Oppimassa Paimenesta Valkean Karitsan kappelissa - osa 3
Kristittyjen yhteys on raamatullinen ehdottomuus ja todellisuus. Tässä yhteydessä ei kohteena ole kristittyjen muodostuminen yhdeksi fyysiseksi laumaksi – esimerkiksi yhdeksi ainoaksi kirkoksi tai herätysliikkeeksi – vaan kysymys on siitä, että kristityt huomaisivat, tunnustaisivat ja säilyttäisivät sen yhteyden, joka on ollut olemassa Kristuksen kirkon syntymisen ensimmäisestä sekunnin murto-osasta lähtien kaikkien Kristukseen uskovien välillä. Kysymys on Jumalan asettamasta hengellisestä todellisuudesta, joka on vertikaalisesti olemassa, vaikka vuoret väistyisivät ja kukkulat horjuisivat, mutta jonka horisontaalinen todellisuus on vain niitten nähtävissä ja täydesti koettavana, joiden sisin avartuu Pyhälle Hengelle ja joiden usko ottaa vastaan Jumalan teon todellisuuden.
NÄIN kirjoitti Ensio Lehtonen sotien jälkeisen Suomen kristillisyyden kuumasti taistellessa siitä, mitä on ja mitä ei saa olla kristittyjen yhteys.
Lehtonen oli jättänyt helluntaiherätyksen.
Tapahtunut oli toinen lähtö kodiksi muodostuneesta herätysliikekristillisyydestä.
Ensimmäinen lähtö tapahtui vapaakirkollisuudesta.
Tätä lähtöä käsitellessään tutkijat päätyvät yhteen kahdesta mahdollisesta syyvaikuttimesta.
Yksi sanoo: Lehtonen jätti Vapaakirkon omassa henkilökohtaisessa elämässään tapahtuneen lihan teon – lankeemuksen – seurauksena.
Toinen sanoo: Lehtonen kaipasi helluntailaisuuden vahvaa Pyhän Hengen kasteeseen ja täyteyteen ja armolahjojen toimintaa julistavaan kristillisyyteen keskittyvää todellisuutta. Palaan tähän aiheeseen tulevassa muistelossani.
Sekä vapaakirkollisuudessa että helluntailaisuudessa Ensio Lehtonen yhden liikkeen miehenäkin oli valtakuntatietoinen. Hän kirjoitti herätyslehtykäiseensä:
Apostolinen perintö vaatii säilyttämään hengen yhteys rauhan yhdyssiteellä Kristuksen ruumiissa (Ef. 4:3). Kristuksen ruumis on paljon laajempi ja monilukuisempi kuin minun kirkkoni tai herätykseni. Pakkokeinoilla ei saa puolustella yleisen kirkon tai yhden liikkeen yhteyttä ohittaen kaikkien kristittyjen yhteyden. Velvollisuutemme on todistaa yhden Kristuksen pyhien yhteyden puolesta: tunnustaa se, uskoa se, ja pitää sitä aina silmiemme edessä. Sen olemassaolon tulee vaikuttaa kristityn elämään määräävästi.
Edellisessä kirjoituksessani selvitin, mistä ovat lähtöisin nyt käynnissä olevan tämän neliosaisen sarjan Ensio Lehtoselta itseltänsä peräisin olevat tekstit. Seuraavasta kappaleesta tämän kirjoituksen loppuun ovat kaikki ajatukset Ensio Lehtosen omia, joskus kuitenkin tiivistettyjä ja lyhennelmistä yhdistettyjä.
Puheenvuoro on kunnioittamallani hengellisellä opettajallani ja johtajallani.
IHMISILLÄ näyttää olevan huolena saada syntymään uskovien yhteys.
Miksi me koetamme luoda sitä, mikä on vain ja yksin Jumalan työ – ja on jo olemassa?
Kuka tahansa, joka lähtee tekemisillänsä ja teorioillansa ”luomaan” kristittyjen yhteyttä, on tosi asiassa ensiksikin Jumalan tekojen arvostelija ja niitä parantelemaan pyrkivä, ja toiseksi, hän loukkaa Pyhää Henkeä tarjoamalla langenneen järjen ja lihan mahdollisuuksia johonkin, josta Jumala yksin vastaa kolmiyhteydessään.
Meidän parhaatkaan yrityksemme eivät voi korvata Jumalan työtä.
Meidän täytyy saada se armo, että saamme ihmiset katsomaan siihen, pitämään sitä pyhänä ja käyttäytymään sen mukaan, mitä kolmiyhteys luo ja valmistaa. Tällaisen työn Jumala on uskonut haltuumme. Meillä on siitä vastuu sellaisena kuin Jumala on sen antanut, eikä sellaisena, kuin millaiseksi me olemme sen tehneet.
Eri tavalla vaikka vesikasteesta ajattelevia ei voida yhdistää vaatimalla toisia luopumaan vakaumuksestaan ja sovittelemalla kaikkia yhteen malliin.
Emme me hengelliset johtajat mitään yhdistä.
Jumala yhdistää Kristukseen ja Pyhä Henki yhdistää ruumiin jäsenet yhdeksi kokonaiseksi toimivaksi pyhien yhteydeksi.
Todellinen pyhien yhteys on kokonaan toista kuin sovittelujen avulla aikaan saatu yhteisymmärrys.
HAEMME perusteita Herran Jeesuksen Kristuksen lauman yhteydelle.
Ensin huomaamme, että yhteydessä, joka jotakin merkitsee, on aina kysymys yksin ja ainoastaan uskovien yhteydestä. Lue: Joh. 17:20.
Ihmisten selitykset Kristuksesta vaihtelevat – mutta heidän kokemuksensa Kristuksesta ovat samanlaisia vanhan kadotessa ja kaiken tullessa uudeksi uudestisyntymisessä.
Todellisen Kristuksen todellinen kokeminen on lujempi side yhdistämään kuin eri mielipiteet vaikkapa vesikasteesta erottamaan.
Kristinuskossa on oleellista ja luovuttamatonta usko Jumalaan, Jeesukseen Kristukseen, Pyhään Henkeen, Raamattuun Jumalan täydellisenä ja lopullisena ilmoituksena, pelastukseen Kristuksen kautta. Kaikki muu on toisessa sijassa.
Johannes oli innokas puhtaan opin puolustaja (1 Joh. 4:1), mutta hän oli valmis näkemään ja tunnustamaan totisen kristityn jokaisessa ihmisessä, joka tunnustaa Jeesuksen Jumalan Pojaksi (1 Joh. 4:15).
Paavali kiivaili puhtaan opin puolesta (Gal. 1:6-9), mutta erehtyvään nähd
Kristittyjen yhteys on raamatullinen ehdottomuus ja todellisuus. Tässä yhteydessä ei kohteena ole kristittyjen muodostuminen yhdeksi fyysiseksi laumaksi – esimerkiksi yhdeksi ainoaksi kirkoksi tai herätysliikkeeksi – vaan kysymys on siitä, että kristityt huomaisivat, tunnustaisivat ja säilyttäisivät sen yhteyden, joka on ollut olemassa Kristuksen kirkon syntymisen ensimmäisestä sekunnin murto-osasta lähtien kaikkien Kristukseen uskovien välillä. Kysymys on Jumalan asettamasta hengellisestä todellisuudesta, joka on vertikaalisesti olemassa, vaikka vuoret väistyisivät ja kukkulat horjuisivat, mutta jonka horisontaalinen todellisuus on vain niitten nähtävissä ja täydesti koettavana, joiden sisin avartuu Pyhälle Hengelle ja joiden usko ottaa vastaan Jumalan teon todellisuuden.
NÄIN kirjoitti Ensio Lehtonen sotien jälkeisen Suomen kristillisyyden kuumasti taistellessa siitä, mitä on ja mitä ei saa olla kristittyjen yhteys.
Lehtonen oli jättänyt helluntaiherätyksen.
Tapahtunut oli toinen lähtö kodiksi muodostuneesta herätysliikekristillisyydestä.
Ensimmäinen lähtö tapahtui vapaakirkollisuudesta.
Tätä lähtöä käsitellessään tutkijat päätyvät yhteen kahdesta mahdollisesta syyvaikuttimesta.
Yksi sanoo: Lehtonen jätti Vapaakirkon omassa henkilökohtaisessa elämässään tapahtuneen lihan teon – lankeemuksen – seurauksena.
Toinen sanoo: Lehtonen kaipasi helluntailaisuuden vahvaa Pyhän Hengen kasteeseen ja täyteyteen ja armolahjojen toimintaa julistavaan kristillisyyteen keskittyvää todellisuutta. Palaan tähän aiheeseen tulevassa muistelossani.
Sekä vapaakirkollisuudessa että helluntailaisuudessa Ensio Lehtonen yhden liikkeen miehenäkin oli valtakuntatietoinen. Hän kirjoitti herätyslehtykäiseensä:
Apostolinen perintö vaatii säilyttämään hengen yhteys rauhan yhdyssiteellä Kristuksen ruumiissa (Ef. 4:3). Kristuksen ruumis on paljon laajempi ja monilukuisempi kuin minun kirkkoni tai herätykseni. Pakkokeinoilla ei saa puolustella yleisen kirkon tai yhden liikkeen yhteyttä ohittaen kaikkien kristittyjen yhteyden. Velvollisuutemme on todistaa yhden Kristuksen pyhien yhteyden puolesta: tunnustaa se, uskoa se, ja pitää sitä aina silmiemme edessä. Sen olemassaolon tulee vaikuttaa kristityn elämään määräävästi.
Edellisessä kirjoituksessani selvitin, mistä ovat lähtöisin nyt käynnissä olevan tämän neliosaisen sarjan Ensio Lehtoselta itseltänsä peräisin olevat tekstit. Seuraavasta kappaleesta tämän kirjoituksen loppuun ovat kaikki ajatukset Ensio Lehtosen omia, joskus kuitenkin tiivistettyjä ja lyhennelmistä yhdistettyjä.
Puheenvuoro on kunnioittamallani hengellisellä opettajallani ja johtajallani.
IHMISILLÄ näyttää olevan huolena saada syntymään uskovien yhteys.
Miksi me koetamme luoda sitä, mikä on vain ja yksin Jumalan työ – ja on jo olemassa?
Kuka tahansa, joka lähtee tekemisillänsä ja teorioillansa ”luomaan” kristittyjen yhteyttä, on tosi asiassa ensiksikin Jumalan tekojen arvostelija ja niitä parantelemaan pyrkivä, ja toiseksi, hän loukkaa Pyhää Henkeä tarjoamalla langenneen järjen ja lihan mahdollisuuksia johonkin, josta Jumala yksin vastaa kolmiyhteydessään.
Meidän parhaatkaan yrityksemme eivät voi korvata Jumalan työtä.
Meidän täytyy saada se armo, että saamme ihmiset katsomaan siihen, pitämään sitä pyhänä ja käyttäytymään sen mukaan, mitä kolmiyhteys luo ja valmistaa. Tällaisen työn Jumala on uskonut haltuumme. Meillä on siitä vastuu sellaisena kuin Jumala on sen antanut, eikä sellaisena, kuin millaiseksi me olemme sen tehneet.
Eri tavalla vaikka vesikasteesta ajattelevia ei voida yhdistää vaatimalla toisia luopumaan vakaumuksestaan ja sovittelemalla kaikkia yhteen malliin.
Emme me hengelliset johtajat mitään yhdistä.
Jumala yhdistää Kristukseen ja Pyhä Henki yhdistää ruumiin jäsenet yhdeksi kokonaiseksi toimivaksi pyhien yhteydeksi.
Todellinen pyhien yhteys on kokonaan toista kuin sovittelujen avulla aikaan saatu yhteisymmärrys.
HAEMME perusteita Herran Jeesuksen Kristuksen lauman yhteydelle.
Ensin huomaamme, että yhteydessä, joka jotakin merkitsee, on aina kysymys yksin ja ainoastaan uskovien yhteydestä. Lue: Joh. 17:20.
Ihmisten selitykset Kristuksesta vaihtelevat – mutta heidän kokemuksensa Kristuksesta ovat samanlaisia vanhan kadotessa ja kaiken tullessa uudeksi uudestisyntymisessä.
Todellisen Kristuksen todellinen kokeminen on lujempi side yhdistämään kuin eri mielipiteet vaikkapa vesikasteesta erottamaan.
Kristinuskossa on oleellista ja luovuttamatonta usko Jumalaan, Jeesukseen Kristukseen, Pyhään Henkeen, Raamattuun Jumalan täydellisenä ja lopullisena ilmoituksena, pelastukseen Kristuksen kautta. Kaikki muu on toisessa sijassa.
Johannes oli innokas puhtaan opin puolustaja (1 Joh. 4:1), mutta hän oli valmis näkemään ja tunnustamaan totisen kristityn jokaisessa ihmisessä, joka tunnustaa Jeesuksen Jumalan Pojaksi (1 Joh. 4:15).
Paavali kiivaili puhtaan opin puolesta (Gal. 1:6-9), mutta erehtyvään nähd
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.