olisi ollut se että ennen talvisotaa armeija olisi varustettu paremmin. Mutta Suomen johto ei uskonut sodan olevan tulossa ja aseita ei "turhaan hankittu ruostumaan"
Kuten ministerit Tanner ja Cajander puhuivat vähän ennen talvisotaa.
Mannerheimlinja kannaksella olisi saattanut kestää murtumatta, jos Suomella olisi talvisodassa ollut yhtä voimakas tykistö kuin jatkosodassa oli ihantalassa
Rauha olisi silloin tehty entisillä rajoilla.
Kuten ministerit Tanner ja Cajander puhuivat vähän ennen talvisotaa.
Mannerheimlinja kannaksella olisi saattanut kestää murtumatta, jos Suomella olisi talvisodassa ollut yhtä voimakas tykistö kuin jatkosodassa oli ihantalassa
Rauha olisi silloin tehty entisillä rajoilla.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Suomen tykistö talvisodassa oli liian pienikaliiperista ja ammuksistakin oli pulaa.
Ihantalassa kesällä 1944 Suomen tykistö pystyi paahtamaan täysillä ja usein hajottamaan venäläisten hyökkäysryhmitykset alkuunsa.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/35849da9-1e5a-40a0-b1ec-5fedcad32ae7
Edesmennyt isäni oli Tali-Ihantalassa. Kertoi usein miten mahtavaa oli katsella stukien syöksyjä ja venäläistankkien tuhoa täysosumasta.
https://www.is.fi/suomi100/art-2000005265799.html
Puna-armeijan vyöry pysähtyi Ihantalaan – venäläissotilas kertoi hirvittävästä näystä Stuka-pommituksen jälkeen
Puna-armeijan kimppuun iskivät myös Suomen ja Saksan ilmavoimat. Everstiluutnantti Kurt Kuhlmeyn lento-osasto muutti voimasuhteita ilmassa. Herkeämättömät ilmahyökkäykset tekivät hirveää jälkeä.
Taistelut olivat raskaat, sillä maasto oli peitteistä ja kallioista. Yhdessäkin kurussa oli valtavia kalliota ja suomalaiset alkoivat pommittaa, kun katselimme vasta maastoutumispaikkoja. En nähnyt mitään paikkaa, minne päästä suojaan ja juoksin yhdelle lohkareelle, muisteli puna-armeijan 134. kaartinrykmentissä palvellut Aleksandra Kotshneva.
Sotilas kertoo hirvittävästä näystä.
– Siellä oli meidän rykmentininsinööri ja häneltä sirpale oli vienyt koko vasemman puolen rintaa, repäissyt irti noin vain. Sitten huomasin, että sydänhän lyö vielä. Ihmisen sydän pumppaamassa siinä ihan näkyvissä. Minä olin aivan jähmeessä, mitään en osannut tehdä, kun hän nousi käsiensä varaan. Silmät katsoivat minua ymmärrystä vailla ja sitten hän lyyhistyi kasvoilleen maahan.
Olisitte pysyneet poissa Suomen Karjalasta jo 1939
Mannereheimlinjaa vastaan hyökättiin T28 vaunuilla, oli siellä KV-1:nenkin. Raskaat hävittäjät olisivat tuoneet torjuntavoiton, mutta hankittiin vesitasoja. Suomessa ei osattu tehdä jv-tykin sytytintä! on turha puhua mistään aseistuksesta, kun sitä ei osattu käyttää.
Talvisotaan liitetään yleisessä tietoisuudessakin puute kaikesta sotamateriaalista. Ol “malli Cajanderia” eli siviiliasuja miesten päällä, ei ole tehokkaita panssarintorjunta-aseita vaan pelkillä polttopulloilla torjutaan ylivoimaisen vihollisen panssareita jne. Yksi hyvin tunnettu puute koski tykistön kranaatteja, suomalainen tykistö ei pystynyt ampumaan kuin puolustajien suurimmassa hädässä. Toki puutetta oli putkistakin eli kenttätykeistä ja niiden kantamat olivat iästä ja keveydestä johtuen turhan pieniä.
Vaan miksi oli näin? Yleispätevä vastaus tähän on tietysti sama kuin kaikkiin muihinkin talvisodan materiaalipuutteisiin, hankintoihin ryhdyttiin liian myöhään. Tämä on osatotuus, koska jo syksystä 1938 perushankintalain tultua hyväksytyksi olisi ollut mahdollisuus esimerkiksi ryhtyä tilaamaan suomalaiselta teollisuudelta tykistön ja kranaatinheittimistön kranaatteja. Aikaa olisi ollut vuosi ennen talvisodan syttymistä, mutta vielä lokakuussa 1939 puolustusministeri Juho Niukkanen ei halunnut mobilisoida metalliteollisuuttamme sotateollisuudeksi. Hän kuten monet muutkin kärkipoliitikot eivät uskoneet sodan alkavan eivätkä siis varautuneet pahimpaan, vaikka soitilaat Mannerheim etunenässä heitä varoittelivat.
http://www.suomensotilas.fi/epasuoran-tulen-katastrofi-talvisodassa/
Miten niin ei muka ollut rahaa, löytyihän sitä sellaisiinkin turhakkeisiin, kuin panssarilaivoihin.
EHKÄ tunnetuimpana Suomen Puolustusvoimien virheinvestointina on pidetty laivaston panssarilaivoja. Väinämöinen ja Ilmarinen valmistuivat suuren kansallisen yksimielisyyden ja innostuksen vallitessa 1930-luvulla.
Panssarilaivojen rakentamisessa oli kysymys paitsi aseesta myös vasta itsenäistyneen kansakunnan identiteetin rakentamisesta. Nuori kansakunta tarvitsi puolustustahdon symboleja ja sellaiseksi suurvaltojenkin suosimat panssarilaivat sopivat. Eduskunta hyväksyi 1927 laivastolain, siis aikansa erillisrahoituksen, jonka nojalla Suomi ryhtyi rakentamaan panssarilaivoja ja sukellusveneitä.
Laivasto-ohjelma nieli 1930-luvulla lähes puolet puolustusmäärärahoista. Talvi- ja jatkosodassa niiden rooli jäi vähäiseksi. Ilmarinen menetettiin harhautusoperaatiossa, kun se ajoi miinaan syyskesällä 1941.
Panssarilaivat rakennettiinkin Ruotsin kuninkaan toivomuksesta ja niitä piti tulla pari lisääkin.