Onko keskustalainen ministeri Manninen ajantasalla. Köyhät keskustalaiset kunnat kituvat valtion avustuksien varassa. Kuntaliitoksia on lykätty liian kauan. Mannisen on nyt kerättävä rohkeutensa ja aloitettava kuntaliitokset vaikka pakolla.
On kuntaliitosten aika
liimapoika
7308
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
... kaksi tai kolme pannaan yhteen. Siitä syntuu lisäkustannuksiakin kuntalaisten ja virkamiesten pitempinä matkoina ja kuntakeskuksen ja asukkaiden välillä. Erityisesti harvaan asutulla seudulla, jossa nämä köyhät kunnat ovat syntyisi pinta-alaltaan valtavia kuntia.
Kuntaliitos sopii joissakin erikoistapauksissa, kuten sellaisissa, jossa kunta on toisen sisällä tai muuten tiheästi asutulla seudulla, jossa kaksi pientä kuntaa ovat kasvaneet käytännössä yhteen.
Mutta kuntaliitokset eivät ole patenttiratkaisu kuntien taloudellisiin ongelmiin. On todettu, että usein pienet kunnat pystyvät tuottamaan lähipalveluita halvemmalla kuin suuret byrokraattiset kunnat. On oikeaa hallituksen ja kuntaliiton politiikka, että entistä enemmän kuntia johdatellaan tuottamaan esim. lukio- ja ammattikoulutuksen, sairaanhoidon rakennustarkastuksen ja kunnan rakentamisen aloilla yhteistyötä. Muodostetaan näistä toiminnoista isompia piirejä, joita valvoo "lautakunta", johon kunkin kunnan valtuusto asettaa valtuutettujen joukosta edustajansa.
Koko Suomi on asukasmäärältään saman kokoinen kuin useat suuret EU- kaupungit. Berliini, Pariisi, Lontoo...
Suomessa on 450 kunnanjohtajaa ja jo Helsingillä saman verran virkamiehiä kuin noilla suurkaupungeilla. Suomihan tietysti tarvitsee tällaisen kuntarakenteen Merijärvineen.
Ei ole mitään takeita, että edes virkamiehiä olisi suhteellisesti enempää pienissä kunnissa verrattuna suuriin. Kunnanjohtaja hoitaa pienessä kunnassa suuren kunnan kaikkien apulaisjohtajien tehtävät, sosiaalijohtajan, opetustoimen johtajan jne.
Kunnanjohtaja pienissäkään kunnissa EI hoida itse noita virkoja ja töitä, vaan teettää ne muilla alaisillaan. Ja toisaalta, täyskepulaisissa kunnissa ei noita apulaisvirkoja jätetä täyttämättä, vaan niihin ilmestyy "hyvä veli"-systeemillä oikean jäsenkirjan omaavia viranhaltijoita.
Kuntayhdistämiset tuovat selvää säästöä, ainoat häviäjät ovat juuri nuo keinotekoisesti itsensä tärkeäksi tekevät kunnallisherrat ja -rouvat. Ei jokaiselle keskustakunnallispolitiikolle todellakaan riitä omaa kuntaa hallittavaksi.
Pakolla tai muuten vain harkitsematta suoritetuilla kuntaliitoksilla ei saada aikaan mitään muuta, kuin uusia, entistä suurempia ja entistä huonommin pärjääviä kuntia.
Oiva Härkönen edellä kirjoittaa mielestäni hyvin, ettei kuntaliitos ole mikään patenttiratkaisu. Jos on kaksi tai useampi vuosikatteeltaan alijäämäistä kuntaa, niin lapsikin ymmärtää, että yhdistämällä nämä kunnat, ei tilanne siitä mihinkään muutu.
Ainoa etu joka noilla kuntaliitoksilla suoranaisesti saavutettaisiin, on se että kuntien virkamiesten määrää voitaisiin hieman supistaa. Mutta varsinaiset kunnanhallinnon aiheuttamat henkilökustannukset ovat keskivertokunnassa varsin pienet, verrattuna kuntien muihin ns. velvoitemenoeriin. Usein nämäkään supistukset eivät näkyisi kuntien taloudessa, kuin vasta vuosien viiveellä, jolloin nykyinen väki alkaisi eläköityä ja toimintoja voitaisiin yhdistää.
Sen sijaan, että puhutaan pelkistä kuntaliitoksista, pitäisi keskittyä enemmän seutukuntien kehittämiseen. Se mitä Oiva Härkönen sanoo terveydenhoito-, koulutus-, ym. julkisen sektorin palveluiden yhdistämisestä seutukuntien sisällä, on nimenomaan sitä kehitystä, johon valtiovallan pitäisi kuntia entistä enemmän ohjata. Sillä tavalla saadaan kustannustehokkuutta parannettua, nimenomaan niillä sektoreilla, joissa sille on kaikkein enimmin tarvetta. Kuitenkin tämä ratkaisu takaa jossain määrin sen, että pystymme säilyttämään maassamme, esimerkiksi riittävän laajan verkoston peruskouluja, koska lopullinen päätäntävalta on kunnilla itsellään, eikä suoranaisesti seutukunnilla.
Kysymys on siitä, millaisia palveluita kunta pystyy järjestämään. Nuoriso haluaa pois maaseudulta, koska pikkukunnissa ei ole sen paremmin töitä kuin palveluitakaan.
Siis ratkaisu on seutukuntaistumisessa. On vaan niin, että burokratia lisääntyy tästä seutukunta istumisesta!