Mietin Kristinuskoa ja nuoruutta käytännössä

aina kun näemme lapsen näemme puhtaan ihmisenalun joka elää meidän keskellämme,kasvaa,rakentaa elämää,vanhenee ja lopulta kuolee.
Kun itse yritämme hahmottaa itseämme,elämää,ympäröivää maailmaa ja läheisiämme niin se ei ole helppoa.Kun ihminen vanhenee hän on onnistunut joissain asioissa ja myös epäonnistunut ehkä vieläkin monissa asioissa ja se näkyy ihmisessä.
Kuolema on hauta ja kivi.Sieltä ei saa enään keskustelukaveria,läheisyyttä.On vain puut ja ehkä linnunlaulu mutta kuolema on aina kuolema ja eloton hauta.
Sitten taas katsomme nuoria ja toivomme sydämissämme että ehkä tästä ihmisestä tulee ihminen joka antaa jotain kuten hyvä ihminen antaa ympäristölle todella paljon että emme jopa ymmärrä kuinka suurista asioista on kyse.Se vaikuttaa kaikkeen.
Meillä Suomessa nuorista pidetään huolta.On kasvatus,koulu ja yhteiskunta pyrkii olemaan lapsen ja nuoren vierellä mutta kun tullaan aikuiseksi niin Suomi muuttuu.
Olet yksin ja joudut pärjäämään niin että tiettyjä tyhjiä kohtia joihin haluaisi täytettä jää vajaaksi ja sitten alkaa ehkä vääränlaiset ratkaisut ja vääränlaiset ihmiset täyttämään tätä tyhjää tilaa.Kirkko on menettänyt Suomessa auktoriteettia ja siltä on yhteiskunta ottanut pois jotain mitä itse yhteiskunta ei vastavuoroisesti pysty antamaan.Eli turvaa,selkänojaa ja kuuntelijaa jolla on kärsivällisyyttä kuunnella hämillään olevaa nuorta joka ehkä ajelehtii elämässään ilman ehkä mitään päämäärää.
Kirkko on jotenkin pois muodista mutta nykyään ihaillaan nuoruutta mutta lopulta se ei ole pysyvä,stabiili tila vaan me kaikki vanhenemme.Siksi on ehkä mietittävä että jospa alamme rakentamaan elämää ilman kilpailua ja ilman rahan ahneutta.
Ehkä alamme elämään päivä kerrallaan ja tarkkailemaan itseämme enemmän.
Miten käyttäydymme,kuinka otamme toiset huomioon,kuinka voimme puhua erimielisyyksistä ilman korottamatta ääntämme ja pyrittävä kontrolliin koska itse toivomme samaa muilta.
Ja tietysti käymme kirkossa vähintään kerran viikossa sunnuntaisin ja sekin on "päivä kerrallaan" ja tulevaisuudessa kun alamme ymmärtämään asioita voimme jopa elää kaksi päivää kerrallaan.TS