Toivon mukaan en elä vanhaksi! Mielummin vaikka tekisin itsemurhan kuin joutuisin siihen tilaan missä moni vanhus on nykyään! Aivan Ä L Y T Ö N T Ä meininkiä, muuta en siitä sano! Jos joku haluaa tuolla lailla kiikutella elämän ja kuoleman rajalla, niin siitä vaan, mutta minulle kiitos ei! Haluan Eurooppaan tarkempia ja parempia hoitotestamentteja, joilla voin itse valita saamani hoidon, sekä tapoja lievittää tuskia tehokkaammin. Elvyttäkää te skitsolääkärit minun puolestani vielä vaikka 100-vuotiaita kunhan ette koske minuun! Tämä on oma mielipiteeni!
Ei hoitoa minulle!
Vaeltaja
4353
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hollannissa kait on laillistettu eutanasia, jos en väärin muista.
monien mielestä vanhuus. Saattaapa kuitenkin olla, että aika parantaa, ja itsensä yllättäen moni nyt murhia kannattava huomaakin, että elämä voikin olla rikasta, vaikka esimerkiksi ei pystyisi liikkumaan vuoteestaan mihinkään.
Sitä voi harjoitella ja kuvitella makaamalla sängyssä ja antamalla ajatustensa lentää... Huomaa toivottavasti, että mielikuvituksellahan ei ole mitään rajoja, ja ihminen voi paikalla maatessaan omassa päässään kokea maan mahtavia seikkailuja!
Itse ainakin ajattelen, että kun olen viettänyt ainakin tähän asti TOSI aktiivista ja liikkuvaa elämää, ja jatkan samaan malliin toiset 50 vuotta, niin johan minun on aika saadakin makoilla rauhassa ja muistella maailman menoa ainakin kymmenen seuraavaa vuotta. Ja tosiaan kehitellä uusia juttuja omassa maailmassani oman pääni sisällä. En taatusti ikävysty, älkää nyt pliis ainakaan minua sitten eutanoiko!
Tällä kirjoituksella tarkoitan sanoa, että ei aina kaikki ole ihan sitä miltä toisesta ihmisestä ulospäin näyttää. Eivätkä asiat ole läheskään niin yksioikoisia kuin ne varsinkin nuoren ihmisen silmissä näyttävät. Tiedän että moni ajattelee mielestään vain vanhuksen parasta: vaan kun me emme voi tietää mikä on toiselle ihmiselle parasta, kun emme tiedä sitä omalla kohdallammekaan.
Varmaan monilla lukijoistakin on sen verran elämässään sattunut vaikeita asioita, että muistaa sellaisen päivän, kun tuntui, että johonkin ongelmaan, huoleen tai suruun ei ole mitään ratkaisua. Vaan kun on jotenkin jaksanut sen hetken yli, niin yllättäin elämä maistuukin taas hyvältä. Ja on pakko tunnustaa, että jos olisi päätynyt siihen äärimmäiseen ratkaisuun, olisi tehnyt virheen.
Ihmettelin vain tuota lukiessani, että minkä ihmeen virheen huomaa...siis sen, että on päättänyt elämänsä oman tai toisen toimesta? Eihän siitä enää itse tiedä mitään. Ei siis voi ajatella, että näin tehdessään (eutanasia) ihminen tekisi virheen. Elämä päättyy, eikä kukaan ole enää katsomassa ja katumassa sitä, että on kuollut.
vaan siinähän se virhe juuri tapahtuisi, että yksilö joka voisi edelleen toimia täysin elinkelpoisena yhteiskunnan ja oman yhteisönsä jäsenenä, poistuisi ennen aikojaan tästä maailmasta. Kyllä minusta on traagista, että monet esimerkiksi nuoret tekevät itsemurhan hyvinkin pinnallisten syiden takia. Tämän turhan itsemurhan takia jää jälkeen paljon surevia omaisia ja ystäviä, jotka kaiken lisäksi potevat syyllisyyttä tapauksen johdosta. Ja niin edelleen ja edelleen...
En ole koskaan yrittänytkään väittää, että kuolleena itse kuollut katuisi jotakin...