Olen nuori diabeetikko jolla on vuosien kokemus sairauden kanssa elämisestä. Olen viimeisten parin vuoden aikana kärsinyt itsetuhoisista ajatuksista ja kokenut muutenkin epäreiluutta siinä, että olen saanut niin vaikean sairauden. Olen siksi jopa harkinnut itsemurhaa, koska parannuskeinoa diabetekseen ei ole (paitsi haimansiirto mutta se onkin vain eliitille) ja pelkään jatkuvasti sitä, että saan shokin tai että sokerini ovat sekaisin. Suoraan sanoen, en jaksa sellaista.
Vastaukset 4
- Anonyymi
Oletko saanut tukea ja apua hoitajalta tai lääkäriltä? Vertaistukea? Kannattaa puhua diabeteshoitajalle ihan suoraan peloista ja hoitoväsymyksestä, varmasti lähes jokainen diabeetikko kokee näitä tunteita joskus, minä myös. Turvallisuuden ja hallinnan tunne kasvaa, kun saat käyttöösi sinulle parhaat mahdolliset hoitovälineet ja insuliinit. Ja rutiinit, ne tasoittaa diabeetikon elämää, vaikka tuntuu että saattavat rajoittaakin.
- Anonyymi
Kyllä ykköstyypin diabeetikkokin voi elää hyvän elämän vanhuuteen saakka. Jos hoito pistoksineen tuntuu hankalalta, kerro siitä hoitohenkilökunnalle, voisit ehkä saada insuliinipumpun, jolloin ei tarvitsisi enää murehtia noita verensokeriarvojen heilahteluja. Insuliinipumppu vastaa jo melko paljon haiman toimintaa ja niitä kehitellään vielä lähemmäs tekohaimaa.
- Anonyymi
Alhaiset kolesterolit aiheuttavat itsemurha viettiä.
Elämä ei ole reilua eikä koskaan tule olemaan reilua. Tuosta huolimatta ykkösten elämä helpottuu koko ajan.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 791292
- 721184
- 781031
- 95879
Jasmin vauhdissa
Kyllä pitää Jassulla kiirettä, kun yhtenään menoa mun äidin, isäpuolen ja Markon kanssa Ossianin ollessa tietysti sulois256825- 49767
- 29739
- 55683
- 72669
- 44602