Miksi luullaan?

Ilmeisesti alkuperäinen henkilö on törmännyt ateistiin joka ei jätä häntä rauhaan mielipiteidensä kanssa...

Kenties tuo ateisti on joskus törmännyt uskovaiseen joka ei jättänyt ateistia rauhaan mielipiteidensä kanssa...

Ehkäpä ateisteja ja uskovaisia ajaa sama tarve kertoa muillekin totuudesta jonka he tuntevat. Herättää nuo nukkuvat ihmiset tajuamaan se maailma jossa he elävät! Pelastaa heidät kun vielä on aikaa...

Ainakin minä ateistina olisin onnellinen jos saisin yhdenkin mormonin tai jt:n käännytettä ateismiin, mutta eipä näin taida käydä...



Ja sitten asiaan.

Uskonto on rakennelma jota vastaan voi ja pitääkin hyökätä sen tunkeutuessa ihmisten tavallisen elämän alueelle. Kun paavi sanelee ihmisille ohjeita lisääntymiseen liittyen, ei perusteluksi voida hyväksyä uskontoa ja elämänfilosofiakin vain pitkin hampain. Kun joissain islamilaisissa maissa julistetaan pyhää sotaa amerikkaa vastaan, ei sitä saa vain hyväksyä. Uskontoja on vastustettava aina kun ne antavat neuvoja niille jotka eivät niitä pyydä tai vaativat omien ohjeidensa seuraamista.

Usko on ihmisen henkilökohtainen asia. Jokainen uskoo johonkin. Joidenkin uskon kohde on paremmin perusteltu kuin toisten, mutta ei kukaan voi sanoa että uskosi on väärä - uskon kohde voidaan toki todistaa vääräksi, mutta sehän on eri asia. Ei se että on todistettu että maailmankaikkeus on huomattavasti 6000 vuotta vanhempi estä ihmisiä uskomasta kirjaimellisesti nuoren maan "teoriaan", eikä se saisikaan. Se taas jos moiseen soopaan uskovat yrittävät uskoaan levittää on järjetöntä ja silloin heitä saakin hieman kurnuttaa. :)

Eli: jos uskot syvästi henkilökohtaisella tasolla, niin ole hyvä vaan. Jos tulet uskostasi tänne väittelemään, niin varaudu siihen että kolhituksi tulet...

..kirjoittaja itse syyllistyy siihen, mitä moittii toisissa.

Ensinnäkin yleistät ateistit ymmärtämättömiksi, ja kaiken kukkuraksi määrität ateistin "luulot" heidän puolestaan päin honkia.

>>Miksi ateisti ei ymmärrä, että usko on persoonallinen minä-sinä suhde Jumalaan, jonka puhuttelemaksi uskova on elämässään tavalla tai toisella tullut>Onko ateistin mahdotonta käsittää, että usko on monille elämää kannatteleva voima.>IHMISTÄ ja hänen vakaumustaan ei pitäisi nolata ja pilkata. Sellainen on huonoa käytöstä, sivistymättömyyttä

En kiistä, etteikö kuvailemiasi ateisteja olisi olemassa. Suurin osa ei kuitenkaan ole niin jälkijättöisiä, kuin tekstisi antaa ymmärtää. Minusta syyllistyt melko ikävään yleistämiseen.

On olemassa myös uskovaisia, jotka eivät kerta kaikkiaan käsitä, kuinka ateisti voi olla uskomatta ja vieläpä olla onnellinen. En minäkään silti pidä kaikkia uskovaisia suvaitsemattomina ja ymmärryskyvyltään rajoittuneina.

ps. Ateismissa ei luulla yhtään mitään noista mainitsemistasi asioista, tuhannennen sadannen kerran: ateismi on vain ja ainoastaan uskon puutetta jumaliin (ei uskota/tiedetään etteivät ole totta). Kaikki luulemiset, kuvittelemiset ja arvot perustuvat muihin asioihin kuin ateismiin.

Itse ymmärrän subjektiivisen uskon ja minusta se on jopa erittäin kunnioitettava asia.

Sen sijaan en todellakaan ymmärrä uskomista jonkin dogmin (esim. Kristinusko, Islam) mukaan. Kyllähän esim. Kristinusko periaatteessa esittää, että Jumalasta voidaan TIETÄÄ jotain, miksikäs sitä muuten luettaisiin Raamattua. Mikä Raamttu viime kädessä on? Eikö se ole muka dogmiin uskovalle todiste Jumalan olemassa olosta? Tavallaanhan Raamattu ym. ohjastavat eräänlaiseen kollektiiviseen käsitykseen uskosta ja Jumalasta/jumalista, mikä tuntuu mielestäni hyvin omituiselta ajatukselta ja jotenkin perimmiltään koko usko -käsitteen vastaiselta. Nimittäin jos on kollektiivinen käsitys jostakin niin voidaan hyvin puhua uskon sijaan periaatteessa tiedosta (ko. ryhmän sisällä) suhteessa käsillä olevaan objektiin.

Minusta sellaiselta uskovalta joka uskoo jonkin dogmin mukaan on täysin oikeutettua kysellä noita esiin tuomiasi asioita. Mutta ei kyse halventamisesta ole.

Sen sijaan (puhtaan?) subjektiivisen uskon kyseenalaistaminen ei ole mielestäni järkevää.

Miksi ateismissa luullaan, että usko on:

a) todistelun asia
= jos haluat käännyttää ateistin, se onnistuu parhaiten todisteiden avulla.

b) totena pitämisen asia
= koska 'jotkut' uskikset pitävät sitä niin totena, että ovat valmiita kuolemaan ja tappamaan sen takia.

c) tietämisen ja historiallisuuden asia

=Puhutaanko nyt raamattuun uskomisesta vai jostain satunnaisesta fantasia kirjasta?

d) luulemisen asia

=On joko luulo tai tieto, vai keksitkö jonkun kolmannekin vaihtoehdon?


Miksi ateisti ei voi ymmärtää, että usko on luja luottamus Jumalaan, ojentautuminen sen mukaan mikä ei näy.

=Kyllähän sen ymmärtää että pieni lapsi saa turvaa
näkymättömästä ystävästään.
Mutta sitten kun lapsi tappaa jonkun ja sanoo syyksi, että näkymätön ystävä käskin niin ymmärrys alkaa vähän vähentyä.

Miksi ateisti ei ymmärrä, että usko on persoonallinen minä-sinä suhde Jumalaan, jonka puhuttelemaksi uskova on elämässään tavalla tai toisella tullut.

=Näkymätön mielikuvitus ystävä ehkä 'puhuttelee'
lasta, mutta tuskin muuten kuin lapsen omassa mielikuvituksessa.

Onko ateistin mahdotonta käsittää, että usko on monille elämää kannatteleva voima.

=Sääliksi käy moisia ressukoita.

Voisiko ateisti koskaan ymmärtää, että toisen ihmisen koko elämää koskettavaa ja jäsentävää asiaa, niin tuota IHMISTÄ ja hänen vakaumustaan ei pitäisi nolata ja pilkata. Sellainen on huonoa käytöstä, sivistymättömyyttä (jos sellaista esim. täällä joskus sattuisi tapahtumaan)

=täytyyhän ateistienkin jostain repiä huumoria :)
Mutta totta puhuen jatka uskomista vain, maailma olisi paljon tylsempi paikka ilman sinunkaltasiasi.

a) Ei ateisti noin yleisesti luule (ainakaan kaikki ateistit). Mutta omalta kohdaltaan hän vaatii todisteita voidakseen uskoa juamalaan/liin

b) Mitenpä voisi pitää totena sellaista johon ei itse usko ja jolle ei ole muita todisteita kuin vanhat tarinat ja ihmisten subjektiiviset kokemukset

c) Joillekin usko ilaman hyväksyttävää tietoa on mahdottomuus.
Tuota historiallisuus kysymystä en ymmärrä? Kaikilla uskonnoilla on yleensä historiallisia kiinnekohtia. Jokainen hyvä tarinankertoja tekee tarinastaan uskottavan sitomalla sen olemassaoleviin kiinnekohtiin (maantiede, henkilöt ym. ihmisten luonnokset). Sen taidon pyhienkirjojen kirjoittajatkin hallitsivat ja kirjooitusten kopsaajat täydensivät omasta mielikuvituksestaan kumpuavilla jutuilla pahimmat puutteet ja mokat.

d) Jos ei itse usko, koska ei ole todisteita uskon puolesta, niin silloin kokee uskovan vain luulevan olemattomia.

Minä itse ateistina olen aina ollut sitä mieltä, että usko on monille ihmisille hyvä ja monesti välttämätön asia. Jumala antaa turvaa ja selkänojan, jonka taakse on hyvä paeta kun alkaa liiaksi ahistamaan ja pelottamaan. Ja jos ja kun usko pidetään henkilökohtaisena asiana eikä aleta sitä tuputtamaan väkipakolla muille eikä aleta sen varjolla tuomitsemaan ja luokittelamaan muita ihmisiä, niin usko on ihan ok. Mutta sitten kun aletaan tuomitsemaan, tuputtamaan, luokittelamaan, syrjimään ja sortamaan toisin uskovia ja uskomattomia, ollaan uskossa totaalisen hakoteillä.

Toisaalta vaikka uskonkin hyvä asia joillekin ihmisille, on se toisille täysin tarpeetonta. Siksi en itse usko.

Miksi uskovien on niin vaikea tajuta, että joku ei usko eikä jumalia tarvitse?

Voisit oikeastaan vastata omiin kysymyksiisi meille vaihtamalla ateistin tilalle uskovan:: Miksi uskova ei voi ymmärtää, että ateismi on ...?

Ateistin käsityksen mukaan usko tosiaan on joko todistelun,totena pitämisen ja tietämisen asia.
Tai sitten se on historiallisuuteen pohjaavaa luulemista.

Ateistille asia on näin.
Syykin on yksinkertainen:He eivät usko mihinkään "henkilökohtaiseen suhteeseen kaikkivaltiaaseen".
Ehkä sen takia,että siitä ei ole havaintoja...

Ateistit kokevat käännyttämisen ahdistavana.
Vaikka yhdestä uskovaisesta pääsisi eroon,niin aina tulee seuraava.
Se käy tiedättehän aika ahdistavaksi.

Se on sama,kun ateistit käännyttäisivät Sinua kadulla pois omasta maailmankäsityksestäsi haukkumalla(syntinen olet huonompi) ja uhkailemalla(jos et käänny,kidut ikuisesti liekeissä)
Ateisti kokee käännytystyön nimittäin juuri noin.
Kenties siksi,että ainoataan kiihkeimmät uskovat käännyttävät:Ateisti siis törmää vain siihen 'pahimpaan jengiin'.
Harvalla on kokemuksia normaaleista uskovaisista jotka osaavat jättää ateistinkin rauhaan ja osaavat arvostaa eri aatesuuntauksia niinkuin toivoo omaansa arvostettavan.
Tämän vuoksi ateisteilla ei ole 'positiivisia' kokemuksia uskovaisista.

Kyllähän siinä vähemmästäkin muuttuu vihamieliseksi..

"usko on luja luottamus Jumalaan, ojentautuminen sen mukaan mikä ei näy"

Juuri siksi sinun olisikin syytä uskoa oikeaan jumalaan, Semokseen. Nyt sinulla menee kaikki rukoilemiset ihan hukkaan.

"usko on persoonallinen minä-sinä suhde Jumalaan, jonka puhuttelemaksi uskova on elämässään tavalla tai toisella tullut"

Älä siksi anna petkuhuiputtaa itseäsi, vaan vaihda rohkeasti Semoksen leiriin.

"usko on monille elämää kannatteleva voima"

On ja siksi ei kannatakaan kauan kelluksia vuotavalla pelastuslautalla. Astu Semos-paattiin!

"Voisiko... ymmärtää, että toisen ihmisen koko elämää koskettavaa ja jäsentävää asiaa, niin tuota IHMISTÄ ja hänen vakaumustaan ei pitäisi nolata ja pilkata"

Jos joku on päättänyt ottaa esim. Mustanaamion tarinat ihan tosissaan, minun velvollisuuteni on ainakin yrittää saada hänet tajuamaan oma mielettömyytensä. Ei voi mitään, jos hän tulkitsee naurettavan asian nauramisen pilkaksi.

"Miksi ateisti ei voi ymmärtää, että usko on luja luottamus Jumalaan, ojentautuminen sen mukaan mikä ei näy."

Kyllä minä ainakin ymmärrän. Mutta itse henkilökohtaisesti en pysty luottamaan mihinkään näkymättömään, jonka olemassaolosta ei ole kunnon todisteita. Hienoa jos itse voit.

"Miksi ateisti ei ymmärrä, että usko on persoonallinen minä-sinä suhde Jumalaan, jonka puhuttelemaksi uskova on elämässään tavalla tai toisella tullut."

Miksei uskova ymmärrä, että ateistilla ei ole tuota minä-sinä suhdetta Jumalaan. Ehkä jumalasi ei pidä skeptikoista ;) Minulla on kuitenkin minä-sinä suhde ympäröivään maailmaan. Ehkä sinä kutsut tuota maailmaa Jumalaksi ja minä "pelkäksi" elämäksi?

"Onko ateistin mahdotonta käsittää, että usko on monille elämää kannatteleva voima."

Tottakai on! Joillekin usko Jumalaan on elämän sisältö ja merkitys, toisille ei. Usko antaa voimaa ja lohtua. Jos on uskoa, on toivoa. Uskon kohteella tai totuusarvolla ei ole väliä.

"Voisiko ateisti koskaan ymmärtää, että toisen ihmisen koko elämää koskettavaa ja jäsentävää asiaa, niin tuota IHMISTÄ ja hänen vakaumustaan ei pitäisi nolata ja pilkata."

Sama koskee myös uskovien kritiikki joka kohdistuu ateisteihin. Itse ainakin otan erilaiset käännyttämisyritykset loukkauksena. Mitä mieltä sinä olisit, jos tulisin soittamaan ovikelloasi ja kertomaan ilosanomaa, että Jumalaa ei ole?

Miksi uskossa olevat uskovat uskovansa samaan jumalaan? Miksi asiasta ei edes keskustella? Ja miten sen saisi selvillekään kun siitä puhuminen on TABU.

Kolmanneksi jos olet tyytyväinen uskoosi, ole tyytyväinen uskoosi. Tyytyväisellä ei ole tarve taivuttaa puolelleen erimieltä olevia. Mitäs puolustelet. Usko jos huvittaa.

Toiset uskoo horoskooppiin, toiset saatanaan tai mihin vaan...

Ei uskovaiset onnistu saamaan muita ihmisiä samaan purkkiin.

Ateisti ymmärtää uskon luonteen ja kuinka sitä ei kannata todistaa oikeaan tai väärään. Ateisti on vain rehellinen sen suhteen, että ei anna uskolle totuuden arvoa. Usko johonkin asiaan ei tee sitä todeksi.

Itseasiassa ateismikaan ei ole rationaalinen valinta vakaumuksellee, vaan on agressiivinen liikahdus agnostikosta todistusaineiston tarjoaman todennäköisimmän selityksen ottamiseen faktana. Tämä on vain suoraan vastarintaa uskovaisille, jotka eivät osaa pitää omaa suutaan kiinni.

Eihän niissä rauhallisissa uskovissa mitään vikaa ole, kunhan tajuavat pitää uskonsa siellä kotonaan.

kuuli myös ääniä. Lääkäri sanoo, että pitää vaihtaa lääkitystä.