Pakkohymyt

Sitä näkee mitä haluaa nähdä. Monien elämässä on suruja, mutta he ovat niitä jotka sanovat aina kaiken olevan hyvin. Eivät muille kerro ongelmistaan eikä murheistaan.

Esim. kerran yllätin vuosia vuosia sitten työkaverini kahvitauolla pukuhuoneesta itkemässä. Tietysti huolestuin ja kysyin mitä on sattunut. Ensin hän kielteli ettei mitään, kaikki hyvin, mutta tunsin hänet sen verran hyvin, ettei todellakaan mennyt läpi. Sitten sai sanottua että hänen läheisensä oli tehnyt itsemurhan muutama viikko sitten.
Ei siitä senkään jälkeen tyyöpaikalla kukaan muu tiennyt kuin minä, koska työkaverini kielsi kertomasta muille. Nyt voin asiasta kertoa kun kyseinen työkaverikin on kuollut.
Tätini kuoli agressiiviseen syöpään. 3 kk eli diagnoosin kanssa aivan yksikseen. Asiasta tiesimme vasta siinä vaiheessa kun hän itse omia hautajaisiaan järjesti ja esitti kutsut henkilökohtaisesti. Ei kertonut kenellekään ennen sitä vaikka oli hyvin pidetty ihminen.

Näinkin suuria asioita voi ihmiset pitää sisällään, vaikka kuinka hyviä kavereita oltaisiin. Joten eipä tuossa kauhean outoa ole jos jossain telkkasarjassa feikataan ja esitetään urhoollista ja onnellista, vaikka elämä on menossa päin helvettiä.

Eihän siinä muuten olisikaan ihmeellistä, mutta kun muuten ovat niin kovin estottomia ja suorasukaisia. Kyllä tuon Vanessan sairauden salaaminen muilta vaikealta tuntuu. Näyttää jopa helpottavan Vanessaa, mitä useampi tietää. Näin sitä tukea ja ymmärrystäkin tulee enemmän. Dianenkin olisi hyvä kuulla tästä. Hän voisi rohkaista kohtalotoveriaan, kun on käynyt läpi saman, mitä Vanessankin nyt täytyy kokea. Ehkä käsikirjoittajat jo kuitenkin unohtaneet Dianenkin sairastaneen suolistosyövän.

Normaalia TV-sarjoissa. Bobillakin oli aikanaan samaa, kun meni huonosti.
Normielämässä emme kenties näe tällaista, kun emme näe toisen ilmettä, kun hän kääntää pään pois päin.

Meitä on moneksi.
Joku pystyy pitämään asiat sisällään eikä tarvitse kertoa kellekään eikä siitä tule traumoja.
Joku kertoo uskotulleen ja asia ei leviä. Mutta jos naiselle sanoo että, älä kerro kenellekään, tarkoittaa käytännössä että kerro kaikille...
Sitten on niitä, joiden pitää esim. työpaikalla kertoa (kenenkään kysymättä) kaikille, mitä hänelle tapahtuu. Hyvää tai pahaa.
Itse kuulun ensimmäiseen lajiin.

Vastapainoksi pakkohymyille herkuttelevat tekijät Tracyä näyttelevän daamin itkemisen lahjoilla.
Itkua väännetään nyt Vanessan sairauden paljastuttua vähintään riittävästi / jakso.