En julistautunut en ottanut sitä omakseni niinkuin joskus kuulen vaan olen introvertti ja se ei ole mikään valinta. Introverttyis näkyy minussa sillä tavalla että olen pohdikeleva. Äo:ni on melko korkea. En perusta väkijoukoista joukko massa tapahtumista esim kuuntelen musiikkini mielummin vaikka levyltä. En ole kiinnostunut julkkiksista en pidä heitä yhtään sen kummallisempina ihmisinä kuin muitakaan joten seiska lehti ym jossa julkkiksia nostetaan jalustalle ja heidän elämäänsä vatvotaan ei ole minun juttu. En ole kiinnostunut vallasta en saa siitä mitään kiksejä. Minusta vallan halu kertoo jonkinlaisesta henkisestä vajaavaisuudesta tai ongelmasta varsinkin jos haluaa ohjata toisia ja saa siitä kiksejä montaako ihmistä voi ohjailla. En pidä konflikteista enkä siitä että keskustelussa huudetaan toisen päälle. Itsekehu on oksettavaa. Puolustan itseäni en ole arka enkä ujo olen vaan harkitsevasti järjellä asioihin puuttuva. En ole samaa mieltä vaikka olisin hiljaa en vain koe järkeä väitellä jostain olemattomasta asiasta tai tapella jostain mitä en edes halua. Silloin et voi sanoa voittaneesi jotain tai ottaneesi jotain vaan sinulle on annettu jotain. Oikeudenmukaisuuden halu elää minussa myös hyvin vahvana. Otin tatuointini silloin kun ne ei olleet yleisiä jos minulta kysytään haluanko tatuoinnin nyt vastaus on en koska ne on liian yleisiä. Laitoin edellisen jutun siihen koska havahduin kun eräs ekstrovertti tuttu sanoin että haluaisi tatuoinnin koska muillakin on että olisi heidän kaltaisensa. Minulle se oli taas jotain erikoista olen kaltaisensa jo nyt siihen ei tarvita tatuointia en halua kuulua laumaan ja lahkoon jossa kaikki on toistensa kopioita ja trendi määrittää millaisia ne samanlaisuudet on haluan ihan itse päättää. Kuten arvaat varmaan jo jos olet jaksanut lukea tähän asti että en seuraa muotia. Pidän ihmisitä ja jutusteluista ja teen sitä mielelläni pienissä ryhmissä mieluiten 1 henkilö kerrallaan. Sosiaalisuus väsyttää minua joten osan ajasta haluan olla yksin se on hyvin tärkeää latautumisaikaa minulle. Sosiaalisuuden energian kulumisen loppuun huomaa siitä että hiljenen ja vetäydyn yksin tekemään asioita. Osa ottaa tämän mökötyksenä ihmisvihana ja ties minä mutta minulla vaan loppuu energia keskusteluun ja halu olla sosiaalinen hetkeksi. Olen myös itse ohjautuva joten minua ei tarvitse paapoa ja taluttaa kädestä ja selittää kuin vähäjärkiselle kaikkia vaikka olenkin hiljaa enkä nosta itseäni kehumalla esiin ja möykkäämällä kovaäänisesti osaan päätellä asioita ja ottaa niistä selvää. Osaan myös kysyä apua jos tarvitsen sitä yleensä en. Koen että itsenäistyminen joka tapahtuu nuorena tarkoittaa sitä että pärjäät myös yksin ja se kuuluu aikuisuuteen. Ei tarvitse koko ajan olla kontaktissa jonkun kanssa ollakseen onnellinen. Työtä teen tunnollisesti oikein en huijaa. Sanon jos olen huono jossain se ei ole huonoa itseluottamusta tai kehujen kerjäämistä se on realismia.
Olen introvertti.
Anonyymi
365
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
En kumarra kuninkaita tai kuningattaria vaan heillä on se sama ihmisarvo kuin muillakin. Ongelmatilanteista ja kehityksestä puhun johtalle koska koen että olemme samaa porukkaa. Jotkut johtajat ottavat palautteen vastaan naama norsunvitulla mutta kuitenkin juhlapuheissaan haluavat firmansa parasta. Näen aika nopeasti mikä on minkäkin firman ongelma kun olen hetken siellä ja katselen ihmisten toimia ja puheita. Olen ollut tarkkailijat koko ikäni ja huomaan pienetkin ilmapiirien vaihtelut. Mielessäni on ihmisistä erillaisia profiileja en tee niitä mitenkään tahallaan vaan ne vaan tulee ajan saatossa. Vaikeimpia ihmisiä tulla toimeen on tunne ihmiset joiden mielipiteen muuttuu fiiliksen mukaan ja mistään puheista ei enää tiedä onko ne totta vai ei. Oli joskus tällainen nainen mukava mutta todella ailahteleva tuuliviiri niin en vielä tänäkään päivänä tiedä tarkalleen mitä tapahtui siitä ei ottanut kukaan selvää mikä on totta ja mikä ei. Olen tyyppiä yhdet puheet ja niillä mennään. Luottamus on tärkeää jos se rikotaan se rikotaan kokonaan kerralla pitkäksi pitkäksi aikaa. Kaikenlainen huijaus pettäminen selän takana puhuminen ym on ala arvoista. En ole innokas tappelemaan tai uhoamaan taidoillani mutta osaan kyllä tapella ja tehdä kaikenlaista tarpeen tullen. Olen ollut itsepuolustuslajeissa ym. Lähden hyvyydellä liikkeelle. Oma maailman kuvani rakentuu siitä että jokaisen ihmisen tarkoitus on kunnioitta sekä puolustaa itseään mutta myös muita. Kunnioittamisella tarkoitan että esim annetaan puheenvuoro huolehditaan että sillä toisella on myös puheenvuoro ei puhuta kokoajan itse ei olla kilpailussa eikä kovaäänisin tauoton puhuja ole voittaja hän on vaan kovaäänisin tauoton puhuja joka häiritsee keskustelua. Huomaan että monella miehellä tulee tämä pieni uho mukaan ja tarve esiintyä ja kehuskella kun on nainen kuulemassa. Se on vastenmielinen piirre. Hierarkia on minulle määrätyissä työtehtävissä ei niinkään työntekijöiden välillä. Jos on samanarvoisia työntekijöitä ei kukaan heistä voi alkaa minua määräilemään vaikka joskus sellaisia näkeekin. Työnjohtaja on ainoa joka määrää kukaan samanarvoinen ei. Mä pudotan nopeasti itse rakentamaltaan valtaistuimelta tällaisen saman arvoisen määräilijän.
Olen silti huomannut että monesti naisilla on suorastaan tarve tulla määrätyiksi ja he alistuvat samassa työtehtävässä olevalle samanarvoiselle miehelle jopa niinkin että nainen on korkeammassa asemassa kuin mies mutta silti tämän miehen täytyisi häntä määräillä. Itselleni tämä on outo ajatus että aikuista ihmistä pitäisi taluttaa ja vielä jonkun toisen hoitaa hänen tehtäväänsä. Kyllä kai niitä määräilijöitä löytyy vaikka torilta hakisi jonkun ulkopuolisen johonkin firmaan määräämään niin jos alistuu niin tämä henkilö johtaa. Itse en sitä määräysfetissiä ymmärrä mikä siinä kiehtoo. Joillakin ihmisillä on sellainen asenne jo syntyessään että he ovat johtajia vaikka eivät sitten usein päädykkään kuin korkeintaan taloyhtiön hallitukseen eläkeläisenä tekemään muiden asukkaiden elämästä helvettiä jarruttamalla kaikkea ja yrittämällä kontrolloida kaikkea.
Asun keskikokoisella paikkakunnalla. Tiedän monta jotka ovat innoissaan muuttaneet helsinkiin. Itsellä ei ole koskaan ollut minkäänlaista kiinnostusta muuttaa sinne. Varsinkaan nyt viherpiipertäjien ollessa vallassa. Kaupunki täyttyy maahanmuuttajista se on epävakaa ja ongelmallinen ja autoille ei ole kohta parkkipaikkoja. Hulluus leviää. Jos voittaisin eurojackpotissa liikkuisin vielä pohjoisemmas johonkin jossa olisi tilaa ja omaa rauhaa ei yhtään materian trendien ym palvojaa tai kaiken maailman amerikasta kopioituja juttuja levittelemässä. Mielestäni on typerää että suomi ei seuraa omaa kansallisuuttaan ja tee sen mukaisia juttuja vaan se kopio amerikkalaisia. Joka toinen vastaantulija näyttä joltain amerikkalaisen ohjelman tyypiltä ja se on todella surullista. S