Olen nuori diabeetikko jolla on vuosien kokemus sairauden kanssa elämisestä. Olen viimeisten parin vuoden aikana kärsinyt itsetuhoisista ajatuksista ja kokenut muutenkin epäreiluutta siinä, että olen saanut niin vaikean sairauden. Olen siksi jopa harkinnut itsemurhaa, koska parannuskeinoa diabetekseen ei ole (paitsi haimansiirto mutta se onkin vain eliitille) ja pelkään jatkuvasti sitä, että saan shokin tai että sokerini ovat sekaisin. Suoraan sanoen, en jaksa sellaista.
Diabetes ja itsetuhoisuus
Anonyymi
41430
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Oletko saanut tukea ja apua hoitajalta tai lääkäriltä? Vertaistukea? Kannattaa puhua diabeteshoitajalle ihan suoraan peloista ja hoitoväsymyksestä, varmasti lähes jokainen diabeetikko kokee näitä tunteita joskus, minä myös. Turvallisuuden ja hallinnan tunne kasvaa, kun saat käyttöösi sinulle parhaat mahdolliset hoitovälineet ja insuliinit. Ja rutiinit, ne tasoittaa diabeetikon elämää, vaikka tuntuu että saattavat rajoittaakin.
Kyllä ykköstyypin diabeetikkokin voi elää hyvän elämän vanhuuteen saakka. Jos hoito pistoksineen tuntuu hankalalta, kerro siitä hoitohenkilökunnalle, voisit ehkä saada insuliinipumpun, jolloin ei tarvitsisi enää murehtia noita verensokeriarvojen heilahteluja. Insuliinipumppu vastaa jo melko paljon haiman toimintaa ja niitä kehitellään vielä lähemmäs tekohaimaa.
Alhaiset kolesterolit aiheuttavat itsemurha viettiä.
Elämä ei ole reilua eikä koskaan tule olemaan reilua. Tuosta huolimatta ykkösten elämä helpottuu koko ajan.