Oot mielessäni

Jos tää yhtään lohduttaa tai inspiroi. Mut paljon enempää en taida pystyä... vaikka haluaisin. Still loving you.
39868
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 39

Vanhimmat

Rakastat, mutta et halua häntä elämääsi, niinkö?

Äänestä

Etkö uskalla laittaa tuota sille..?

Äänestä

Yö on kaunis. Kävin äsken ajelulla, Helsinki on hiljainen.

Äänestä

Mietin usein, että rakastaako hän minua. Jotenkin se vaan tuntuisi menevän niin, että kummatkin rakastaa ihan samalla tavalla. Ja sitten mietin, että haluaako hän pimittää sen tiedon minulta, koska ei pysty mihinkään kanssani. Ehkä, että pääsisin irti. Mutta en pääse. Ja helpottaisi todella paljon tietää, jos hän rakastaa minua. Kunpa hän kertoisi sen minulle, ettei tarvitse jäädä epätietoisuuteen. Ja koskaan kun ei tiedä, milloin jomman kumman elämä päättyy. Hän on rakkauteni, sitä ei mikään muuta.

Äänestä
  • Mitä jos kysyisit siltä..Tuskin tuo muuten selviää.

    Äänestä

  • Tunnisteita, kiitos 🙂

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Tunnisteita, kiitos 🙂

    Kaunis Ukrainalainen vaimo on katsottu.

    Äänestä

Ihminen ei voi haluta ja olla pystymättä samanaikaisesti. Tuota kutsutaan laiskuudeksi.

Äänestä
  • Aina ei ole suotavaa

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Aina ei ole suotavaa

    Olet sanonut rakastavasi?

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Olet sanonut rakastavasi?

    Aina ei ole suotavaa sanoa rakastavansa jos tietää että siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Aina ei ole suotavaa sanoa rakastavansa jos tietää että siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä

    Jaa-a. Ennaltatietämistä ei kannata harrastaa liikaa. Varsinkaan kun se ei kannata edes vertaillen menneisiin suhteisiin tai aina edes siihen miten on mennyt tiettyyn kohtaan asti.

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Jaa-a. Ennaltatietämistä ei kannata harrastaa liikaa. Varsinkaan kun se ei kannata edes vertaillen menneisiin suhteisiin tai aina edes siihen miten on mennyt tiettyyn kohtaan asti.

    Ei ole tolkkua sun tekstissäsi.
    Katsomalla ympärilleni mitä tapahtuu tiedostan ihan hyvin mikä on kannattavaa ja mikä ei. Hyvää yötä.

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Aina ei ole suotavaa sanoa rakastavansa jos tietää että siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä

    Olen vahvasti eri mieltä. Sitä, että rakastuu ei voi valita. Kyse on luultavasti paljon geenien täydellisestä yhteensopivuudesta (nenä haistaa, feromonit), arvoamaailman osumisesta ja läsnäolon intensiteetiltä, joka tuntuu rakastelulta voimansa takia. Ei noita kokemuksia satu kuin kerran pari elämän aikana! Jos miettii sellaisen kohtaamisen ainutkertaisuutta, ymmärtää mitä sanonta ’kaikki on sallittua sodassa ja rakkaudessa’. Asiat mitä
    sodassa voi joutua tekemään vaikka isänmaan puolustamiseksi, ei olisi rauhan aikana millään tavalla sallittuja. Rakkaus, suuri kerran elämässä rakkaus, on myös ääritilanne!

    Joku on muodollisesti täydellisen sopiva ja tulee kohdalle juuri silloin kun elämäntilanteeseen sopii, mutta tunteet ei syty eikä siitä synny kuin korkeintaan lähimmäisen rakkautta. Joku toinen taas on eri ikäinen, liian pari voi olla eri taustoista, fyysisesti tai ulkonäöllisesti ”eri paria”, elämäntilanteet olla totaalisen erilaiset tai toinen/molemmat voi olla varattuja. Silti kaikesta ulkoisesta huolimatta juuri silloin voi kolahtaa niin kovaa, että sattuu. Ja kovaa sattuukin, koska tarve päästä lähelle on silloin niin perustavaa laatua oleva tarve!

    Nuorena ajattelin mustavalkoisesti. En ollut koskaan vielä kokenut miltä suuri rakkaus tuntuu ja miltä tuntuu olla vuosikausia tyhjässä suhteessa (pettämättä), jossa kumppani ei halua puhua, ei katsoa silmiin, ei kuunnella, ei koskettaa seksistä puhumattakaan. Kun on ollut vaikka 3.v selibaatissa ja ilman kosketusta, ja sitäkin ennen hyvin vähällä ja työntänyt omat tarpeensa sivuun monta vuotta…. Kun oma lapsi sanoo, ettei se rakasta sua eikä meitä. Silloin havahtuu tilanteen järjettömyyteen, vaikka on aina ollut uskollinen ja periaatteellinen.

    Nyt eronneena ja jo pitkään omassa kodissa asuneena voisin sanoa, että lapset on paljon onnellisempia ja tasapainoisempia. Ja jos joskus vielä saan mahdollisuuden aitoon ja syvään rakkauteen, se on myös hyväksi lapsille. En aio enää tyytyä vähään parisuhteessa. Molempien pitää tuntea vahvasti, ja molempien pitää haluta yhteistä elämää, jos siirrytään tapailusta eteenpäin. Arvomaailma pitää osua ja saman aaltopituuden löytyä, ja kummankin pitää haluta toisiaan.

    Haluan sanoa: seuraa sydämesi ääntä. Se on todennäköisesti oikeassa ja kaikki muu ympärillä on enemmän tai vähemmän turhaa!

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Ei ole tolkkua sun tekstissäsi.
    Katsomalla ympärilleni mitä tapahtuu tiedostan ihan hyvin mikä on kannattavaa ja mikä ei. Hyvää yötä.

    Hyvä niin. Onhan sekin mahdollista. Ihminen usein luulee tietävänsä kun ei tosiasiassa tiedä. Toki jokainen tekee omat virheensä. Hyvää yötä.

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Olen vahvasti eri mieltä. Sitä, että rakastuu ei voi valita. Kyse on luultavasti paljon geenien täydellisestä yhteensopivuudesta (nenä haistaa, feromonit), arvoamaailman osumisesta ja läsnäolon intensiteetiltä, joka tuntuu rakastelulta voimansa takia. Ei noita kokemuksia satu kuin kerran pari elämän aikana! Jos miettii sellaisen kohtaamisen ainutkertaisuutta, ymmärtää mitä sanonta ’kaikki on sallittua sodassa ja rakkaudessa’. Asiat mitä
    sodassa voi joutua tekemään vaikka isänmaan puolustamiseksi, ei olisi rauhan aikana millään tavalla sallittuja. Rakkaus, suuri kerran elämässä rakkaus, on myös ääritilanne!

    Joku on muodollisesti täydellisen sopiva ja tulee kohdalle juuri silloin kun elämäntilanteeseen sopii, mutta tunteet ei syty eikä siitä synny kuin korkeintaan lähimmäisen rakkautta. Joku toinen taas on eri ikäinen, liian pari voi olla eri taustoista, fyysisesti tai ulkonäöllisesti ”eri paria”, elämäntilanteet olla totaalisen erilaiset tai toinen/molemmat voi olla varattuja. Silti kaikesta ulkoisesta huolimatta juuri silloin voi kolahtaa niin kovaa, että sattuu. Ja kovaa sattuukin, koska tarve päästä lähelle on silloin niin perustavaa laatua oleva tarve!

    Nuorena ajattelin mustavalkoisesti. En ollut koskaan vielä kokenut miltä suuri rakkaus tuntuu ja miltä tuntuu olla vuosikausia tyhjässä suhteessa (pettämättä), jossa kumppani ei halua puhua, ei katsoa silmiin, ei kuunnella, ei koskettaa seksistä puhumattakaan. Kun on ollut vaikka 3.v selibaatissa ja ilman kosketusta, ja sitäkin ennen hyvin vähällä ja työntänyt omat tarpeensa sivuun monta vuotta…. Kun oma lapsi sanoo, ettei se rakasta sua eikä meitä. Silloin havahtuu tilanteen järjettömyyteen, vaikka on aina ollut uskollinen ja periaatteellinen.

    Nyt eronneena ja jo pitkään omassa kodissa asuneena voisin sanoa, että lapset on paljon onnellisempia ja tasapainoisempia. Ja jos joskus vielä saan mahdollisuuden aitoon ja syvään rakkauteen, se on myös hyväksi lapsille. En aio enää tyytyä vähään parisuhteessa. Molempien pitää tuntea vahvasti, ja molempien pitää haluta yhteistä elämää, jos siirrytään tapailusta eteenpäin. Arvomaailma pitää osua ja saman aaltopituuden löytyä, ja kummankin pitää haluta toisiaan.

    Haluan sanoa: seuraa sydämesi ääntä. Se on todennäköisesti oikeassa ja kaikki muu ympärillä on enemmän tai vähemmän turhaa!

    Hyvin kirjoitettu! 👍

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Aina ei ole suotavaa

    Aina ei ole juotavaa unissakin jo periksi on annettu.

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Olen vahvasti eri mieltä. Sitä, että rakastuu ei voi valita. Kyse on luultavasti paljon geenien täydellisestä yhteensopivuudesta (nenä haistaa, feromonit), arvoamaailman osumisesta ja läsnäolon intensiteetiltä, joka tuntuu rakastelulta voimansa takia. Ei noita kokemuksia satu kuin kerran pari elämän aikana! Jos miettii sellaisen kohtaamisen ainutkertaisuutta, ymmärtää mitä sanonta ’kaikki on sallittua sodassa ja rakkaudessa’. Asiat mitä
    sodassa voi joutua tekemään vaikka isänmaan puolustamiseksi, ei olisi rauhan aikana millään tavalla sallittuja. Rakkaus, suuri kerran elämässä rakkaus, on myös ääritilanne!

    Joku on muodollisesti täydellisen sopiva ja tulee kohdalle juuri silloin kun elämäntilanteeseen sopii, mutta tunteet ei syty eikä siitä synny kuin korkeintaan lähimmäisen rakkautta. Joku toinen taas on eri ikäinen, liian pari voi olla eri taustoista, fyysisesti tai ulkonäöllisesti ”eri paria”, elämäntilanteet olla totaalisen erilaiset tai toinen/molemmat voi olla varattuja. Silti kaikesta ulkoisesta huolimatta juuri silloin voi kolahtaa niin kovaa, että sattuu. Ja kovaa sattuukin, koska tarve päästä lähelle on silloin niin perustavaa laatua oleva tarve!

    Nuorena ajattelin mustavalkoisesti. En ollut koskaan vielä kokenut miltä suuri rakkaus tuntuu ja miltä tuntuu olla vuosikausia tyhjässä suhteessa (pettämättä), jossa kumppani ei halua puhua, ei katsoa silmiin, ei kuunnella, ei koskettaa seksistä puhumattakaan. Kun on ollut vaikka 3.v selibaatissa ja ilman kosketusta, ja sitäkin ennen hyvin vähällä ja työntänyt omat tarpeensa sivuun monta vuotta…. Kun oma lapsi sanoo, ettei se rakasta sua eikä meitä. Silloin havahtuu tilanteen järjettömyyteen, vaikka on aina ollut uskollinen ja periaatteellinen.

    Nyt eronneena ja jo pitkään omassa kodissa asuneena voisin sanoa, että lapset on paljon onnellisempia ja tasapainoisempia. Ja jos joskus vielä saan mahdollisuuden aitoon ja syvään rakkauteen, se on myös hyväksi lapsille. En aio enää tyytyä vähään parisuhteessa. Molempien pitää tuntea vahvasti, ja molempien pitää haluta yhteistä elämää, jos siirrytään tapailusta eteenpäin. Arvomaailma pitää osua ja saman aaltopituuden löytyä, ja kummankin pitää haluta toisiaan.

    Haluan sanoa: seuraa sydämesi ääntä. Se on todennäköisesti oikeassa ja kaikki muu ympärillä on enemmän tai vähemmän turhaa!

    Kaikki on sanottu

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Ei ole tolkkua sun tekstissäsi.
    Katsomalla ympärilleni mitä tapahtuu tiedostan ihan hyvin mikä on kannattavaa ja mikä ei. Hyvää yötä.

    Missitason nainen Kiovasta

    Äänestä

Rakastan, ehdottomasti.
Laiska, joo ehkä, mutta tässä tapauksessa vaan aiemmasta oppinut... eli fiksu
Tie eteenpäin: up to you

Äänestä

Joo, pitää varmaan siirtää sut sinne haavemaaosastolle tässä piakkoin, kaiken ei ole tarkoitettu tapahtuvan. Ja onhan tässä jotain ehkä oppinut kuitenkin, itsestään ja maailmastakin. Aika ja paikkakaan ei nyt oikein ollut puolellamme, jossain toisessa todellisuudessa, luulen että olisimme ainakin jollain tasolla tehneet enemmän tämän suhteen.

Äänestä

Lopeta.

Äänestä

Lohduttaa se vähän. Nytkö olet mies valmis puhumaan tunteistasi tai edes kertomaan niistä tänne?

Äänestä

Miksi tällainen inspiroisi ketään?

Äänestä
  • On aika kädetön aloitus. Oksymoron. 🥱

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    On aika kädetön aloitus. Oksymoron. 🥱

    Tämä ajaton hetki on niin kaunopuheista vaikenemista. Sinulta. 😂😂

    Äänestä

Aloitus on täysin turha! Pelokas ja heikko mies aloittaja olet!

Äänestä

No jos yhtään inspiroi ja auttaa, niin en ole sinulta mitään ikinä odottanutkaan, sen verran saamaton tunnut olevan mieheksi joka niin sanotusti rakastaa.. Ja en minä sinulta muuta halua kuin sitä, joten voit lopettaa unelmoinnit.

Äänestä
  • Sinustako ei tiedä milloin esiinnyt miehenä, milloin naisena ja tekstit on aina samaa jappasua, joten siirry syrjään!

    Äänestä

Ei lohduta, ei. Enemmän tarvitsisin kuin ajatukset.

Äänestä

En kaipaa sääliäs

Äänestä
  • Kaikki on ohi ja loppu.

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Kaikki on ohi ja loppu.

    Itsellesikö vakuuttelet?

    Äänestä

Rikkova rakenne vailla mitään tunnisteita tai henkilökohtaista, taitaa olla provo ja se, että käytetään sanaa ”inspiraatio” paljastaa homman nimen.

Äänestä

Vieläkö sinä rakastat?

Äänestä
  • Kylli kylli.

    Äänestä

Ystävä Venäjä

Äänestä
  • Venäjästä tullut aika kääpiö viikossa. Samoin Putinista. Ehkä enemmän säälittää ne symppaajat. Jos on lusikalla annettu..

    Äänestä

Nainen otetaan Ukrainasta nyt ei Suomesta.

Äänestä

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

Kommentoi aloitusta


Anonyymi kirjoitti:

Jos tää yhtään lohduttaa tai inspiroi. Mut paljon enempää en taida pystyä... vaikka haluaisin. Still loving you.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu