Siviilissähän ei kukaan haluaisi olla se viimeinen ja ulkopuolelle jäävä?!
Tiedättekö mikä on armeijassa meidän tuvassa se oudoin, hiljaisin ja heikoin suorittaja?
No tietysti omaa porukkaa, jolle ei vittuile muut kuin me omasta porukasta. Ja ei koskaan liikaa, hän saa antaa samalla mitalla ja asia unohdetaan.
Samanlaista kaveruutta ei sivaripuolella koeta, kuin hyvin hyvin harvoin. Jo pelkästään sen takia kannattaa armeijaa harkita.
Aina kun armeijakaverin tapaa vuodenkin päästä, on se sellainen hetki että pitää sitä vähintään yhdellä oluella käydä ja muistella "kovia aikoja" :)
Tiedättekö mikä on armeijassa meidän tuvassa se oudoin, hiljaisin ja heikoin suorittaja?
No tietysti omaa porukkaa, jolle ei vittuile muut kuin me omasta porukasta. Ja ei koskaan liikaa, hän saa antaa samalla mitalla ja asia unohdetaan.
Samanlaista kaveruutta ei sivaripuolella koeta, kuin hyvin hyvin harvoin. Jo pelkästään sen takia kannattaa armeijaa harkita.
Aina kun armeijakaverin tapaa vuodenkin päästä, on se sellainen hetki että pitää sitä vähintään yhdellä oluella käydä ja muistella "kovia aikoja" :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei voi muuta todeta, kuin että hyvin sekava kirjoitus. Varsinaista pointtia ei ollut.
Älä puhu paskaa. Kukaan intin suorittaneista tutuistani ei koskaan puhu inttikavereistaan - koska sellaisia ei ole. Jos jonkun jossain tunnistaakin, niin kuulemma edes moikata. Toki voi olla että aloittajalla on ollut paljonkin helliä hetkiä kaminan kipinän loisteessa, että niitä kelpaa muistella oikeen porukalla...
Kovia aikoja armeijassa...röhönauroin oikein makeasti.
No eipä se erityisemmin raskasta todellisuudessa ole. Toisin kun kirjastotätinä oleilu.
Tuttavani lapsenlapsi suoritti siviilipalvelun koronapandemian pahimpana aikana. Hän suoritti sen etänä mummolansa makuuhuoneenssa läppärillä. Sai siinä nuori karju mahtavat isänmaan palvelukokemukset. Omaan muistipiirini on tallentunut 60-luvun inttireissusta mm. se, että ensimmäisen viikonloppuloman sain 5:nviikon "palveluksen" jälkeen. Se jäi hyvin mieleen, että kaveria ei jätetty koskaan, hikisillä alkuaikojen metsäjotoksilla parempikuntoiset kantoivat aina heikompikuntoisten kamoja ettei aikataulu kussut. Loppupeleissä porukan kunto oli parantunut lähes meidän, maalta tulleiden hyväkuntoisten jullikoiden tasolle. Hesalainen humanistikin kantoi varustuksiaan puolen metrin lumihangesssa tyylikkäästi puolen vuoden treenin jälkeen. Jälki on näkynyt työelämässä. Miestyöpaikoilla, ainakin suurten ikäluokkien porukoissa oli aina hyvä yhteishenki. Toisin kuin naisvaltaisilla aloilla . Naiset eivät olleet intissä oppimassa yhteishenkeä.