asioihin on ollut kauttaaltaan passiivista ja aloitekyvytöntä.
Suomi on ajautumassa EU:n sivuraiteelle, koska Vanhanen ei ole vahvistanut Suomen suhteita ns. EU:n ytimiin. Suomen painoarvo EU:ssa on vähentynyt sitten pääministeri Paavo Lipposen (sd.) aikojen selkeästi - myös kansainvälisten arvioiden mukaan -, koska Suomen hallitus on ollut liian passiivinen. Ainoa "merkittävä saavutus" lienee se, että italialaiset onnistuivat jymäyttämään Suomelta EU:n elintarvikeviraston ja "vastalahjaksi" saatiin kemikaalivirasto, jota ei ole edes olemassa. Tämän Vanhanen kuitenkin esitteli merkittävänä voittona Suomelle.
Mikä EU:ssa on kaikkein tärkeintä? Suomen harjoittaman EU-politiikan keskeinen tekijä pitäisi olla kansallisten etujen turvaaminen. Suomen pitäisi pyrkiä takaisin unionin ytimiin turvaamaan etunsa, koska Suomella on pienenä maana suuret edut pelissä, kun EU muovaa politiikkaansa eri aloilla.
Pääministeri Vanhasen kaudella Suomen ulkopolitiikka on ajatunut hämmennyksen tilaan, ja sen tilasta taitaa olla edelleen enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Muuttuisiko tämä neuvottomuuden tila ja linja, jos Vanhanen olisi presidenttinä?
Isänmaa ei kauan kestä tätä mannertenvälistä nahjusta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Keskustalaisiin fasistisesti suhtautuvaa CITYrunkkaria ketuttaa, kun Suomessa on pitkästä aikaa pätevä ja pystyvä pääministeri!
Jatka sinä CITYrunkkari tumputusta ja jätä ajatteleminen siihen kykeneville!
Pistää se ketuttamaan, kun maalla on saamaton (?)jahkaileva pääministeri, jonka ainoa saavutus liittyy oman perheen hajoittamiseen.
Vanhasen mahdollinen presidenttiys johtaisi luonnollisesti pääministerin vallan kasvuun. Mielipidejohtajaksi Vanhasesta ei ole, eikä aktiiviseksi ulkopolitiikan vetäjäksi. Presidentistä tulisi lähinnä hallinnollinen ja edustuksellinen politiikan ulkopuolinen instituutio.
Kepulla ei ole yhtään mitat täyttävää pääministeriehdokasta. Vanhanen oli parasta mitä heiltä 2003 kesällä löytyi, kauhulla voi vain kuvitella kuinka heikosti maata johdettaisiin jos Vanhanen olisi presidentti ja pääministerinä jatkaisi joku kepulainen.
Ajatelkaa kepun ministerilistaa: Lehtomäki, Manninen, Kääriäinen, Karpela, Hyssälä, Pekkarinen Korkeaoja. Onko siinä pääministeriainesta?
Puhumattakaan kansanedustajista ja mepeistä. Alatalo, Salovaara, Väyrynen, Takkula, Jäätteenmäki jne.
Siispä maan edun kannalta ainoa ratkaisu on koko hallituksen vaihto sinipunaan, silloin saamme taas vahvan pääministerin ja Suomi pelastuu.
Mihin se tämä sivuraide oikein vie? Kukaan ei ole sitä koskaan kunnolla selittänyt. Tässä on vaihdemieskin ihan ihmeissään.
vieraaseen hotellihuoneeseen! ;-)))