Isä Robert de Caluwe In Memoriam

Muistan Isä Robertin kaisankodin torstai illoista silloin kun hän oli vielä terve. Ennen hevosen selästä putoamista ja lonkkaleikkausta. Hän oli erittäin huumorintajuinen, kertoen ensi kokemuksiaan suomesta kuinka kaikki oli outoa. Olen nähnyt tekemiään ikoneita ja pidin hänestä.
Jos uskonto on iloa niin sitä hän osasi tuoda meille taviksille.
Siunattua matkaa kotiin ja kiitos niistä opetuksista joita jaoit.

Iankaikkinen muisto!

Kristus nousi kuolleista!

Minäkin kävin joskus hänen luonaan.

Saata, oi Kristus, palvelijasi isä Robertin sielu lepoon sinne, missä ei ole kipua, ei surua, ei huolia, eikä ahdistuksia, vaan loppumaton hyvä elämä! Amen

oli suuri persoona ja suuri henki - legenda jo eläessään.
Minulla oli tilaisuus olla muutaman kerran isä Robertin toimittamassa pyhässä liturgiassa Myllyjärvellä ja Helsingissä. Pyhän Marian kirkossa (omistettu Autuaan neitseen Marian kuolonuneennukkumisen muistolle) Meilahdessa isä Robert kävi aikoinaan säännöllisesti saarnaamassa messussa. Saarnansa hän aina päätti valitteluun siitä, että joutuu poistumaan kesken messun, koska on kiire Myllykärvelle toimittamaan pyhää liturgiaa...
Isä Robert oppilaineen järjesti usein ikoninäyttelyjä. Kerran keskustelin hänen kanssaan Kristuksen Käsittätehdystä ikonista.
Kysyin, että onko mallina ollut Torinon käärinliina. Isä Robert innostui aiheesta ja kertoi olevansa aivan varma, että ikonin malli on ollut samainen liina.
Ikuinen muisto!

Toukokuun kuudes päivä 1993 oli aurinkoinen ja lämmin. Olimme kokoontuneet isä Robertin 80-vuotisjuhlille Espoon Myllyjärvelle, Ekumeeniseen keskukseen. Väkeä oli paljon, sillä isä Roobertilla oli laaja tuttavapiiri, ei yksin Suomesta, vaan eri puolilta maailmaa.
Ilmapiiri tilaisuudessa oli sanan parhaimmassa merkityksessä ekumeeninen. Oli katolilaisia, ortodokseja ja protestantteja. Isä Robertin ohella mieleeni jäi piispa Paul Verschuren, kultivoitunut, joviaali ihminen. Meitä ortodokseja, joukossa useita Helsingin seurakunnan pappeja, hän kohteli veljellisesti ja suurella lämmöllä.
Tuo tilaisuus jäi mieleeni pysyvästi.

Olkaa iäti muistetut isät Robert de Caluwe ja Paul Verschuren.

Olen käynyt vain kerran hänen keskuksessaan, mutta se oli hyvin vaikuttava juttu. Seuraavan kerran näin hänet istumassa eturivissä, kun seurasin Jäähallin parvelta paavi Johanns Paavali II:n toimittamaa messua.

Siinä oli pappi, joka eli niinkuin opetti. Kestää kauan, ennen kuin ilmaantuu toinen hyvä mies.

Father Robert oli historian opettajani koulussa. Kävin hänen luonaan Ekumeenisessa keskuksessa ja mieleeni jäivät koira Kulta sekä hevonen Suri, jolla myös ratsastin.