Oot mielessäni

Mitä jos kysyisit siltä..Tuskin tuo muuten selviää.

Tunnisteita, kiitos 🙂

Anonyymi kirjoitti:

Tunnisteita, kiitos 🙂

Kaunis Ukrainalainen vaimo on katsottu.

Aina ei ole suotavaa

Anonyymi kirjoitti:

Aina ei ole suotavaa

Olet sanonut rakastavasi?

Anonyymi kirjoitti:

Olet sanonut rakastavasi?

Aina ei ole suotavaa sanoa rakastavansa jos tietää että siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä

Anonyymi kirjoitti:

Aina ei ole suotavaa sanoa rakastavansa jos tietää että siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä

Jaa-a. Ennaltatietämistä ei kannata harrastaa liikaa. Varsinkaan kun se ei kannata edes vertaillen menneisiin suhteisiin tai aina edes siihen miten on mennyt tiettyyn kohtaan asti.

Anonyymi kirjoitti:

Jaa-a. Ennaltatietämistä ei kannata harrastaa liikaa. Varsinkaan kun se ei kannata edes vertaillen menneisiin suhteisiin tai aina edes siihen miten on mennyt tiettyyn kohtaan asti.

Lue lisää

Ei ole tolkkua sun tekstissäsi.
Katsomalla ympärilleni mitä tapahtuu tiedostan ihan hyvin mikä on kannattavaa ja mikä ei. Hyvää yötä.

Anonyymi kirjoitti:

Aina ei ole suotavaa sanoa rakastavansa jos tietää että siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä

Olen vahvasti eri mieltä. Sitä, että rakastuu ei voi valita. Kyse on luultavasti paljon geenien täydellisestä yhteensopivuudesta (nenä haistaa, feromonit), arvoamaailman osumisesta ja läsnäolon intensiteetiltä, joka tuntuu rakastelulta voimansa takia. Ei noita kokemuksia satu kuin kerran pari elämän aikana! Jos miettii sellaisen kohtaamisen ainutkertaisuutta, ymmärtää mitä sanonta ’kaikki on sallittua sodassa ja rakkaudessa’. Asiat mitä
sodassa voi joutua tekemään vaikka isänmaan puolustamiseksi, ei olisi rauhan aikana millään tavalla sallittuja. Rakkaus, suuri kerran elämässä rakkaus, on myös ääritilanne!

Joku on muodollisesti täydellisen sopiva ja tulee kohdalle juuri silloin kun elämäntilanteeseen sopii, mutta tunteet ei syty eikä siitä synny kuin korkeintaan lähimmäisen rakkautta. Joku toinen taas on eri ikäinen, liian pari voi olla eri taustoista, fyysisesti tai ulkonäöllisesti ”eri paria”, elämäntilanteet olla totaalisen erilaiset tai toinen/molemmat voi olla varattuja. Silti kaikesta ulkoisesta huolimatta juuri silloin voi kolahtaa niin kovaa, että sattuu. Ja kovaa sattuukin, koska tarve päästä lähelle on silloin niin perustavaa laatua oleva tarve!

Nuorena ajattelin mustavalkoisesti. En ollut koskaan vielä kokenut miltä suuri rakkaus tuntuu ja miltä tuntuu olla vuosikausia tyhjässä suhteessa (pettämättä), jossa kumppani ei halua puhua, ei katsoa silmiin, ei kuunnella, ei koskettaa seksistä puhumattakaan. Kun on ollut vaikka 3.v selibaatissa ja ilman kosketusta, ja sitäkin ennen hyvin vähällä ja työntänyt omat tarpeensa sivuun monta vuotta…. Kun oma lapsi sanoo, ettei se rakasta sua eikä meitä. Silloin havahtuu tilanteen järjettömyyteen, vaikka on aina ollut uskollinen ja periaatteellinen.

Nyt eronneena ja jo pitkään omassa kodissa asuneena voisin sanoa, että lapset on paljon onnellisempia ja tasapainoisempia. Ja jos joskus vielä saan mahdollisuuden aitoon ja syvään rakkauteen, se on myös hyväksi lapsille. En aio enää tyytyä vähään parisuhteessa. Molempien pitää tuntea vahvasti, ja molempien pitää haluta yhteistä elämää, jos siirrytään tapailusta eteenpäin. Arvomaailma pitää osua ja saman aaltopituuden löytyä, ja kummankin pitää haluta toisiaan.

Haluan sanoa: seuraa sydämesi ääntä. Se on todennäköisesti oikeassa ja kaikki muu ympärillä on enemmän tai vähemmän turhaa!

Anonyymi kirjoitti:

Ei ole tolkkua sun tekstissäsi.
Katsomalla ympärilleni mitä tapahtuu tiedostan ihan hyvin mikä on kannattavaa ja mikä ei. Hyvää yötä.

Hyvä niin. Onhan sekin mahdollista. Ihminen usein luulee tietävänsä kun ei tosiasiassa tiedä. Toki jokainen tekee omat virheensä. Hyvää yötä.

Anonyymi kirjoitti:

Olen vahvasti eri mieltä. Sitä, että rakastuu ei voi valita. Kyse on luultavasti paljon geenien täydellisestä yhteensopivuudesta (nenä haistaa, feromonit), arvoamaailman osumisesta ja läsnäolon intensiteetiltä, joka tuntuu rakastelulta voimansa takia. Ei noita kokemuksia satu kuin kerran pari elämän aikana! Jos miettii sellaisen kohtaamisen ainutkertaisuutta, ymmärtää mitä sanonta ’kaikki on sallittua sodassa ja rakkaudessa’. Asiat mitä
sodassa voi joutua tekemään vaikka isänmaan puolustamiseksi, ei olisi rauhan aikana millään tavalla sallittuja. Rakkaus, suuri kerran elämässä rakkaus, on myös ääritilanne!

Joku on muodollisesti täydellisen sopiva ja tulee kohdalle juuri silloin kun elämäntilanteeseen sopii, mutta tunteet ei syty eikä siitä synny kuin korkeintaan lähimmäisen rakkautta. Joku toinen taas on eri ikäinen, liian pari voi olla eri taustoista, fyysisesti tai ulkonäöllisesti ”eri paria”, elämäntilanteet olla totaalisen erilaiset tai toinen/molemmat voi olla varattuja. Silti kaikesta ulkoisesta huolimatta juuri silloin voi kolahtaa niin kovaa, että sattuu. Ja kovaa sattuukin, koska tarve päästä lähelle on silloin niin perustavaa laatua oleva tarve!

Nuorena ajattelin mustavalkoisesti. En ollut koskaan vielä kokenut miltä suuri rakkaus tuntuu ja miltä tuntuu olla vuosikausia tyhjässä suhteessa (pettämättä), jossa kumppani ei halua puhua, ei katsoa silmiin, ei kuunnella, ei koskettaa seksistä puhumattakaan. Kun on ollut vaikka 3.v selibaatissa ja ilman kosketusta, ja sitäkin ennen hyvin vähällä ja työntänyt omat tarpeensa sivuun monta vuotta…. Kun oma lapsi sanoo, ettei se rakasta sua eikä meitä. Silloin havahtuu tilanteen järjettömyyteen, vaikka on aina ollut uskollinen ja periaatteellinen.

Nyt eronneena ja jo pitkään omassa kodissa asuneena voisin sanoa, että lapset on paljon onnellisempia ja tasapainoisempia. Ja jos joskus vielä saan mahdollisuuden aitoon ja syvään rakkauteen, se on myös hyväksi lapsille. En aio enää tyytyä vähään parisuhteessa. Molempien pitää tuntea vahvasti, ja molempien pitää haluta yhteistä elämää, jos siirrytään tapailusta eteenpäin. Arvomaailma pitää osua ja saman aaltopituuden löytyä, ja kummankin pitää haluta toisiaan.

Haluan sanoa: seuraa sydämesi ääntä. Se on todennäköisesti oikeassa ja kaikki muu ympärillä on enemmän tai vähemmän turhaa!

Lue lisää

Hyvin kirjoitettu! 👍

Anonyymi kirjoitti:

Aina ei ole suotavaa

Aina ei ole juotavaa unissakin jo periksi on annettu.

Anonyymi kirjoitti:

Olen vahvasti eri mieltä. Sitä, että rakastuu ei voi valita. Kyse on luultavasti paljon geenien täydellisestä yhteensopivuudesta (nenä haistaa, feromonit), arvoamaailman osumisesta ja läsnäolon intensiteetiltä, joka tuntuu rakastelulta voimansa takia. Ei noita kokemuksia satu kuin kerran pari elämän aikana! Jos miettii sellaisen kohtaamisen ainutkertaisuutta, ymmärtää mitä sanonta ’kaikki on sallittua sodassa ja rakkaudessa’. Asiat mitä
sodassa voi joutua tekemään vaikka isänmaan puolustamiseksi, ei olisi rauhan aikana millään tavalla sallittuja. Rakkaus, suuri kerran elämässä rakkaus, on myös ääritilanne!

Joku on muodollisesti täydellisen sopiva ja tulee kohdalle juuri silloin kun elämäntilanteeseen sopii, mutta tunteet ei syty eikä siitä synny kuin korkeintaan lähimmäisen rakkautta. Joku toinen taas on eri ikäinen, liian pari voi olla eri taustoista, fyysisesti tai ulkonäöllisesti ”eri paria”, elämäntilanteet olla totaalisen erilaiset tai toinen/molemmat voi olla varattuja. Silti kaikesta ulkoisesta huolimatta juuri silloin voi kolahtaa niin kovaa, että sattuu. Ja kovaa sattuukin, koska tarve päästä lähelle on silloin niin perustavaa laatua oleva tarve!

Nuorena ajattelin mustavalkoisesti. En ollut koskaan vielä kokenut miltä suuri rakkaus tuntuu ja miltä tuntuu olla vuosikausia tyhjässä suhteessa (pettämättä), jossa kumppani ei halua puhua, ei katsoa silmiin, ei kuunnella, ei koskettaa seksistä puhumattakaan. Kun on ollut vaikka 3.v selibaatissa ja ilman kosketusta, ja sitäkin ennen hyvin vähällä ja työntänyt omat tarpeensa sivuun monta vuotta…. Kun oma lapsi sanoo, ettei se rakasta sua eikä meitä. Silloin havahtuu tilanteen järjettömyyteen, vaikka on aina ollut uskollinen ja periaatteellinen.

Nyt eronneena ja jo pitkään omassa kodissa asuneena voisin sanoa, että lapset on paljon onnellisempia ja tasapainoisempia. Ja jos joskus vielä saan mahdollisuuden aitoon ja syvään rakkauteen, se on myös hyväksi lapsille. En aio enää tyytyä vähään parisuhteessa. Molempien pitää tuntea vahvasti, ja molempien pitää haluta yhteistä elämää, jos siirrytään tapailusta eteenpäin. Arvomaailma pitää osua ja saman aaltopituuden löytyä, ja kummankin pitää haluta toisiaan.

Haluan sanoa: seuraa sydämesi ääntä. Se on todennäköisesti oikeassa ja kaikki muu ympärillä on enemmän tai vähemmän turhaa!

Lue lisää

Kaikki on sanottu

Anonyymi kirjoitti:

Ei ole tolkkua sun tekstissäsi.
Katsomalla ympärilleni mitä tapahtuu tiedostan ihan hyvin mikä on kannattavaa ja mikä ei. Hyvää yötä.

Missitason nainen Kiovasta

On aika kädetön aloitus. Oksymoron. 🥱

Anonyymi kirjoitti:

On aika kädetön aloitus. Oksymoron. 🥱

Tämä ajaton hetki on niin kaunopuheista vaikenemista. Sinulta. 😂😂

Sinustako ei tiedä milloin esiinnyt miehenä, milloin naisena ja tekstit on aina samaa jappasua, joten siirry syrjään!

Kaikki on ohi ja loppu.

Anonyymi kirjoitti:

Kaikki on ohi ja loppu.

Itsellesikö vakuuttelet?

Kylli kylli.

Venäjästä tullut aika kääpiö viikossa. Samoin Putinista. Ehkä enemmän säälittää ne symppaajat. Jos on lusikalla annettu..