😟🍮🥨sanotaan kansan viisauksissa. Kuten myös: Ennen olin nuori ja nätti. Nyt vaan nätti.
Kovasti olen yrittänyt totutella uuteen peilikuvaani. Minullahan ei ole ollut lyhyttä tukkaa sitten alaluokkien jälkeen. Välillä naurattaa ja välillä harmittaa kun omasta mielestäni näytän hassulta. Se ajatus sentään lohduttaa, että jos hän on minusta kiinnostunut niin se ei johdu ulkonäöstäni. Enhän mikään seurapiirikaunotar ollut ennen hiusten lyhentämistäkään😍
Kovasti olen yrittänyt totutella uuteen peilikuvaani. Minullahan ei ole ollut lyhyttä tukkaa sitten alaluokkien jälkeen. Välillä naurattaa ja välillä harmittaa kun omasta mielestäni näytän hassulta. Se ajatus sentään lohduttaa, että jos hän on minusta kiinnostunut niin se ei johdu ulkonäöstäni. Enhän mikään seurapiirikaunotar ollut ennen hiusten lyhentämistäkään😍
Vastaukset 10
Vanhimmat
Voin kertoa sinulle tarinan joka voisi lohduttaa sinua.
Minä rakastuin joskus kauan kauan sitten naiseen, joka on maailman kaunein nainen ja maailman seksikkäin nainen. Näinhän vois kuvitella että olen nyt onnellinen mutta en ole koskaan ollut näin onneton kuin hänen kanssaan. Hän ei sisällä yhtään mitään muuta kuin pahuutta pahimmasta päästä. Hän on loukannut minua eniten kuin kukaan koskaan on minua loukannut. Nykyisin olen ymmärtänyt että en ikinä edes harkitse korjata suhdetta hänen kanssaan. Voisin kuvitella että rakastun joskus johonkin joka ei olisi niin hyvännäköinen mutta luonne ja käytös olisi hyvä niin silloin myös suhde on onnistunut.
Totta on tuo, että suhteessa luonne ja käytös ovat tärkeät. Usein vain sen ulkonäön perusteella valitaan kehen halutaan tutustua lähemmin. Ja kai se naisen perusluonteeseen kuuluu, että sen mielitietyn edessä haluaa näyttää nätiltä. Se näkyy korostetusti hääpäivänä kun morsian pynttäytyy epäkäytännöllisiin mutta söpöihin hörhelöihin.
Kauneus on katsojan silmissä, mutta jokaisessa ihmisessä on jotain kaunista ja hyvää. Elämä kiitää eteenpäin, eikä minua itseäni häiritse se juuri yhtään, monet ihmettelee miten niin et halua olla 20v. No en ikinä.. Olen niin super tyytyväinen ikääni, kokoajan järkevämpi, olin melko pentu vielä 30v, et hirvittää mitä tuli tehtyä. Tietenkin se kivalle tuntuu, kun ihmiset sanoo, et ole muuttunut juuri yhtään 20v, mutta en haluaisi olla niin nuori. Ei rakkaus perustu ulkoisiin tekijöihin vaan ihan muuhun! Rakkaus on syvempää. Arvostan kovasti ihmisiä jotka valitsee ihmisen luonteen perusteella ei ulkonäön💪 heissä on voimaa!
Nykyaikana ulkonäkö on ihan liian korostettu. Telkkarin realityihin valitaan ulkonäön perusteella. Naisillakin täytettä siellä sun täällä. Eikä esiintyjien käytöskään kovin tavallista ole. Sillä luodaan vääränlaista mielikuvaa nuorille. Sitten on vielä näitä deittisovelluksia, joissa kaveri valitaan ulkonäön perusteella. Niinkuin vaikka joku Tinder. Ulkonäkö tulee synnyinlahjana. Se on sellainen kuin on. Sisin on tärkeämpää ja sitä voi halutessaan kehittääkin.
Jos kauneus on katsojan silmissä, niin sitten mä olen oikeasti ruma, kun niin monet on sen mulle suoraan sanoneet. Ja iän myötä on mun rumuus vaan lisääntynyt, nykyään olen nykyään vanha, ruma kurppa. Mä en ollut nätti edes silloin, kun oli pitemmät hiukset ja koenkin, ett mun näköisen kohdalla on se ja sama millaset hiukset on, mitä nyt yks tuttu haukkui nekin karsean näköiseksi niinkuin mun vaatteetkin. Eipä tuon tutun tarvi mua enää ikinä katsella, ei hänelle viitsi aiheuttaa enempää traumoja mun ulkonäöstä. Mä en ketään kiinnosta rumuuteni takia, silloin ei mun pukeutumisella tai hiuksillakaan ole mitään merkitystä tai väliäkään, eikä se mun kasvojen rumuus tyyliä muutamalla mihinkään häviä.
Minkälaisia tuttavia sulla oikein on. Ei ihmisiä pitäisi ulkonäön perusteella arvostella. Jos vaatteissa on olevinaan vikaa niin senkin voi esittää nätisti: "sinulle sopisi patemmin ...". Naamavärkistä varsinkaan ei kannata sanoa mitään, kun sellaiselta se näyttää minkä syntymälahjana on saanut. Jos itelke peilikuva tuottaa harmia niin kirkasvärinen huulipuna auttaa. Se vue katsojan huomion huuliin ja hän unohtaa tarkkailla muuta.
Mulla nuo hiukset on vähän liikaa huomion keskipisteenä. Liian hyvä muisti kun on niin muistan miten ekalla luokalla rutistin kolikkoja kädessäni mennessäni kampaajalle. Jännittikin mennä yksinäni sellaiselle asialle. Kampaaja ei onneksi kysynyt mitään. Istutti vain tuoliin ja napsi kiireellä hiukset lyhyeksi . Sitten kävelin taas sen pari kilsaa kotiin. Äiti oli siellä tuimannäköisenä ja sanoi että tukkani oli kuin "kanan perse". Sillä piti sitten seuraavana päivänä mennä koulun kevätjuhlaan. Mieli ei ollut yhtään juhlava 🤔
Mun mielestä ei kannattaisi ruveta toista neuvomaan pukeutumisessa, paitsi jos toinen on neuvoja vaille, koska jokaisella on oma vaatemaku ja jos rupeaa toisen mieliksi pukeutumaan eri tyyliin, niin voi oikeasti ahdistua, kun ei koe tyyliä omakseen. Jokainen varmaan muistaa lapsuudesta tai nuoruudesta, kun äiti sanoi millaset vaatteet pitää päälle laittaa ja ei auttanut sanoa ettei jostain vaatteesta tykännyt. Mä en muuten tykkää kirkkaanvärisistä huulipunista, enkä halua korostaa suunseutua, kun ei ole kauniit huulet ja on kiusattu aikoinaan rumista hampaistakin.
Olihan se lapsena kokemus, kun tukka leikattiin lyhyemmäksi, tais olla ett kotona leikattiin, eikä lopputulos ollut mikään nätti. Mä olen tarkka miten leikkautan tukkani, kun oli nuorempana pitemmät hiukset, kävin vaihteen vuoksi yhdessä kotikampaamossa pehmennyksen ottamassa. Voin sanoa ettei mennyt kuin Strömsössä, oli aivan järkyttävän näköinen lopputulos, hyvä ettei itku tullut, piti käydä tutussa kampaamossa korjauttamassa leikkausta ja muuttaa malliakin, en toista kertaa käynyt siellä kotikampaamossa.
Hiusten leikkaus ja käsittely on sellainen manööveri, että on kiva jos saa juuri sellaiset kuin haluaa. Niinkuin kampaajakin eilen sanoi niin ihmiset vaihtaisi hiustyyliä useammin jos hiukset kasvaisivat nopsemmin. Mulla on nyt just sellainen tukka kuin halusin koska näytin kännystä malliksi ministeri Saarikon hiuksia. Täällä maalla on luottokampaaja, jolle uskalsin moisen muutoksen antaa tehtäväksi.
Olet oikeassa tuon vaatteissa neuvomisen suhteen. Espanjan vaatetaivaassa liikkuessani kuuntelin liikaa veljen vaimon neuvoja. Lopulta jaoin niitä vaatteita tuliaisiksi täällä, kun itse harrastan enemmän käytännöllistä pukeutumista kuin naisellisia röyhelöitä. Yksi bling bling yöpuku jäi missä on ylimakea säihkyvä eiffeltorni etumuksessa.
Ketä kaipaat, luonasajatus. Ja mistä maakunnasta
Miestä johon tutustuin ylitöissä ja me molemmat Espoosta.