Unohdin vaihtaa paikkaa ja elämän laatu paheni

En viitinyt vaihtaa maisemia ja huomasin kuinka masennuin.
Hitto.
Elämän laatu laski laskemistaan.
Rupesin nähdä näkyjä.
Masennus oli pesunkestävä.
Ja sitten vielä nämä uudet tosikaverit!
Vittu kun ajattelevat paskaa minun aivoihini.
Häipykää.
Nousen ja lähden liikkeelle.
Niin kuin esi-isämme tekivät Australiassa, Afrikassa.
Heillä ei ollut mitään mukana, mutta kaiken sai matkan aikana.
Kävelivät ilman päämäärä.
Se unohtuu iän tultaessa.
Tahdon rauhaa mutta ne kävellä.
Käyttävätkö ihmiset päihteitä siksi, että eivät kävele ja ovat paikoillaan ilman että tahtovat kärsiä.