Verrattuna konekivääriin sen tulivoima oli surkea. Tykistön voima oli suunnaton ja panssarien läpimurron edessä kiväärimies on täysi tonttu. Jos jätetään poikkeustapaukset eli tarkasti ampuvat hyvään paikkaan kätkeytyneet, joita oli aika vähän, on suorastaan kylmäävää ajatella miten huono tulivoima kiväärimiehillä oli. Hämmätellä täytyy että vasta 1944 saatiin ensimmäinen käyttökelpoinen rynkkäri rintamakäyttöön (Saksa).
Mikä taisteluarvo oli alkeellisella kiväärillä varustetulla jv-miehellä 1944?
Anonyymi
45982
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Pystykorva-tyylinen täyspitkä 5-patruunan peruskivääri oli surkeaakin surkeampi sotatyökalu 1944 etenkin metsämaastossa. Fiksummat käytti näppärämpää karbiinia (K98), suurella lippaalla ja nopealla latauksella varustettua tulinopeusihmettä (SMLE) tai sitten itselataavaa kivääriä (Garand).
” Pystykorva-tyylinen täyspitkä 5-patruunan peruskivääri oli surkeaakin surkeampi sotatyökalu 1944 etenkin metsämaastossa.”
Ei, vaan tuolle ajalle varsin tyypillinen viiden patruunan lippaalla varustettu pulttilukkokivääri!
” Fiksummat käytti näppärämpää karbiinia (K98)”
Saksalainen Mauser K98K oli kaliiperi poislukien idnttinen pystykorvan kanssa eli viiden patruunan pulttilukkokivääri!
”suurella lippaalla ja nopealla latauksella varustettua tulinopeusihmettä (SMLE) ”
Brittiläinen Lee Enfield oli identtinen em. aseisiin, paitsi lippaaseen mahtui 10 patruunaa. Lataaminen oli yhtä hidasta kuin pulttilukkoisissa aina.
”tai sitten itselataavaa kivääriä (Garand).”
USA:n Garand oli puoliautommaattinen itselataava, joka käytti kahdeksan patruunan patruunasidettä, jonka se viimeisen laukauksen jälkeen sinkosi ulos lukosta ja laitettiin uusi side tilalle. Kohtuullisen toimiva peli. Sekä venäläisillä että saksalaisilla oli puoliautomaattiversiot kivääreistään (Simonov, Tokarev ja saksalaisilla G-43), ja niissä 10-15 patruunan lippaat, mutta kovin yleisiä niistä ei tullut!
” Paljon nopeampi lukko ja paljon kätevämpi ase, koska oli lyhyempi kuin täyspitkä Pystykorva. Et taida edes tietää, mitä karbiini merkitsee .”
Miksen tietäisi. Harrastan ammuntaa ja minulla on ollut jo kaksikin Mauseria ja pojalla on pystykorva. Suomessa on perinneasekilpailuja. Ei Mauser ole merkittävästi lyhyempi ja latausnopeus tottuneella on melko sama.
”"Brittiläinen Lee Enfield oli identtinen em. aseisiin, paitsi lippaaseen mahtui 10 patruunaa. Lataaminen oli yhtä hidasta kuin pulttilukkoisissa aina."
Mutta lukko oli nopea käyttää ja iso lipaskapasiteetti mahdollisti pidemmän tulen. ”
Toki lipaskapasiteetti pitää paikkansa. Sen sijaan harjaantuneella ei ammuntanopeus juurikaan eroa millään näistä.
”Ekasta maailmansodastahan on viittauksia miten Monsissa sakut luuli joutuneensa kk-tuleen kun britit pisti näyttäen parastaan Lee Enfieldeillä.”
Riippunee ampujien määrästä. Kyllä sotilaskivääri on taitajan käsissä yhä kätevä peli.
Kivääri oli 2.MS:n loppuun asti yksi ja yleisin henkilökohtainen ase maavoimissa.Lisäksi olivat erilaiset automaattiaseet,joita tietyillä yksiköillä oli kiväärien lisäksi ja tilalla.
Vain palstan idiootit kuvittelevat sen olleen jalkaväen ainoa ase.
Kyllä kaikki kivääriä kantavat tumpelot olisi pitänyt ampua!
Suoranaisia voiton esteitä!
Puhut höpöjö. Konetuliaseet yleistyivät, mutta sotilaskiväärit pysyivät käytössä sodan loppuun. Sotilas soti sotansa sillä aseella, minkä valtio hänelle jakoi. Ei se ollut oma valinta!
Aika monella se oli oma valinta ja sotasaalisaseita otettiin käyttöön joka puolella rintamia.
Kivääri oli aina harjanvartta parempi ase! Ei sotaa käyvässä maassa aina ollut aseita valkata asti! Pystykorva koitui monen iipon kohtaloksi!
Suurin osa saksalaista oli näitä pulttilukkoisella Mauser -kiväärillä aseistettuja ja samoin se oli NL:n puolellakin, siellä siis Mosin-Nagant -malli.
Simo Häyhä.
Juu. Häyhä käytti tarkka-ampujan tehtävässään suojeluskunta-asettaan, Sako M/28-30 ”Pystykorva” -kivääriä (suojeluskuntanumero S60974).
Toisin kuin neuvostoliittolaiset vastustajansa, hän suosi kiikaritähtäimen sijasta avotähtäintä, koska se oli nopeampi käyttää, eikä se huurtunut talvisaikaan kuten kiikarin linssi.
Konepistoolilla Häyhän kerrotaan ampuneen vain 200 vihollista, kun kiväärillä 500 .
Tuon perusteella kivääri oli varsin hyvä sota-ase taitavalla miehellä.
## Konepistoolilla Häyhän kerrotaan ampuneen vain 200 vihollista, kun kiväärillä 500 ##
Älä höpötä joutavia. Lue enemmän niin luulet vähemmän.
Avotähtäimisen kiväärin etu tarkka-ammunnassa on myös matalampi tähtäinlinja.
Saattoi olla se ratkaiseva tekijä,jonka ansiosta Häyhä selvisi tehtävästään hengissä.
Hänestähän neuvostoliittolaiset lupasivat "tappurahan".
Lisäksi kp oli liki hyödytön yli 100 metrin matkalta!
Ei lukeminen muuta asiaa! Noin on kerrottu ja uskokoon ken haluas. Stallarin uskon tietää toki jo etukäteen!
Lisäksi ”viimeiset tutkimukset” ovat paljastaneet, että neukkujen MosinNagant oli puolet pienempi kuin pystykorva. Sama saattoi päteä muuhunkin…
Jopa kaukopartioissa vain johtajilla ja tiedustelijoilla oli kp:t.
TODELLISUUDESSA kaukopartiossa oli liki joka miehellä kp! Mukana oli ehkä vain yksi kivääri.
Tämä asia on helppo varmistaa kuvista. Partio yleensä kuvattiin juuri ennen lähtöä!
Paskaa, perusaseistus oli puukko ja pistooleja, vintohkat tarvittiin jälkikoirien ampumiseen, kivääri lienee suositumpi, koska se ei hakkaa kylkiin.
Ei valokuva valehtele. Turhaan kauppaat omia kuvitelmiasi tosiasioita vastaan!
Jatkosodan kaukopartiomiehen perusase oli Suomi-konepistooli, jonka kantajan varustukseen kuului vara-aseena myös taskupistooli. Myös sotasaaliiksi saatuja itselataavia SVT 40-kivääreitä käytettiin, ja suurissa partioissa, kuten Petrovski Jamin huoltokeskukseen hyökänneessä Ilmari Honkasen osastossa oli kiväärimiehiä siksikin, ettei konepistooleita riittänyt kaikille. Talvisissa hiihtopartioissa kiväärillä oli ulottuvuutensa takia merkitystä.
Erityisesti talvisin partion oli varauduttava torjumaan takaa-ajajia myös ansoittamalla. Tähän tarkoitukseen käytettiin puukuorisia, ulkonäöltään ja kooltaan kynäkoteloa muistuttavia latumiinoja sekä ansalangan katketessa laukeavia panoksia, kuten valohälyttimiä eli "ovikelloja".
Latumiinoja otettiin mukaan esimerkiksi viisi kappaletta miestä kohden. Räjähtäessään latumiina useimmiten silpoi siihen osuneen miehen jalan. Partion kannalta oli tärkeintä, että miinaan osuttuaan takaa-ajajat joutuivat siirtymään valmiilta ladulta umpihankeen ja heidän vauhtinsa hidastui.
Kesäisin partiomiehet sivelivät jälkikoirien harhauttamiseksi saappaidensa pohjiin ainetta, jonka tarkoitus oli turruttaa koirien hajuaisti ja siten haitata takaa-ajoa. Aine on mahdollisesti ollut kreosoottia, kyllästysaineena käytettyä kivihiilitislettä.
Valokuvat menneet aspisivarin fantasioissa ohjesääntöjen edelle.
Niin menevät myös luettelot kaukopartioteissuista henkilöineen ja varusteineen!
Suomi-kp oli yleisin ase partioissa. Koska kaukopartiomiehet olivat erikoisjoukkoja ja heitä oli vähän saivat osanottajat itse valita henkilökohtaisen aseensa!
NKVD:n partionaseistuksena oli yksi Thompson-konepistooli, kaksi sotilaskivääriä, pikakivääri ja automaattikivääri, paljon parempi siis.
Lauri Perijän partiot ajoivat takaa lyijysateessa juoksevia finskibandiitteja!
Ei, vaan selkeästi huonompi!
Todellisuudessa suomalainen partio yleensä hautasi neukkupartion!
Kaukopartiomiehet toimivat etupäässä tiedustelijoina ja valittujen kohteiden räjäyttelijöinä, jolloin aseistus oli pitkälti itsepuolustukseen tarkoitettu.
Mahdollisimman vaivihkaa kohteeseen, annettu tehtävä suoritetuksi ja käskyjen mukaan joko takaisin Suomeen tai seuraavaan tehtäväpisteeseen, välillä lentopudotuksin materiaalia täydentäen.
Ei kaukopartioilla ollut ”ohjesääntöjä” vaan käytännön kokemukset ratkaisi mukaan tulevan aseistuksen! Suomi-kp oli vakio-ase partiolla. Ehkä yksi,pystykorva oli mukana.
Todellisuudessa paljon huonompi! Yllätyksissä kakopartion tulivoima oli ylivertainen!
Jalkaväkijoukkueessa konepistoolien tehtävä oli nimenomaan rynnäköntorjunta,jolloin taistelijoiden ampuessa tähdättyjä kertalaukauksia konepistoolit lakaisivat tulellaan taistelukenttää pakoittaen rynnäköivän vihollisen maahan siten hidastaen ja lopulta tyrehdyttäen vihollisen etenemisen.
Omissa rynnäköissä ja vasta-iskuissa konepistooli oli osaavissa käsissä varsinainen "Tuonen viikate" suuren tulinopeutensa,suurikapasiteettisen rumpulippaansa ja varmatoimisuutensa ansiosta.
Yksittäislaukauksia ampuvan sotilaskiväärin puolesta puhui sellainen logistinen juttu kuin patruunankulutus.Jos jokaiselle sotamiehelle olisi annettu puoliautomaatti,olisi se monesti johtanut "sinne päin" räiskintään ilman osumaa."Korpisodassa" oli muutenkin usein patruunoiden toimitus kriittinen seikka.Kertalaukaus-kivääri pakotti harkittuun eli tähdättyyn laukaisuun.
Suomalaisten sotilaiden ampumataito muuten yleisesti ottaen oli ilmeisesti aivan korkeinta tasoa verrattuna mihin tahansa toiseen sotivaan maahan.
Talvisodan alkaessa 30. marraskuuta 1939 ei noita konepistooleita vielä liiemmalti Suomella ollut, vain noin 4000 kpl, mutta niin se vaan vanjapoika totesi muutaman kuukauden Suomen sotilaan kiväärinpiippuja edestä päin katseltuaan Helsingin voitonparaatin suunnitelmat aivan liian optimistiseksi virhearvioksi.
N-liiton sotilailla oli jo Talvisodassa melko paljon puoliautomaattikivääreitä mutta Suomella ei. Miksiköhän ei ollut ?
Suomen PV laahaa aina kehityksestä jäljessä, vaikka pieni maa onkin, katsotaan ihmishengen hinnan olevan niin halpa, ettei tekniikkaan kannata panostaa rivimiehen kohdalla.
Vuonna 2022 ei edelleenkään ole ole jokaiselle reserviläiselle varattu edes sirpaleilta suojaavaa liiviä, ase 62rk, tai puolivuosisataa vanha kalsnikov kopio.
Neuvostoliittolainen SVT -puoliautomaattikivääri todettiin aivan kelpo aseeksi, mutta haittapuolina oli sotilaiden erittäin alhainen koulutus- ja ymmärrystaso varsin monimutkaisen aseen puhdistukseen, suojaamiseen lialta sekä kenttähuoltoon. Asekoulutus olisi pitänyt järjestää käytännössä kokonaan toisin, samantapaiseksi kuin nykyään maailman eri asevoimilla.
Lisäksi ase oli niin monimutkainen ja kallis valmistaa, että SVT -mallien valmistus jäi taka-alalle sodan kestäessä Mosin-Nagant -kivääreiden valmistuessa nopeammin ja halvemmalla sekä ennen kaikkea valmistuslinjojen ollessa jo valmiina massatuotantoon.
Modernisoitu suomalainen Pystykorva -kivääri oli parempi ase kuin neuvostoliittolainen Mosin-Nagant, mikä oli Pystykorvankin rakenteen perustalla.
Asiantuntematonta pötyä.
Nuo varusteet ovat kaikille taistelujoukkojen miehille ja naisille. Samoin ajanmukaiset käsiaseet ynnä suuri määrä muuta varustusta.
Valehtelet. Ajanmukaisia varusteita on vain muutamalle kymmenelle tuhannelle, lopuilla ei juuri ole taisteluarvoa.
Oli kyllä! Ilman heitä olisi sota hävitty eri tavalla ja puhuisimme nyt venäjää!
Kivääri oli henkilökohtainenase,tarkoitettuna lähinnä hätävarjelukseen, lähitaisteluun,tai rauhalliseen asemasotaan kaiken varalta.
Taistelu käytiin tykistöllä ja muilla raskailla aseilla,vaikka avaajan asiantuntemus ei riitä sen ymmärtämiseen.
Ilman sotaväkeä ei sotaa voi käydä ja sotilas käyttää niitä aseita, mitä valtio hänelle jakaa!
Vielä 1960-luvun lopulla ainakin pystykorva oli armeijamme ase, rynkkyjä vain nimeksi.
Niin oli, entä sitten?
NYT olemme kaluston suhteen muiden tasalla!
Pystykorva oli hyväase.
Jv:n tulivoimasta vastasivat myös konepistooli,pikakivääri ja konekivääri.
Onko Suomella nytte samanlaiset patruunat kuin Natolla vai ainoastaan 7,62 mm.
Pystykorvallahan ammuttiin tuollaasia. Mites se rynkvesteri 62, kestikö moisen patruunan laakasua vai pitikö huutaa LAUKAUS / SARJA.
Ei ole sama patruuna, vain luodin kaliiperi 7,2 ( .30) oli sama
korjaan:
7,2 pitää olla 7,62.
Brittien merijalkaväen ja USA Punaisen 1 välillä järjestettiin keväällä 44 taisteluammunta kilpailu.Pikatuli osuuden merijalkaväen voiti.