joku kysymys

Ortodoksit ovat ihmisiä, missä muutkin tavalliset kuolevaiset. He iloitsevat hyvistä juomista ja ruoista, pukeutuvat muotivaatteisiin, meikkaavat, käyvät viihteellä yms. Emmehän me ole niin tiukkapipoisia säkkiin pukeutujia sirotellen tuhkaa päillemme, kuten eräät lahkolaiset. Katsokaa vaikkapa venäläisiä!

Tanssiminen, alkoholin nauttiminen, meikkaaminen, vaatteet, viihde tai teatteri ei ole kiellettyä yleensä. Tottakai jokaisella näistä asioista on ääripäänsä, jota kirkkokin voi paheksua.

Jokin näistä edellä mainituista asioista VOI toki muodostua synniksi; (näytelmä, jossa pilkataan Jumalaaa, rivo tanssi, alkoholin väärinkäyttö jne)
Kohtuus kaikessa on tärkeää.

Taide sinänsä ei ole syntiä,tai siitä nauttiminen.
Me olemme Jumalan kuvia ja meidän tulee pyrkiä Jumalaa kohti.On siis tiedostettava millä mielellä asioita katsoo ja tekee.Kun nämä edellä mainitut asiat tekee Jumalan kunniaksi, eikä itsensä kohottamiseksi, ollaan oikeilla jäljillä.

Onko sinulle jostain muodostunut sellainen käsitys, että ortodoksit olisivat tiukkapipoisia ja ilottomia ihmisiä? Se että papit viuhtovat kaduilla mustissa kauhtanoissa ei tee uskonnosta synkkää. Ortodoksisuutta voisi paremminkin kuvata ilon uskonnoksi, koska Kristuksen ylösnousemus on keskeisin asia.

Mielestäni nuo mainitsemasi asiat eivät itsessään ole syntiä elleivät ne saa elämässämme niin hallitsevaa asemaa, että ne alkaisivat loitontaa meitä Jumalasta.
Kuka tahansa meistä "voi tehdä mitä lystää", onhan meillä vapaa tahto, mutta esimerkiksi Lapinlahden linnut laulavat eräässä "veisussaan", että "Saako niin tehdä?"

Kirkko on antanut meille tietynlaiset kehykset, ei sen takia, että se haluaisi kahlita meidät, vaan siksi, että niissä puitteissa meidän on turvallista kulkea.

Tästä tuli muuten mieleen eräs keskustelu, jonka vähän aikaa sitten kävin. Puhe meni siihen, kun on ollut julkisuudessa keskustelua Kemin kirkkoherrasta, joka oli käynyt Alkossa. (kauhistus!)
Minä totesin siihen, että jos minulla on tarvetta käydä Alkossa, niin en siinä suhteessa jätä menemättä. Minulle vastattiinkin, että "sinähän olet ortodoksipappi, joten voitkin mennä".
- Eli ennakkoasenteet ovat ortodokseja kohtaan jo toisenlaiset.

Kuulin myös kertomuksen henkilöstä, joka halusi hakeutua töihin nimenomaan paikkakunnalle, jossa on paljon ortodokseja. Miksi?
- "Koska nämä ovat niin vapaamielisiä."

T: i Andrei "vapaamielinen"

Ei minulla ole mitään ennakkoasenteita ortodokseja kohtaan. Kyselin vain, kun en ollut varma, mutta olinkin olettanut, että ortodoksit ajattelevat vapaammin kuin eräissä lahkoissa joissa on kovin kireää.

Kiitos hyvistä vastauksista. En hae mitään hyväksyntää jollekin epämääräiselle "vapaamielisyydelle", mutta ajattelen niin, kuten täällä vastattiin, että kohtuudella ja nöyryydellä voi nauttia siitä, mikä on oikein.
Ortodoksisesta kirjallisuudesta olen saanut paljon lohtua, mutta juuri näistä asioista en ole lukenut mistään.

Minulla on jonkin verran kokemusta eräistä uskonnollisista piireistä ja se tuntuu kummalta ja väsyttävältä, kun tällaisia asioita seurataan, toinen toistaan seuraa, että meneekö se ravintolaan tai juoko olutta tai minkälaista musiikkia kuuntelee tai katseleeko televisiota. Ymmärrän kyllä, että elämä on kilvoittelua, mutta saa kai sitä jotain tehdä vai onko tarkoitus edetä aivan askeettiselle tasolle?

Olet poistanut kaksi täysin asiallista vietiäni.

Ilmoittasitko puhelinnumerosi, jotta voin keskustella kanssasi henkilökohtaisesti asiasta.

Näin todettiin n. 100-luvulla:

"For the Christians are distinguished from other men neither by country, nor language, nor the customs which they observe. For they neither inhabit cities of their own, nor employ a peculiar form of speech, nor lead a life which is marked out by any singularity. The course of conduct which they follow has not been devised by any speculation or deliberation of inquisitive men; nor do they, like some, proclaim themselves the advocates of any merely human doctrines. But, inhabiting Greek as well as barbarian cities, according as the lot of each of them has determined, and following the customs of the natives in respect to clothing, food, and the rest of their ordinary conduct, they display to us their wonderful and confessedly striking method of life. They dwell in their own countries, but simply as sojourners. As citizens, they share in all things with others, and yet endure all things as if foreigners. Every foreign land is to them as their native country, and every land of their birth as a land of strangers. They marry, as do all [others]; they beget children; but they do not destroy their offspring. They have a common table, but not a common bed. They are in the flesh, but they do not live after the flesh. They pass their days on earth, but they are citizens of heaven. They obey the prescribed laws, and at the same time surpass the laws by their lives. They love all men, and are persecuted by all. They are unknown and condemned; they are put to death, and restored to life. They are poor, yet make many rich; they are in lack of all things, and yet abound in all; they are dishonoured, and yet in their very dishonour are glorified. They are evil spoken of, and yet are justified; they are reviled, and bless; they are insulted, and repay the insult with honour; they do good, yet are punished as evil-doers. When punished, they rejoice as if quickened into life; they are assailed by the Jews as foreigners, and are persecuted by the Greeks; yet those who hate them are unable to assign any reason for their hatred." (Kirjeestä Diognetukselle, tuntematon kirjoittaja)

Suomeksi teksti löytyy teoksesta "Apostoliset isät" (Suom. Heikki Koskenniemi, 2. uud. p., Helsinki, 1989). Tämä englanninkielinen käännös on 1800-luvulta ja hieman vanhahtava, mutta saatavilla verkossa vapaasti ( http://www.ccel.org/fathers2/ ). Tekstiä käytetään usein yhtenä pohdinnan lähtökohtana kysymyksissä jotka käsittelevät kristityn suhdetta ns. maailmaan ja sen haasteisiin.

Lars Ahlbäck
Ortodoksisen teologian opiskelija (Joensuun yliopisto)