Uutinen isä Robertin kuolemasta on tänään koskettanut meitä syvästi laskeuduttuaan meidän pariimme. Voi häntä, olihan pitkiä vedellyt. Tulee mieleen heti hänen belgialainen leppoisuutensa, olihan hän syntynyt lähellä Hollannin rajaa ja hänen avoimuutensa kaikkeen, jota ei edes mökkiytyminen tukahduttanut. Vaikka hänen keskittymisensä Jumalaan sai joskus kolauksia henkisen sorron ja yksinäisyyden aiheuttamasta pessimistä ei hän koskaan luopunut toivostaan ihmiseen ja hänen pyrkimyksiinsä. RObert katsoi k
In memoriam isä Robert de Kaluwé
Enkeli
91005
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
... lepoon pyhien joukkoon, palvelijasi isä Robertin sielu.
Muistan myös kuinka kävin usein juttelemassa isä Robertin kanssa. Hänen lämpöään ei voi sanoin kuvata, se on sisäistä lämpöä jota suvaitsevaisessa, rakastavassa ihmisessä on. Suhtauduin tosin usein ihmetyksellä hänen ehkä härskiinkin huumoriinsa, mitä hänen vanhuuden vatsavaivoihinsa tulee, mutta ymmärsin lopulta että kyse oli vain hauskasta huumorintajusta. Jotkut kyllä kummeksuivat hänen tapaansa naureskella itselleen.
Kristillisyyden tärkein sanoma on minusta suvaitsevaisuus, ei mikään muu... isä Caluwe näytti sen kauniilla. tavalla. Luittikeo päivän Hesaria: isän muistokirjoitus. Tärkein oli lopussa: lisää suvaitsevaisuutta kirkkoon! Selibaatti pois. Isä Caluwe näki henkilökohtaisista kokemuksistaan että selibaatti on turha, se ei tee autuaaksi. Voi olla hyvä jos papilla on nainen. Isä Caluwe tutki asiaa kai itsekin ja totesi sen.
Hei kaikille!
Luin surukseni isä Robertin kuolemasta lehdestä. Mahtaako täällä olla ketään muita, jotka olisivat olleet mukana rakentamassa Ekumeenista keskusta 60-luvulla? Minä olin ja muistan hyvin nuo ajat. Isä "Calu" kuten häntä kutsuimme oli suunnitellut keskuksen ja sitä rakennettiin paljolti vapaa-ehtoisvoimin. Ulkomaisia nuoriakin oli mukana. Nykyinen tilannehan on murheellinen. En tiedä mitä tulevaisuudessa. Isä "Calun" energia kului viime vuosina paljolti siihen, että hän yritti estää Keskon ja Hokin hyökkäyksiä jotka halusivat rakentaa paikalle Prisman tai Citymarketin. Isä Calun turhautuneisuus loppuaikoina johti siihen että kymmenien vuosien ekumenia valui hiekkaan. Äkkinäiset vihanpuuskat olivat alituinen vieras, ei ihme koska keskusliikkeiden uhka oli päällä koko ajan. Miten käynee nyt.
Olin myös mukana ja vihkiäisjuhlassa 1964.
Isä Robert oli "Suuri ihminen" - iankaikkinen muisto.
Onko Ekumeenisen keskuksen toimintaa tarkoitus jatkaa ja onko siellä ketään jatkajaa?
pappeja enää Suomenmaassa...
Mutta eikös heitä kouluteta edelleen Roomassa?
Kyllä heitä koulutetaan, eri asia on se, kutsutaanko sieltä tänne ketään.