Ladan alusta oli yksinkertaisen selkeä: jäykkä taka-akseli, joka oli kierrejousitettu. Tämä oli lehtijousia parempi ratkaisu. Erillistuenta olisi ollut liian arvokas ratkaisu. Alusta antoi autolle hyvät 60-luvun ajo-ominaisuudet. Takana jarrurummut, edessä levyt. Fiatin takajarrulevyt olisivat kyllä toimineet myös Suomessa. Rummut täyttyivät mömmöllä ja jurisivat.
Kokemukseni mukaan 1200-kone oli Ladaan sopivin. Ehkä 1500 menetteli myös mutta 1700i oli jo liikaa: autosta loppuivat ajo-ominaisuudet ennemmin kuin tehot. Olisinpa joskus päässyt Seatin vastaavan Fiat-konstruktion kyytiin. Laatikkoladan näköinen auto otti huiput 190 km/h.
1200:ssa pelotti jo 130 km/h.
Lada oli johdonmukainen takavetoinen ajettava, jolla kokeneen oli hauska heitellä perää sivulle. Perä pompotteli nimismiehen kiharoissa. Lada varoitti aina ominaisuuksien loppumisesta, eikä se vienyt yllättäen tilanteisiin, joista ei olisi selvinnyt.
Tulipa tehtyä "hauska vertailutesti" Lada 1200L:n ja Samaran välillä. Oli liukas aamu ja läksin matkaan vaimon Samaralla. Ei ongelmia.
Tuntia myöhemmin heitin saman reissun omalla 1200L:llä ja kas tutussa risteyksessä nelipyöräluisua jalkakäytävälle. Ajoin Ladalla kuten Samaralla. Meni etu- ja takaveto päässäni sekaisin. Onneksi kukaan ei jäänyt alle. Tästä viisastuneena lakkautin Ladan ja ostin Samaran itsellenikin.
Lopuksi parinkymmenen vuoden kokemuksella lausunto: "Pieni matka laatikkoladalla vastaa pitkää matkaa Autolla, pitkä matka laatikkoladalla vastaa suurin piirtein sitä, että olisi saanut turpiinsa."
Etenemisessä Ladalla on tekemisen meininki, tunne, että tekniikka jyllää, on koko ajan ovelasti aistittavissa.
Kokemukseni mukaan 1200-kone oli Ladaan sopivin. Ehkä 1500 menetteli myös mutta 1700i oli jo liikaa: autosta loppuivat ajo-ominaisuudet ennemmin kuin tehot. Olisinpa joskus päässyt Seatin vastaavan Fiat-konstruktion kyytiin. Laatikkoladan näköinen auto otti huiput 190 km/h.
1200:ssa pelotti jo 130 km/h.
Lada oli johdonmukainen takavetoinen ajettava, jolla kokeneen oli hauska heitellä perää sivulle. Perä pompotteli nimismiehen kiharoissa. Lada varoitti aina ominaisuuksien loppumisesta, eikä se vienyt yllättäen tilanteisiin, joista ei olisi selvinnyt.
Tulipa tehtyä "hauska vertailutesti" Lada 1200L:n ja Samaran välillä. Oli liukas aamu ja läksin matkaan vaimon Samaralla. Ei ongelmia.
Tuntia myöhemmin heitin saman reissun omalla 1200L:llä ja kas tutussa risteyksessä nelipyöräluisua jalkakäytävälle. Ajoin Ladalla kuten Samaralla. Meni etu- ja takaveto päässäni sekaisin. Onneksi kukaan ei jäänyt alle. Tästä viisastuneena lakkautin Ladan ja ostin Samaran itsellenikin.
Lopuksi parinkymmenen vuoden kokemuksella lausunto: "Pieni matka laatikkoladalla vastaa pitkää matkaa Autolla, pitkä matka laatikkoladalla vastaa suurin piirtein sitä, että olisi saanut turpiinsa."
Etenemisessä Ladalla on tekemisen meininki, tunne, että tekniikka jyllää, on koko ajan ovelasti aistittavissa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
pitkä matka on suhteellista. ite ajoin 400km melkeen putkeen laatikkoladalla, ja eikä tuntunu missään. paitsi seuraavana yönä näin unta siitä reissusta.
Muutama vuosi sitten ajoin 1200S:llä tuollaiset 500km kumpanakin päivänä, niin siinä autossa on todella tuo "tekniikan toimivuuden" tunne. Mielessä oli, että koska hajoaa jostakin.
Millään muulla automerkillä ei tuollaiset matkat ole jäänyt mieleen..:)