Kuinka aitouskova toimisi jos oma lapsi ilmoittaisi olevansa transseksuaali ja vaihtavansa sukupuolta? Hylkäisitkö hänet? Homolapsianne te ainakin hylkäätte.
Kuinka aitouskova toimisi?
Anonyymi
5671
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 56
Vanhimmat
Ei-uskovat tai nimikristityt niitä homolapsiaan enemmän hylkäävät ja se perustuu heidän asenteisiinsa, joka lähtee ihan muusta kuin siitä mitä Raamattu opettaa homoseksuaalisuudesta ja suhtautumista homoihin ihmisinä. Jos kristinuskon arvoja noudattaa, homoa ei tule hylätä, vaan homoseksuaalisia taipumuksia omaavaa ihmistä tulee rakastaa kuten muitakin.
Älytöntä, että jotkut hylkäävät oman lapsensa sen vuoksi, että hän on homo, eivätkä ole enää tekemisissä hänen kanssaan. Ja samoin voi sanoa muidenkin asioiden ja elämänvalintojen kohdalla, joita lapsi tekee.
Räsänenkin on vastannut monet kerrat kysymykseen miten suhtautuisi, jos hänen lapsensa olisi homo tai trans. Hän on vastannut rakastavansa lastaan samalla tavalla ja riippumatta hänen elämänvalinnoista.
Tunnetun viidesläisen T. Junkkaalan tytär on parisuhteessa naisen kanssa. Hänellä on hyvät välit vanhempiensa kanssa.
Menin sanomaan asioita varmaan turhan tarkasti, pahoittelut siitä, mutta kyseinen tytär on julkisuudestakin tuttu, en olisi muuten sitä lipsauttanut.
Tuota en tiennytkään. Mutta Junkkaalan asenteet ovatkin paljon liberaalimmat kuin aitouskovien. Hän ei pidä esimerkiksi homoseksuaalisuutta valintana. Hän myös tuo esiin varovaisuutta toisten syntien korostamisen suhteen.
Ei tuo herätä reaktioita kuin ehkä palstan aitouskovissa jotka eivät ole mahdollisesti asiaa tienneet. Muiden mielestä hänen tyttärellään on täysi oikeus elää seksuaali-identiteettinsä mukaisesti onnellisena.
Kaikki ovat loppujen lopuksi keinouskovaisia.
Tiede pohjautuu todellisuuteen.
😁
Tässä tuo Junkkaalan kirjoitus:
https://eerojunkkaala.net/2017/03/27/paavali-ja-homoseksuaalisuus/
Piristävä ja harvinainen poikkeus, vaikka homoseksuaalisuutta hän pitääkin syntiä sitä ei nosteta tikunnokkaan vaan yhdeksi synniksi muiden joukossa. Tällä palstalla tätä ei näe, muodon vuoksi voidaan korkeintaan korulauseessa mainita ettei homoseksuaalisuus ole muita syntejä kummempi mutta heti sen jälkeen palataankin ryitimaan yksin homoutta.
Kappas vain. Junkkaalan kirjoitus on asiallinen ja rakentava, fiksun ja sivistyneen ihmisen kirjoitus, eikä edusta millään tavoin sitä mölinää mitä palstalla ja aitouskovien blogeissa seksuaalivähemmistöistä käydään.
Asiallisuudessaan ja kiihkottomuudessaan tuo kirjoitus pesee Päivin ulostulot 6-0. Ja tästähän nimenomaisesti on kyse: Kuinka asia esitetään, Junkkaalan kirjoitus herättää tuskin kenessäkään ainakaan mainittavasti negatiivisia tunteita (itsessäni ei lainkaan) mutta Päivin ulostulot usein kyllä (itsessänikin).
En tiedä sitten kuinka Junkkaalan asenteisiin vaikuttaa se, jos oma tytär pitää tytöistä mutta harvinaisen asiallinen kirjoitus on edustaakseen varsin jyrkästä suhtautumisesta seksuaalivähemmistöihin viidesläisen ajatuksia.
-a-teisti-
"...edustaakseen varsin jyrkästä suhtautumisesta seksuaalivähemmistöihin viidesläisen ajatuksia."
Po. edustaakseen varsin jyrkästä suhtautumisesta seksuaalivähemmistöihin tunnetun viidesläisen herätysliikkeen vaikuttajan ajatuksia.
Kirjoitukselle voisi antaa vaikka täyden 10 vaikka ei sen näkemyksiä kaikilta osin allekirjoitakaan.
-a-teisti-
Mutta homottaja ei voi junkkaalan mukaan väittää ettei homous ole synti 😂
Nyt sekoittui Junkkaalat. Eero on kyseisen Timon veli
Oppitulkinnat saavat tehdä ihan keskenään kirkossa, herätysliikkeissä ja helluntaiseurakunnissa. Mutta minusta homous ei ole tietenkään mikään synti, eikä mikään muukaan asia. On vain oikeita ja vääriä asioita ja sitten ihan mahdoton joukko asioita, jotka ovat enemmän tai vähemmän jossakin välissä. Ja usein tilanteen mukaan. Mutta homous itsessään ei ole väärin.
Tuossa kirjoituksessa on kuitenkin monta asiaa, jotka voin allekirjoittaa. Mutta niin usein tietenkin on, kun tekstin tuottaa ajatteluun kykenevä ihminen.
-a-teisti-
En taida ymmärtää mitä tarkkaan ottaen tarkoitatte aitouskovilla.. Valaise?
Miten tuo teksti eroaa muiden konservatiivikristittyjen ajatuksista?
Räsänenkin voi allekirjoittaa tuon.
Olen nähnyt joidenkin täällä korostavan homoutta valintana, mutta suurin osa konservatiiveista ajattelee, että se sitä harvemmin on.
Elämänvalintoihin voi osin vaikuttaa.
Kuten Junkaala kirjoittaa:
"Jokaisella meistä on taipumus monenlaisiin vääriin asenteisiin, motiiveihin, mielitekoihin ja vähintään itsemme korottamiseen muiden yläpuolelle."
Eli samalla innolla ihan kaikkien muidenkin syntien kimppuun, silloinkin kun:
"Jos siis osoitamme toista sormella, kolme sormea osoittaa meitä itseämme kohti."
-a-teisti-
Räsänen on kohta käräjillä syytettynä puheistaan mm. koskien Raamatun opetuksia homoseksuaalisuudesta ja uskovia ollaan sensuroimassa, niin ettei tiettyjen Raamatun kohtien kanssa saisi olla samaa mieltä. Ja kirkossa halutaan pyytää siunausta tietyille syntimenoille. Jo nyt kirkkoa vastaan kapinoivat papit vihkivät. Myös muita yhteiskunnallisia vaikutuksia on. Ei ole mikään pieni asia
Uskovat ymmärtävät Eeron tekstit oikealla tavalla, toisin kuin te näköjään.
Räsänen pamfletissaan: ”Toisaalta on totta, että homoseksuaaliksi harvoin tietoisesti ryhdytään. Seksuaalisesti poikkeava tunne-elämä on harvoin tahallinen, ihmisen itsensä valitsema tai aiheuttama tila.”
Kuinka moni tällä palstalla on tuosta toista mieltä?
Kirjoittaako teistä esimerkiksi Juhani ja Yksi uskova riittävän asiallisesti tällä palstalla? Ja kirjoittavatko uskonnottomat ja liberaalimmat aina niin asiallisesti ja rakentavasti tällä palstalla?
Tämä Päivin lausunto on omituinen:
"Avioliiton perusta ei ole siinä, että ihminen pitää toisesta"
Avioon meneville kaikkein tärkein syy ja Päivikö voi sanoa ettei ole?
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/paivi-rasanen-avioliitto-kirjassaan-on-julmaa-jos-homoutta-ei-sanota-synniksi-tutkija-hamillaan-nakemyksista/5971354#gs.58dx77
Avioliiton merkitys on muuttunut, ihmiset kokevat sen merkityksen nykyisin toisin kuin Päivi. Ja sen merkitystä ihmiselle ei voi kyllä ulkoa määritellä, eri ihmisille merkitys on eri, ainoa yhteinen tekijä on, että se on juridinen sopimus. Ja vähemmistö kokee avioliiton liittyvän kristillisyyteen joten ei sitä voi heille uskonnolla perustella tai Raamatulla.
Juhanihan kirjoittaa oikein asiallisesti. Toista laitaa edustaa sitten joku u.v kymmenine nikkeineen.
Räsänen on myös korostanut eri yhteyksissä homoseksuaalisuudesta käytävissä keskusteluissa kaikkien syntisyyttä, omaa syntisyyttään ja mielestäni vastannut kysymyksiin ja perustellut asiat ihan hyvin. Miksi hän herättää erityisesti ärsytystä?
Räsäsellä ei ole ollut tarkoitus sanoa asioita kovasti, loukata ketään.
Ihmiset ovat yksilöitä. Ei kaikkien uskovien tule muotoilla asioita juuri niin, kuin joku Eero tekee, kuten ei eivät kaikki ateistitkaan muotoile, kuten tietyt erityisen asialliset ateistit tekee.
Keskustelupalstalla käytävää yksityishenkilöiden rentoa keskustelua ei voi yleensäkään verrata johonkin julkisuuden henkilön kirjoitukseen.
Se, että kaikki ovat syntisiä ei tarkoita, että kirkon tulisi olla välittämättä oppiperustastaan ja olla tukemassa prideä ja synteihin tulisi suhtautua välinpitämättömimmin. Ei kyseinen Eerokaan niin ajattele.
Kannattaa selvittää (yleensäkin) koko asiayhteys, niin asia on helpompi ymmärtää oikein, eikä lausunto tunnu niin omituiselta.
Itse ymmärrän helposti jo tuosta mitä Räsänen tarkoittaa.
Sille perustalle rakennettuna monet avioliitot hajoaa, kun ei myöhemmin enää tunnukaan samalta, yhtä rakastuneelta tai muuten samalta kuin alussa tai huomaa, ettei jaakaan samoja arvoja tietyistä itselleen tärkeistä asioista. Muitakin asioita on otettava huomioon, kuin vain se, että toinen tuntuu kivalta, mikä johtaa usein siihen, että ollaan yhdessä niin kauan kun on kivaa, eikä erilaisia vaiheita, vastamäkiä kestetä. Tulee luvata rakastaa toista ja haluta pitää se lupaus myös vaikeampina aikoina. Rakkaus ei ole vain tunne, vaan tahtotila ja lupaus, joka pidetään. Se ei tarkoita sitä, että ihminen kykenee välttämättä rakastamaan puolisoaan joka tilanteessa samalla tavalla, mutta lupausta rakastamisesta ei saa unohtaa ja vaikeampien aikojen jälkeen koittaa taas paremmat ajat, jolloin rakastaminen tuntuu taas helpommalta.
Kyllähän Päivin kannan ja sen uskonnolliset perustelut voi ymmärtää. Avioliitto on kuitenkin maallinen ja juridinen instituutio, se ei ole sidoksissa uskontoihin eikä avioliittolaissa olekaan ainoatakaan mainintaa Jumalasta.
Kirkollinen vihkiminen os sitten kirkon asia johon valtio ei halua edes sotkeutua.
Räsänen torjuu tuolla mm homoparien avioliitot.
”Suomalainen avioliittolainsäädäntö on tähän asti perustunut kristillisen ihmiskuvan ja luomisjärjestyksen mukaiseen näkemykseen avioliitosta. Avioliiton perusjae (1. Moos. 2:24) ”Sen tähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi” on ollut tähän asti liiton perusta. Kristillisen avioliiton perusta ei ole siinä, että ihminen pitää toisesta ihmisestä. Avioliiton perusta on miehenä ja naisena oleminen. Jumala asetti avioliiton, kun hän loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Jumala myös siunasi asettamansa liiton. Yksi keskeinen siunaus on jälkeläisten saaminen (1. Moos. 1:28).”
Koko teksti: h ttps://www.perustalehti.fi/2016/07/mika-on-avioliitto/
Tuo teksti on ennen uuden avioliittolain säätämistä. Mutta kyllä Päivi oikeasti TIETÄÄ LAINSÄÄTÄJÄNÄ oikein hyvin avioliiton olevan juuri se miksi lainsäätäjä sen olevaksi säätää.
Perhekäsityskin on muuttunut ja senkin Päivi oikeasti TIETÄÄ LAINSÄÄTÄJÄ, kun lakiin sekin asia on kirjattu.
Asiasta on enää turha mekastaa, perhekäsitys ja avioliitto kun ovat molemmat lakiin uudelleen kirjoitettu.
Perhehän on myös avo- tai aviopari vaikka lapsia ei olisikaan. He ovat perustaneet perheen mennessään avo- tai avioliittoon. Jos on lapsia ollaan lapsiperhe.
Päivi kirjoitti kristillisestä avioliittokäsityksestä. Kirkon kanta siitä ei ole vieläkään muuttunut, vaikka osa papeista sen vastaisesti vihkiikin homopareja ja ne vihkimykset ovat lain mukaan päteviä. Ne eivät silti täytä kristillisen avioliiton määritelmää, vain maallisen määritelmän avioliitosta
.
Kirkon tilanne se hauskainen onkin. Kirkolliskokous sanoo ei mutta piispainkokouksen siunauksella vihkiä voidaan eikä kukaan mitään voi.
Sinä puhut Eero Junkkaalasta. Timo on se aito uskovainen veljeksistä.
Tuo on hyvin samanlaista tekstiä kuin Päivi Räsäsellä.
Onhan Eerokin usova, vaikka vähemmän tiukka joissain asioissa?
siis uskova
Herra Junkkaalan kirjoituksen mukaan aviomiehet jotka luopuvat vaimonsa luonnollisesta sukupuoliyhteydestä ja sen jälkeen syttyvät toisiin miehiin ovat siis homoseksuaalisia miehiä???
Hänen kirjoituksensa mukaan naiset ovat homoseksuaalisia luopuessaan luonnollisesta sukupuoliyhteydestään vaihtaessaan sen luonnonvastaiseen, esimerkiksi välttääkseen raskautta tarjotessaan luonnottomia yhteyksiään miesten seksuaalisia tarpeita tyydyttääkseen.
Samaa sukupuolta olevien välinen seksi hänen mukaansa on siis kiellettyä ainoastaan homoseksuaalisilta ihmisiltä ja heteroille sekä bi-seksuaalisille se olisi sallittua??
Ihan tavallisena maallikkoheterona pakko ihmetellä miten kummallisia miehet ovat, ihme ettei maallistuminen etene nopeammin uskonnollisissa piireissä...
”Tällä palstalla tätä ei näe, muodon vuoksi voidaan korkeintaan korulauseessa mainita ettei homoseksuaalisuus ole muita syntejä kummempi mutta heti sen jälkeen palataankin ryitimaan yksin homoutta.”
Ikävä kyllä harvemmin, mikä johtuu kai siitä, miten täällä on joitakin uskovia, joiden keskeinen agenda on painaa homoseksuaalit muita alemmas ja jopa kriminalisoida. Tätä kutsutaan ”genitaaliteologiaksi”, missä olennaista on se, miten kukin genitaalejaan käyttää.
Ehkä on niin, että nuo muut synnit tulevat heitä aivan liian lähelle, ja siksi niistä ei edes haluta keskustella.
Räsänen siis väittää, ettei ”Avioliiton perusta ei ole siinä, että ihminen pitää toisesta.”. Herää välittömästi kysymys, että mikä se sitten on, ellei juuri tuo? Tarkoittaako tuo, että avioliittoon pitää mennä, vaikkei pidä toisesta?
Sinä kirjoitat aivan ristiriitaisia:
”Sille perustalle rakennettuna monet avioliitot hajoaa, kun ei myöhemmin enää tunnukaan samalta, yhtä rakastuneelta tai muuten samalta kuin alussa tai huomaa, ettei jaakaan samoja arvoja tietyistä itselleen tärkeistä asioista.”
Eli kun kaksi ihastuu, rakastuu ja todella pitää toisistaan, se onkin ensin mielestäsi huono perusta! Sitten käännät takkisi ja alat puhua nimenomaan tuosta tunteesta:
”Rakkaus ei ole vain tunne, vaan tahtotila ja lupaus, joka pidetään.”
”…mutta lupausta rakastamisesta ei saa unohtaa ja vaikeampien aikojen jälkeen koittaa taas paremmat ajat, jolloin rakastaminen tuntuu taas helpommalta.”
Rakkaus on tunne, se on monitahoinen perustunne, joka ilmenee eri tavoin kohteesta ja kiintymyksestä johtuen. Kun tämä tunne rikotaan, avioliitto on pelkkä kuori. Kulissi.
Aivan samoin käy niillekin avioliitoille, joissa ei ole tunnetta – ei siis rakkauttakaan – että huomataan miten arvot ja tärkeät asiat ovatkin aivan liian erilaisia.
Asiahan on juuri noin kuin Päivi Räsänen asian ilmaisee. Kristillinen ja Jumalan sanan mukainen avioliitto on tuollainen, ja se on se kanta, mitä useimmat kristilliset kirkot noudattavat kautta maailman, mukaan lukien myös Suomen evankelis-luterilainen kirkko.
Se on aivan toinen asia, mitä se Suomen lain mukaan on, tai maailman ihmisten mielestä.
Minusta jos ei tunnusta sitä avioliittokäsitystä, mitä kirkko edustaa ei ole mitään järkeä mennä kirkkoon vihittäväksi. Antaa kuitenkin kirkon pitää oman avioliittokäsityksensä. Se ei ole keneltään pois, koska avioliittooon voi vihkiytyä muuallakin.
Ei kukaan mene naimisiin, ellei siinä vaiheessa pidä tai rakasta. Se on perusta, joka kestää myös tunteiden vaihtelut.
En ehkä jaksa kommentoida sen tarkemmin, ainakaan tällä hetkellä, kun väänsit asiat nurinniskoin väittäen kovin sanoin tekstissä asioilla tarkoitetun vain miten itse ne kykenit (ehkä aamuväsymyksessä) ymmärtämään, etkä pyrkinyt hyväntahtoisesti ymmärtämään mitä tarkoitettiin, vaikka kysellen, vaan teit tiukkoja syytöksiä. Teksti on ihan helposti ymmärrettävissä oikein, eikä siinä ole ristiriitaisuuksia. Yleensäkin kannattaa pyrkiä ymmärtämään toinen parhain päin ja miettiä onko itse käsittänyt toisen tekstin väärin.. voisiko sen nähdä toisella tavalla, jotta se logiikkakin löytyisi..
Viittasin vain tuohon asiayhteydestään irrotettuun lauseeseen, mutta en käsitellyt asiaa ihan samasta näkökulmasta mitä Räsänen siinä yhteydessä. Räsäsen lause oli ymmärrettävissä ihan järkevällä tavalla useammasta eri näkökulmasta, eikä se anna oikeutta olettaa, että siinä olisi tarkoitettu, ettei ihmisestä, jonka kanssa menee naimisiin tarvitsisi pitää. En usko, että kovin moni Räsäsen kanssa samansuuntaisen vakaumuksen omaava ymmärsi tuon yksittäisen lauseensa kovin väärin.
En itsekään voisi mennä naimisiin ihmisen kanssa, josta pidän, mutta jonka arvot ovat mielestäni liian erilaiset omieni kanssa ja haluaisimme eri asioita elämässä oleellisilta asioilta. Se olisi huono perusta ja johtaisi jo lähtökohtaisesti ongelmiin ja helpommin myös eroon, joka on tarkoitus välttää viimeiseen asti. Pitää tehdä valinta myös järjellä, ei vain tunteella ja selvittää tärkeät asiat ennen avioitumista. Suhteen alussa jotkin eroavaisuudet ja ongelmat voi tuntua pienemmiltä, mutta myöhemmin ne löytää helposti isompina edestään, jos niiden merkitystä ei riittävän hyvin hahmota.
Itse olen myös jättänyt rakentamatta suhdetta sille perustalle, että pidän jostain ihmisestä jättäen muut tärkeät asiat liian vähälle huomiolle. En osaa, enkä halua lähteä sillä asenteella, että kokeillaan ja olla yhdessä niin pitkään, kuin tuntuu hyvältä. Avioliitto tarkoittaa minulle lähtökohtaisesti loppuelämän sitoutumista.
Kukaan ei ole sitä sanonut, ettei naimisiin mennessä tarvitsisi pitää toisesta.
Joskus voi tykästyä vaikka hyvinkin erilaiseen ihmiseen, kuin mitä itse on. Se ei riitä perustaksi. Jos esim arvot eroaa kovin paljon, on tiettyjä merkittäviä luonne-eroja ja eri toiveita tärkeissä asioissa elämän suhteen, seuraa helpommin myöhemmin ongelmia. Pitää ottaa huomioon monet asiat ja tutustua toiseen riittävästi ennen naimisiin menoa, jos aikoo olla yhdessä pitkään. Se on hyvä perusta.
Tiedän pareja, jotka ovat menneet naimisiin tykästyessään/rakastuessaan toiseen ajatellen sen olevan riittävä perusta ja sitten eronneet, kun toinen ei halua samoja, itselle tärkeitä asioita, toisella on hyvin erilainen suhde tiettyihin merkityksellisiin asioihin, todetaan ettei luonteet sovi yhteen tai muuta sellaista.
Suhtautuminen avioliittoon on merkityksellinen. Toiselle se voi tarkoittaa lähtökohtaisesti loppuelämän sitoutumista, jota toinenkin voi toivoa, mutta tositilanteessa suhteen arkistuessa onkin helpommin eroamassa.
Kun itse ajattelen avioliittoa, ajattelen lähtökohtaisesti n. vuoden seurustelua ennen sitä tai vähän pidempään. On tietysti eri tilanne, jos menee naimisiin vasta paljon myöhemmin.
Kiitos todella rakentavasta kommentista.
Myönnän, että hiukan kärjistin asiaa. Näin siksi että ne sanat, joita käytämme, saatetaan tosiaan ymmärtää kovin eri tavoin.
”En itsekään voisi mennä naimisiin ihmisen kanssa, josta pidän, mutta jonka arvot ovat mielestäni liian erilaiset omieni kanssa ja haluaisimme eri asioita elämässä oleellisilta asioilta.”
Juu, hyvin harva solmii parisuhteita enää noilla perusteilla. Kyllä sitä ollaan yleensä voimakkaassa rakastumisen huumassa, jolloin arvioidaan, että erilaisuudesta huolimatta onnistutaan elämään yhdessä. Joskus näin toki käykin.
Eli tykätä, pitää tai kokea toinen ihan mukavana harvemmin edes johtaa parisuhteeseen, ehkä lyhytaikaiseen seurusteluun. Ennen se oli tavallisempaa paristakin syystä. Kun esim. seksin harrastaminen oli kiellettyä ennen avioliittoa, saattoi ihan normaalit tarpeet nousta etualalle, jolloin solmittiin hätäisesti avioliitto. Eikä pidetty aina niin tärkeänä mitään rakastumisia, vaan järkiperusteet riitti, kunhan nyt vain jotenkin tykkäsi siitä toisesta.
”Pitää tehdä valinta myös järjellä, ei vain tunteella ja selvittää tärkeät asiat ennen avioitumista.”
Tästä olen samaa mieltä. Olenkin ehdottanut avioliittokouluja ennen avioitumista, missä pari oikeasti pysähtyisi pohtimaan niitä asioita, jotka yhdistää tai erottaa heitä. Etenkin nuorena kun arvot ja asenteet saattavat olla vielä samankaltaisia, mutta muutaman vuoden kuluttua eivät sitten enää olekaan.
”En osaa, enkä halua lähteä sillä asenteella, että kokeillaan ja olla yhdessä niin pitkään, kuin tuntuu hyvältä.”
Hyvin harva taitaa näin ajatella? Ehkä murkkuikäiset seurustelusuhteissaan. Enemmän olen tavannut henkilöitä, jotka tosiaan ovat solmineet parisuhteen juuri ajatuksella, että sitä ollaan läpi elämä yhdessä.
Ihminen on kuitenkin kehittyvä yksilö läpi elämänsä, joten monia muutoksia voi vuosien varrella tulla, joihin ei ole lainkaan varautunut.
Sinä kirjoitat aivan ristiriitaisia:
”…kun väänsit asiat nurinniskoin väittäen kovin sanoin tekstissä asioilla tarkoitetun vain miten itse ne kykenit (ehkä aamuväsymyksessä) ymmärtämään, etkä pyrkinyt hyväntahtoisesti ymmärtämään mitä tarkoitettiin…”
Aamuisin tosin olen virkeimmilläni… Toki kykenin ymmärtämään sen, mitä ehkä tarkoitit, mutta se jäi aika epäselväksi. Sen vuoksi kiinnitin huomiota aika ristiriitaiselta kuulostaviin kohtiin. Kysymysten ja kommenttien avulla on tarkoitus antaa sinulle mahdollisuus täsmentää ja kertoa, mitä siis varsinaisesti tarkoitit.
”Yleensäkin kannattaa pyrkiä ymmärtämään toinen parhain päin ja miettiä onko itse käsittänyt toisen tekstin väärin.”
Totta kai, ja siihen eräs keino on ensin heijastaa takaisin saatu viesti, johon toinen voi tehdä selvennyksiä eli miettiä, miten saisi omaa viestiään selvemmäksi. Sitten onkin paljon mahdollista, että molemmat ymmärtävät paremmin toisiaan ja joskus jopa päädytään samaan lopputulokseen.
Ehkä kannattaa aloittaa vaikka tuosta, mitä tuolla "pitämisellä" oikeastaan tarkoittaa. Miksi se ei riitä, tai mitä oletuksia siitä itsellä on, Jne.
Asian vierestä, avioliitossa on kolme vaihetta, ja nämä täytyisi tiedostaa jokaisen, joka avioliittoon pyrkii. 1. Rakastuminen 2. Erillisyys 3.Kumppanuus. ja nämä vaiheet etenee syklittäin.
Ensin on rakastumisvaihe. Sympiöösivaihe. Siinä pari on niin yhtä kuin olla ja voi. Rakastetaan, rakastellaan, tehdään kaikki yhdessä. Ollaan toisissaan kiinni. Tämä vaihe kestää aikansa.
Sitten tulee erillisyysvaihe. Siinä vaiheessa aletaan miettimään, että tätäkö tämä nyt on loppuikänsä. Puolison tavat ja tottumukset alkaa ärsyttämään, tulee halu tehdä tai saavuttaa vielä jotain muuta. Tässä vaiheessa tulee myös tunne, että rakkaus loppui, aletaan katselemaan muita, ajatellasn, että ollaan kasvettu erilleen ja usein tässä vaiheessa erotaankin. Mutta ei kysymys ole siitä. Ihmiset ovat erillisiä olentoja, jokainen haluaa pitää kiinni jostain omastakin. Työ, harrastus, oma aika jne.
Kun tämän tajuaa niin alkaa
ns. kumppanuusvaihe. Puolisot alkaa kumppaneina rakentamaan uudenlaista tulevaisuutta, missä huomioidaan toisen erilaisuus ja toisen oma ykseys, jonka toiselle suo, ja tämän tajuamisen myötä myös rakkaus syvenee.
Jokainen pari todellakin tarvitsisi sen avioliittokoulun, ettei tulisi turhia eroja.
Kyllähän tuollaisen maallisen viekoituksen uhriksi joutuneen lapsen pelastus on tärkein asia.
Anteeksianto mahdollistaa pelastuksen. Kun tunnustaa syntinsä ja tekee parannuksen saa myös anteeksi.
Mitä teet jos lapsi ei pidä tekemisiään syntinä?
Sallikaa ja hyväksykää kaikki erilaisuus jos nämä erilaiset
eivät ketään tai mitään vahingoita.
Itsekkäät, tunteettomat ja välinpitämättömät ilkimykset vahingoittavat
ympäristönsä ja kanssaihmisensä.
Kondomit olivat synti ainakin 1970 luvulle saakka!
😁
Isä Heimo Wikstöd, hyvä!
Ostin juomunäkkikondomi pakkauksen viime viikolla, koko tusina loppui eilen.
Tunnustan riettauteni määrän ja vääryyden.
Antaako Jumala koskaan anteeksi?
😁
Mulla on vielä tallessa yksi Sultan 80-luvulta. Se on ilmoitustaululla nuppineulalla kiinni, Keskeltä. Eihän sitä tiedä, jos vaikka tarvisi joskus.
Sukupuolta ei voi vaihtaa.
Teistä aitouskovista en tiedä, mutta kristityillä ei ole tapana hylätä lapsiaan.
Niin, sikäli mistään sukupuolesta onkaan kysymys, vaan sukupuoli-identiteetistä. Minusta ne on kaksi eri asiaa. Sukupuolta ei voi vaihtaa, mutta sukupuoli-identiteetti, se on oma mielikuva itsestä sukupuolisena olentona voi muuttua ajan saatossa.
Oma lapsi on aina oma lapsi olipa hän millainen tahansa.
Enemmänkin olisin huolissani siitä kuinka maailma häneen suhtautuu kuin miten itse häneen suhtautuisin. Oma lapsi on rakas olipa hän minkälainen tahansa. Koskaan en hylkäisi lastani, vaan olisin tukena hänen elämän haasteissa, mitä ne sitten tuovatkaan.
> Kuinka aitouskova toimisi jos oma lapsi ilmoittaisi olevansa transseksuaali ja vaihtavansa sukupuolta? Hylkäisitkö hänet? Homolapsianne te ainakin hylkäätte.
Haluaisiko lapsi olla tekemisessä ihmisen kanssa, joka pitää asiaa vääränä/tyhmänä ja huonona?
Ensimmäisenä rukoilisi ja huutaisi SYDÄMESSÄÄN Jeesukselta apua.
Yrittäisi kertoa totuuden , että sellainen ei ole oikein .
Jumala on antanut jokaiselle ihmiselle sellaiset fyysiset elimet, jotka kuuluvat hänen koko ihmnisyyteen ja juuri hänen henkilökohtiseen elämäänsä, Tämän luonnollisen järjestelmän muuttaminen omien tuntemusten perusteella tuhoaa koko ihmisen.
Jumala ei erehdy.
Villitsevät demoniset henget ovat villitsevien Jumalan vastustavien ajatusten takana. Niiden tarkoitus on tuhota ihminen.