Olen täällä ollessani puolustanut karismaattisuutta. Kuulun itse luterilaiseen kirkkoon ja olen kastettu lapsena. Olen puolustanut aikuiskastetta, koska näen sen itse Sanasta olevan niin. Olen puolustanut sitä, että kukaan ei pelastu kasteen kautta, vaan ainoastaan yksin uskosta Jeesukseen Kristukseen. Olen puolustanut näkemystä siitä, että Jeesus tulee hakemaan omansa pois täältä ennen tätä ahdistuksen ja antikristuksen aikaa. Olen puolustanut sitä, että kukaan lapsi ei joudu helvettiin kuollessaan olipa hän kastettu tai ei. Olen puolustanut sitä, että kristittyjen kaikkialla pitäisi yhdistyä yhdeksi Kristuksen kirkoksi unohtaen opilliset erimielisyydet ja keskittymään Kristukseen joka on meidän Pää. Kaikkia näitä puolustamia asioita kohtaan on täällä noussut kritiikkiä ja aina joku on onnistunut tuomitsemaan asian saatanalliseksi.
Kaikki ne asiat mihin olen uskonut ovat tulleet minulle epävarmoiksi tämän seurauksena. Olen alkanut kyseenalaistamaan kaikkea. Olen tullut siihen tulokseen että mikään ei ole varmaa eikä mitään voi tunnistaa Jumalan Hengen työksi. Miksi? Koska saatana voi matkia kaikkea. Ei riitä Hengen hedelmät: ystävyys ja keskinäinen rakkaus. Saatana voi matkia sitä. Ei riitä Jeesuksen nimessä tehdyt teot: saatana voi hokea ja matkia tätäkin. Ei riitä uskovan yksilön kokema Jumalan rauha ja todistus sisällään siitä että tämä on Jumalasta: saatana voi vaikuttaa tunteisiimme että koemme väärää rauhaa. Ei riitä ihmisten kielillä puhuminen ja armolahjojen toiminta: saatana voi lähettää eksyttävän henkensä matkimaan Jumalan henkeä. Mitä jää jäljelle? Mikään ei riitä siis todisteeksi siitä että jokin asia on Jumalasta ja aidosta Pyhästä Hengestä lähtöisin! Rukoilen Jumalan johdatusta että löytäisin seurakunnan jossa Hän toimii, päädyn johonkin seurakuntaan--> Mistä voi olla varma että en olekaan saatanan harhaanjohtama koska ei ole mitään keinoa todistaa että asia on Jumalasta.
Raamatun oma keino: "Jokainen henki joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi lihaan tulleeksi, on Jumalasta". Ok, miten kysyä joltakin hengeltä onko tämä Jumalasta vai ei. Jos jossain ihmisessä on henki joka väittää olevansa Jumalasta, miten siltä voi kysyä varmuutta tähän. "Sinä henki, tunnustatko Jeesuksen Kristukseksi lihaan tulleeksi? - ihminen sanoo:"kyllä". Onko vastaus hengen antama vai onko se vaan ihmisen vastaus? Mistä voi olla varma? Miten käytännössä voi testata tätä? Mistään ei voi saada varmuutta!
Siispä: minulle ei ole seurakuntaa. Luen ja uskon vain Raamattuun ja luotan että Jumala Kristuksen ja Pyhän Hengen kautta kirkastaa minulle totuutensa...miten voin olla varma että jos jokin kirkastuu minulle, on Jumalasta...saatana voi matkia Henkeä ja valehdella minulle sekä johdattaa minut harhaan. Eli vain Raamatun Sanaa lukemalla löytyy oikea tie. Ei ulkopuolisia ei mitään. Totaalinen eristäytyminen. Koska mistään EI VOI OLLA VARMA! MIKÄÄN EI RIITÄ TODISTEEKSI SIITÄ ETTÄ JUMALAN HENKI TOIMII JUURI SIINÄ JA SIINÄ ASIASSA/SEURAKUNNASSA!
Aika epätoivoista vai mitä? Sen tämä keskustelupalsta on saanut minussa aikaan. Ehkä se on Jumalan työtä että Hän uudistaa minua tai ehkä se on saatanan työtä aiheuttaakseen minussa pelkoa, ahdistusta ja epävarmuutta ja epäuskoa. Mistä sitä tietää, kun mistään ei voi olla varma.
Siunausta silti!
Marko1977
Kaikki ne asiat mihin olen uskonut ovat tulleet minulle epävarmoiksi tämän seurauksena. Olen alkanut kyseenalaistamaan kaikkea. Olen tullut siihen tulokseen että mikään ei ole varmaa eikä mitään voi tunnistaa Jumalan Hengen työksi. Miksi? Koska saatana voi matkia kaikkea. Ei riitä Hengen hedelmät: ystävyys ja keskinäinen rakkaus. Saatana voi matkia sitä. Ei riitä Jeesuksen nimessä tehdyt teot: saatana voi hokea ja matkia tätäkin. Ei riitä uskovan yksilön kokema Jumalan rauha ja todistus sisällään siitä että tämä on Jumalasta: saatana voi vaikuttaa tunteisiimme että koemme väärää rauhaa. Ei riitä ihmisten kielillä puhuminen ja armolahjojen toiminta: saatana voi lähettää eksyttävän henkensä matkimaan Jumalan henkeä. Mitä jää jäljelle? Mikään ei riitä siis todisteeksi siitä että jokin asia on Jumalasta ja aidosta Pyhästä Hengestä lähtöisin! Rukoilen Jumalan johdatusta että löytäisin seurakunnan jossa Hän toimii, päädyn johonkin seurakuntaan--> Mistä voi olla varma että en olekaan saatanan harhaanjohtama koska ei ole mitään keinoa todistaa että asia on Jumalasta.
Raamatun oma keino: "Jokainen henki joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi lihaan tulleeksi, on Jumalasta". Ok, miten kysyä joltakin hengeltä onko tämä Jumalasta vai ei. Jos jossain ihmisessä on henki joka väittää olevansa Jumalasta, miten siltä voi kysyä varmuutta tähän. "Sinä henki, tunnustatko Jeesuksen Kristukseksi lihaan tulleeksi? - ihminen sanoo:"kyllä". Onko vastaus hengen antama vai onko se vaan ihmisen vastaus? Mistä voi olla varma? Miten käytännössä voi testata tätä? Mistään ei voi saada varmuutta!
Siispä: minulle ei ole seurakuntaa. Luen ja uskon vain Raamattuun ja luotan että Jumala Kristuksen ja Pyhän Hengen kautta kirkastaa minulle totuutensa...miten voin olla varma että jos jokin kirkastuu minulle, on Jumalasta...saatana voi matkia Henkeä ja valehdella minulle sekä johdattaa minut harhaan. Eli vain Raamatun Sanaa lukemalla löytyy oikea tie. Ei ulkopuolisia ei mitään. Totaalinen eristäytyminen. Koska mistään EI VOI OLLA VARMA! MIKÄÄN EI RIITÄ TODISTEEKSI SIITÄ ETTÄ JUMALAN HENKI TOIMII JUURI SIINÄ JA SIINÄ ASIASSA/SEURAKUNNASSA!
Aika epätoivoista vai mitä? Sen tämä keskustelupalsta on saanut minussa aikaan. Ehkä se on Jumalan työtä että Hän uudistaa minua tai ehkä se on saatanan työtä aiheuttaakseen minussa pelkoa, ahdistusta ja epävarmuutta ja epäuskoa. Mistä sitä tietää, kun mistään ei voi olla varma.
Siunausta silti!
Marko1977
Vastaukset 13
Vanhimmat
Musta sun ei kande keskittyy ekax seurakunnan tesimiseen vaan rauhan etsimiseen Jumalasta. Seurakunnasta löydät sitten niitä lähelläs olevia asioita. Voithan käydä kirkossa...
Vilkaisin tekstiäsi. Se on "aika kova juttu". Ei sinulle vaan niille jotka tällaista hämmennystä aikaan saavat. Itse pyrin vastaamaan tekstiisi jotain illalla, kun työt on hoidossa.
Jumalan armoa ja rauhaa sinulle. Lohdutukseksi (?) voin kertoa, että kun olemme ihastuneina löytäneet Jeesuksen Vapahtajaksemme ja pyrimme määrätietoisesti Häntä tuntemaan niin toteamme, että "pilvi ja pimeys on Hänen ympärillänsä" (Ps.97:2). Sen jälkeen, kun olemme ihmetellen, iloiten ja vapautuen havainneet, mitä Jeesus Kristus tekee, seuraa läpipääsemätön pimeys havaitessamme, KUKA HÄN ON. Olet tullut hyvälle paikalle. Kiitos Herralle.
tuntea täydellisenä rakkautena, sillä "täydellinen rakkaus karkoittaa pelon."
Sillä ei ole niinkään suurta merkitystä, miten pitkälle olemme päässeet oikeassa opissa. Luottamus siihen, että Jumala on, ja hän pelastaa Kristuksessa ne, jotka häntä etsivät.
Voimme perustella luottamustamme vaikka psalminkirjoittajan sanoilla: "Sinun omasi minä olen, pelasta minut, SILLÄ SINUN ASETUKSIASI MINÄ KYSYN", (119:94).
Toinen samantyylinen kohta on Ps. 9.11; "Ja sinuun turvaavat ne, jotka sinun nimesi tuntevat; sillä SINÄ ET HYLKÄÄ NIITÄ, JOTKA SINUA ETSIVÄT, HERRA."
Jo nämä kaksi raamatunkohtaa todistaa, että niin kauan kun etsimme Herraa ja hänen asetuksiansa, olemme hänen omaa omaisuutta.
Kysytään Herraa ja hänen voimaansa!
Jeesuksen antamaan henkeen joka on sydämessäsisillä Henki rinssani todistaa,että olen Jumalan lapsi. Se on se sinetti,joka takaa ,että olet uudestisyntynyt,on yhtä kuin Kristuksen sisäinen tunteminen,siinä se on !
Epäilykset kuuluu uskovaisen elämään,niitä vaan tulee,mutta uskolla sammutaetaan kaikki pahan palavat nuolet.
Siunausta sinulle ,ole luja ja ole rohkea,kyllä Herra sen tekee. Odota Herraa minun sieluni,vielä minä saan nähdä Jumalani ihanuuden !
Lue Psalmeja,siellä on Daavidin kokemuksia samoista taisteluista joista kommentissasi kerroit !
Jh 8:31 Niin Jeesus sanoi niille juutalaisille, jotka uskoivat häneen: "Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani.
Jh 17:17 Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus.
(Jos srk:ssa lipsutaan sanasta ja pidetään Jumalan käskyjen/sanan noudattajia lakihenkisinä,silloin ollaan jo sivuraiteilla.)
Jh 8:44 Te olette isästä perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa. Hän on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa hän ei pysy, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä.
Jos meidän luottamuksemme on toinen toisiimme tai kirkkoihimme, emme voi olla koskaan varmoja.
Voimme luottaa Jeesukseen ja vasta Hänen kauttaan muihin.Toisinpäin pysymme jatkuvassa epävarmuudessa.
Kiinnitäessämme uskomme Jeesukseen emme ole toinen toisemme tuomareina emmekä toistemme tuomittavina.
Jeesus on tie, totuus ja elämä.
Marko-ystävä, minäkin olen ollut huolestunut täsätä palstasta. Minusta nämä uskonto-alueen keskustrekut eivät ole rakentavia. Sitäkö Jeesus todella haluaa, että me sätimme ja tuomitsemme toisiamme. Ahdistaa minuakin tällainen. Olen itse ajatellut, että teen parannusta tämän palstan seuraamisesta. Käytän sen ajan rukoukseen ja Sana lukuun. Olen täysin avoimena Herrani edessä, niin rehellisenä kuin voin. "Totuutta sinä
tahdot salatuimpaan saakka."
Ja rakas Luojamme ja Lunastajamme näkee kaiken ja sitä minun ei tarvitse pelätä, kun turvaudun Jeesuksen sovitustekoon.
Luotetaan, Marko, siihen Jeesuksen sanaan, että kukaan ei voi riistää meitä hänen kädestään. Ja Paavalin toteamukseen, että mikään ei voi erottaa meitä Kristuksen rakkaudesta.
Jätetään tämä hikinen areena, jossa toiset kristityt arvioivat ja mitätöivät puolin ja toisin toistensa uskoa. Mutta Kristuksen uskollisuutta ja rakkautta he eivät voi mitätöidä. Siihenhän me uskomme, emmekä omaan oikaoppisuuteemme. Rauhaa, veli.
kertomus vanhasta kirkkoisästä, joka oli neuvonut etsivää ihmistä. En tiedä soveltuuko kertomus tähän enkä muista kuinka se tarkasti kerrottuna meni mutta jostain syystä se nyt tuli mieleeni ja sisältö on jotensakin tällainen: Ihminen etsi Jumalaa mutta ei löytänyt. Sitten hän etsi sisältöä ja tarkoitusta elämäänsä tekemällä ja harrastamalla hyviä asioita mutta ei löytänyt. Sitten hän etsi toista ihmistä ja löysi kaikki kolme.
Ehkä ei ole hyväksi liikaa pohtia näitä asioita ja kulkea vain "pää pilvissä". Siitä saa ainakin päänsärkyä ja murheellisen muodon. Elämällä kai oppii elämää ja Jumalahan on tehnyt tiet suoriksi, ihmiset itse tekevät niihin kaikenlaisia kiemuroita.
Niin se päivä meni kuin siivillä ja nyt istahdin netin äärelle, mutta enpä jaksa enää mitään järkevää kirjoittaa, vaikka aamulla lupasin. Anteeksi.
Opimme tästä taas kerran kertauksena, että älä lupaa jos et voi pitää lupaustasi.
Jumalan rauhaa ja hyvää yötä kaikille sivulla kävijöille.
Tekstisi tuntui tutulta. Ajattelen, että keskustelupalstojen kautta monet asiat vääristyvät ja kärjistyvät, siksi olen alkanut harventaa omia käyntejäni. Toisaalta, olen myös huomannut, että epävarmuus ei ole niin hirveän vaarallista ei se merkitse jumalasuhteen kriisiytymistä. Elämä on vain monimutkainen ja Saarnaajan sanoin "täynnä levottomuutta". Jumala säilyy meille mysteerinä, joka lopullisesti avautuu vasta sitten, kun näemme hänet kasvoista kasvoihin. Eri ihmisillä on varmaan erilainen epävarmuuden sietokyky, mutta jokainen voi kuitenkin oppia ja kasvaa. Epävarmakin usko riittää JUmalalle. Minua tämä usko on opettanut kuuntelemaan muita ja arvostamaan kovasti omaa luterilaista kasvualustaani.
joka todella on joskus noin,kun kirjoitit,joku apostoleista,en nyt muista kuka heistä,mutta Raamatusta tämä sana löytyy. "älkää pelästykö,jos teistä tuntuu,että teille tapahtuu ikään kuin jokakin outoa," tuo tilasi siis todistaa vain,että olet tusrvassa Herran suojaavien siipien allaUsko on niin suuri mysteeri jokatapauksessa,niikuin Jumalakin,että vajavaisina ihmisinä voimme joutua kokemaan monenlaisia tuntemuksia,mutta meidän tehtävämme on ,ja saame kiittä joka tilassa,niin sinä myöskin siinä tilasa kuin nyt olet,avauksen kirjoittajalle siis,ja miksei meille kaikille se sovi yhtälailla!
ja koroitamme Häntä ennemmin kuin itseämme, voimme kyllä olla varmoja Jumalan johdatuksesta. Jos me tunnemme oman syntisyytemme ja olemme sydämessämme nöyriä, on Hän meidän kanssamme. Raamattua tulee myöskin tuntea ja uskovien yhteydessä tulee kasvaa. Joku voisi nyt sanoa, että minä se täällä koroitan itseäni, mutta niin se ei ole, koska kukaan ei tiedä, kuka olen...
Tämä vain tällaisena ennakointina...
Kirjoituksesi oli kuin minun kirjoittamani. Ahdistaa kun mihinkään ei voi luottaa täysin, aina saa pelätä, että onkohan saatana asialla tässäkin jutussa.. ja melkeinpä kaikki pelko ja epäilys o tullut tälläisten sivujen kautta, kunpa ei koskaan olisi avannutkaan näitä sivuja.
Olen pari vuotta ollut uskossa, minulla ei ole armolahjoja, en ole "kuullut" Jumalan puhetta, en ole täyttynyt pyhällä hengellä... nyt moni varmaan sanoo, etten ole kunnon uskovainen, niin luulen kyllä itsekkin. On tämä uskontie vaikea, mutta rukoillen ja Sanaa lukien meinaan jatkaa. Toivottavasti joskus tulee sata prosenttinen varmuus, että Pyhä Henki on kanssani.. sellainen varmuus, ettei tarvitse miettiä. onko tämä saatanasta vai ei..