Kiinnostavinta em. on ehkä se, että Kauko-idässä ammattilaiset uskaltavat
eri tavalla riskata uransa:
Korean naval architects have confirmed that a barge with the Ark’s
dimensions would have optimal stability. They concluded that if the wood
were only 30 cm thick, it could have navigated sea conditions with waves
higher than 30 m (S.W. Hong et al., “Safety investigation of Noah’s Ark in
a Seaway”, CEN Technical Journal 8(1):26–36, 1994. All the co-authors are
on the staff of the Korea Research Institute of Ships and Ocean
Engineering, Taijon.)
Jumala oli käskenyt Nooan tehdä 300 kyynärää pitkän, 50 kyynärää leveän ja
30 kyynärää korkean arkin ”honkapuista” (VT 1933). Arkin
rakennusmateriaali ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen kysymys kuin
kirkkoraamattu 1933 antaisi ymmärtää. Kuvaavaa on, että suomalainen VT
1992 ilmaisee asian: ”sypressipuusta”... Webster’s Encyclopedic Unabridged
Dictionary of the English Language 1989 määrittelee kyseisen heprean
kielen sanan ”GOPHER” tunnistamattomaksi puulajiksi. Ainakin NIV eli
englanninkielisen Raamatun New International Version kääntää kyseisen
sanan ruoko- tai kaisla-sanalla.
Kaisla-arkkia puolustavat tutkijat vetoavat siihen, että yli sadan metrin
pituisia puualuksia ei kokemuksen perusteella voisi käyttää. Tiettävästi
suurin koskaan rakennettu puualus, amerikkalainen Wyoming viime vuosisadan
lopulta, oli sata metriä pitkä. Aluksen suureen pituuteen liittyvien
riskien vuoksi sitä ei kuitenkaan koskaan käytetty valtamerellä.
Eräs toinen rakennusaines on kuitenkin ollut mitä ilmeisimmin käytetty jo
ammoisista ajoista Välimeren itäpään, Punaisenmeren, Persianlahden ja
Adeninlahden vesillä. Tämä on makeissa vesissä kasvava kaislaruoko.
Tällaisesta materiaalista valmistettuun koriinhan myös Mooseksen äiti oli
aikoinaan asettanut ”kauniin” pienokaisensa. (Myös oma Anna-tyttömme on
harvinaisen kaunis ja lahjakas lapsi. Suomenkielinen käänös ei kuitenkaan
tee oikeutta heprean alkutekstille.) Samaa materiaalia käytti myös
norjalainen tutkimusmatkailija Thor Heyerdahl kahdessa kaislalautassaan.
Heprealaisessa Vanhassa Testamentissa käytetään arkista toisinaan samaa
ruokoa tarkoittavaa sanaa teba, kuin Mooseksen kaisla-arkusta.
Genesistä pidemmälle yksityiskohtiin menevä Gilgamesh-eepos kertoo varsin
seikkaperäisesti arkin rungon keskeisen rakennusaineen olleen tiivistetty
ja lujitettu ruoko. Kaislarunkoiset alukset on vanhastaan myös lujitettu
ja tiivistetty vedenpitäviksi. Antiikin aikoina tiivistäminen tapahtui
piellä, eli hiekan läpi suodattumatta jääneiden bitumilähteiden
sitkeällä ”tislausjäännöksellä”. Lujittaminen tehtiin huokoisella ja
hienojakoisella kiviaineksella. Kaisla-arkki -löytöä on arvosteltu siitä,
ettei paikalta olla löydetty lainkaan kivettynyttä puuta. Yli satametrisen
puu-arkin on myös spekuloitu olleen rakennettu jostakin kadonneesta
jättiläispuun lajikkeesta, koska gopher-sanalla on sukupuuttoon kuollut
merkitys.
Gilgamesh-eepos kertoo arkin telakkana käytetyn suurta maakuoppaa ja
arkilla olleen noin 20 metriä paksun, massiivisen alaosan. Pohjan sanotaan
koostuneen ruokonipuista joiden pintaan jäävät osat käsiteltiin hohkakiven
ja bitumin seoksella ja kovetettiin soodalla kivikovaksi. Kyseessä olisi
siis ollut jonkinlainen komposiittirakenne. Kaisla-arkin kivettynyttä
muistuttava pinta tuntuisi sopivan keinotekoisesta kivestä valmistettuun
kuoreen. Voisi huomauttaa, että keinotekoisista kiviaineksesta - siis
betonista - tehdyt rahtilaivat ovat käytössä myös nykyään.
Oliko Arkki katamaraani? ”Tee arkkiin valoaukko ja tee se kyynärän
korkuiseksi” (VT 1933; Gen 6:16), tai ”rakenna arkkiin katto ja tee siitä
kyynärän verran kalteva” (VT 1992). Aukossa nouseva ja laskeva vesi olisi
voinut toimia eräänlaisen suuren hydraulipumpun tavoin. Se olisi voinut
myös hoitaa arkin ilmastointia ja viemäröintiä. Siitä olisi voitu kalastaa
ja siihen olisi valunut ylimääräinen sadevesi. Aukkoon olisi voinut myös
kiinnittää ankkurikivet köysineen vaivattomammin kuin ulkopuolelle. Aukkoa
ja ankkurikiviä oltaisiin edelleen voitu käyttää syvyyden luotaamisessa
veden laskeutuessa. Merenkulun puolesta ankkurikivien tärkein tehtävä
lienee ollut pitää aluksen suunta tuuleen nähden turvallisena, korkea perä
kohti tuulta. Tämä on tärkeää jottei alus olisi joutunut melko pitkänä ja
kapeana sivutuuleen. Ei riitä, että Nooan arkki ei saanut kaatua.
Matkustajat eivät myöskään olisi saaneet tulla merisairaiksi yli kuukauden
myräkässä. Paras malli tällaisesta aluksesta olisi varmaankin katamaraani,
kahdesta ponttoonista muodostettu lähes suorakaiteen muotoinen kellunta-
alus. Viimeiseksi, keskusaukon on esitetty toimineen jonkinlaisen
käänteisen kölin tapaan ja vaimentaneen arkin kääntyilyä voimakkaassa
aallokossa.
Genesis kertoo arkin pysähtyneen ”seitsemäntenä kuukautena, kuukauden
seitsemäntenätoista päivänä” (Gen 8:4), mutta vasta noin kaksi ja puoli
kuukautta myöhemmin vesi oli vähentynyt niin paljon että vuorten huiput
tulivat näkyviin (Gen 8:5). Tämä saattaa tarkoittaa, että arkki pysähtyi
paikoilleen ensiksi juuri ankkurikivien välityksellä. Raamatussa ei sanota
aivan ykskantaan, mikä oli arkin syväys eli kuinka syvällä arkki ui.
Vastauksen saattaa kuitenkin antaa pieni väärinkäännetty Genesiksen
jae: ”Viisitoista kyynärää vesi nousi vuorten yli, niin että ne
peittyivät” (7:20). Mikäli kyseinen noin 8 metrinen mitta kuvaisi
korkeimpien vuortenhuippujen päällisen vesikerroksen paksuutta, olisi
ilmaus vähintäänkin lapsellinen. Näin matalaan veteen arkki olisi voinut
myös saada pohjakosketuksen tai ainakin ajoankkurit olisivat voineet
tarttua pohjaan kiinni. Tuntuisi myös omituiselta mainita erikseen
sellainen seikka, joka toteutuu vain muutamissa paikoin aavaa.
Luonnollisimmalta kuulostaisi asettaa tämä tieto yhteyteen syväyksen
kanssa. Jakeen voisi ajatella kertovan kahdesta itsenäisestä
asiasta: ”Arkki kulki 15 kyynärän syvyydessä ja kaikki vuoret olivat veden
peitossa”.
Klassisista kirjailijoista eniten arkista kertoo todellakin kaldealainen
oppinut Berosus. Berosus oli babylonialainen pappi, tähtitieteilijä sekä
tietäjä, joka oli syntynyt noin vuonna 350 eKr. Hänen käytettävissään oli
Babylonian temppelikirjaston akkadin- ja sumerinkieliset savitaulut.
Aleksanteri Suuren jälkeen Berosus toimi Syyrian hovissa Antiokhus I:n
neuvonantajana sekä opettajana ja yritti välittää tietojansa uusille
isännilleen. Berosuksen alkuperäisiä, huonolla kreikankielellä
kirjoitettuja teoksia, ei tiedetä säilyneen, mutta niiden lyhennelmiä
esiintyy eri kirjoittajien, kuten kirkkoisä Eusebiuksen teksteissä.
Berosuksen vedenpaisumusta edeltäneen ajan kuningasluettelossa, joka
vastannee Raamatun patriarkkoja, Nooan nimenä on Ksisoutros. Luettelon
mukaan Nooa hallitsi kuninkaana 120 vuotta ennen vedenpaisumusta ja hän
oli 480-vuotias tullessaan kuninkaaksi Seetin sukuhaaraan. (Erään teorian
mukaan Kadonneessa Maailmassa kalenterin pituus oli ennen Aurinkokunnan
taivaankappaleiden kiertoratojen muutoksia vain 300 vuorokautta, jolloin
Nooa olisi tuolloin ollut tasan 144 000 vuorokauden ikäinen. Luku 12 ja
sen monikerrat ovat jokapäiväistä leipää juutalaisessa symboliikassa.
Selvää on se, että Raamatun mukaan Aurinkokalenteri ja Kuukalenteri olivat
alkujaan identtiset, vuosi oli siis 12x30 päivää eli 360 päivää pitkä.
Käsitys elää edelleen mm. ympyrän jakamisessa 360 asteeseen.)
Myös sumerin- ja akkadinkielisissä kertomuksissa on melko yleinen käsitys
siitä, että Nooa-hahmo oli ihmissiemenen pelastaja. Berosuksen
vedenpaisumustarinassa huomio kiinnittyy siihen, että Ksisoutroksen
seuraajat suorittivat tulvan jälkeisenä aikana monumentaalisia
rakennustöitä myöhäisempiin sukupolviin nähden. (He perustivat monia
kaupunkeja, rakensivat temppeleitä ja jälleenrakensivat Babylonin.)
Nämäkin hankkeet kalpenevat keisari Augustuksen aikana eläneen filosofin
ja Herodes Suuren ystävän Nikolaus Damaskenuksen vedenpaisumustarinan
urotekojen rinnalla.
Vrt. http://www.helsinki.fi/~pjojala/rakennelmat.htm
eri tavalla riskata uransa:
Korean naval architects have confirmed that a barge with the Ark’s
dimensions would have optimal stability. They concluded that if the wood
were only 30 cm thick, it could have navigated sea conditions with waves
higher than 30 m (S.W. Hong et al., “Safety investigation of Noah’s Ark in
a Seaway”, CEN Technical Journal 8(1):26–36, 1994. All the co-authors are
on the staff of the Korea Research Institute of Ships and Ocean
Engineering, Taijon.)
Jumala oli käskenyt Nooan tehdä 300 kyynärää pitkän, 50 kyynärää leveän ja
30 kyynärää korkean arkin ”honkapuista” (VT 1933). Arkin
rakennusmateriaali ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen kysymys kuin
kirkkoraamattu 1933 antaisi ymmärtää. Kuvaavaa on, että suomalainen VT
1992 ilmaisee asian: ”sypressipuusta”... Webster’s Encyclopedic Unabridged
Dictionary of the English Language 1989 määrittelee kyseisen heprean
kielen sanan ”GOPHER” tunnistamattomaksi puulajiksi. Ainakin NIV eli
englanninkielisen Raamatun New International Version kääntää kyseisen
sanan ruoko- tai kaisla-sanalla.
Kaisla-arkkia puolustavat tutkijat vetoavat siihen, että yli sadan metrin
pituisia puualuksia ei kokemuksen perusteella voisi käyttää. Tiettävästi
suurin koskaan rakennettu puualus, amerikkalainen Wyoming viime vuosisadan
lopulta, oli sata metriä pitkä. Aluksen suureen pituuteen liittyvien
riskien vuoksi sitä ei kuitenkaan koskaan käytetty valtamerellä.
Eräs toinen rakennusaines on kuitenkin ollut mitä ilmeisimmin käytetty jo
ammoisista ajoista Välimeren itäpään, Punaisenmeren, Persianlahden ja
Adeninlahden vesillä. Tämä on makeissa vesissä kasvava kaislaruoko.
Tällaisesta materiaalista valmistettuun koriinhan myös Mooseksen äiti oli
aikoinaan asettanut ”kauniin” pienokaisensa. (Myös oma Anna-tyttömme on
harvinaisen kaunis ja lahjakas lapsi. Suomenkielinen käänös ei kuitenkaan
tee oikeutta heprean alkutekstille.) Samaa materiaalia käytti myös
norjalainen tutkimusmatkailija Thor Heyerdahl kahdessa kaislalautassaan.
Heprealaisessa Vanhassa Testamentissa käytetään arkista toisinaan samaa
ruokoa tarkoittavaa sanaa teba, kuin Mooseksen kaisla-arkusta.
Genesistä pidemmälle yksityiskohtiin menevä Gilgamesh-eepos kertoo varsin
seikkaperäisesti arkin rungon keskeisen rakennusaineen olleen tiivistetty
ja lujitettu ruoko. Kaislarunkoiset alukset on vanhastaan myös lujitettu
ja tiivistetty vedenpitäviksi. Antiikin aikoina tiivistäminen tapahtui
piellä, eli hiekan läpi suodattumatta jääneiden bitumilähteiden
sitkeällä ”tislausjäännöksellä”. Lujittaminen tehtiin huokoisella ja
hienojakoisella kiviaineksella. Kaisla-arkki -löytöä on arvosteltu siitä,
ettei paikalta olla löydetty lainkaan kivettynyttä puuta. Yli satametrisen
puu-arkin on myös spekuloitu olleen rakennettu jostakin kadonneesta
jättiläispuun lajikkeesta, koska gopher-sanalla on sukupuuttoon kuollut
merkitys.
Gilgamesh-eepos kertoo arkin telakkana käytetyn suurta maakuoppaa ja
arkilla olleen noin 20 metriä paksun, massiivisen alaosan. Pohjan sanotaan
koostuneen ruokonipuista joiden pintaan jäävät osat käsiteltiin hohkakiven
ja bitumin seoksella ja kovetettiin soodalla kivikovaksi. Kyseessä olisi
siis ollut jonkinlainen komposiittirakenne. Kaisla-arkin kivettynyttä
muistuttava pinta tuntuisi sopivan keinotekoisesta kivestä valmistettuun
kuoreen. Voisi huomauttaa, että keinotekoisista kiviaineksesta - siis
betonista - tehdyt rahtilaivat ovat käytössä myös nykyään.
Oliko Arkki katamaraani? ”Tee arkkiin valoaukko ja tee se kyynärän
korkuiseksi” (VT 1933; Gen 6:16), tai ”rakenna arkkiin katto ja tee siitä
kyynärän verran kalteva” (VT 1992). Aukossa nouseva ja laskeva vesi olisi
voinut toimia eräänlaisen suuren hydraulipumpun tavoin. Se olisi voinut
myös hoitaa arkin ilmastointia ja viemäröintiä. Siitä olisi voitu kalastaa
ja siihen olisi valunut ylimääräinen sadevesi. Aukkoon olisi voinut myös
kiinnittää ankkurikivet köysineen vaivattomammin kuin ulkopuolelle. Aukkoa
ja ankkurikiviä oltaisiin edelleen voitu käyttää syvyyden luotaamisessa
veden laskeutuessa. Merenkulun puolesta ankkurikivien tärkein tehtävä
lienee ollut pitää aluksen suunta tuuleen nähden turvallisena, korkea perä
kohti tuulta. Tämä on tärkeää jottei alus olisi joutunut melko pitkänä ja
kapeana sivutuuleen. Ei riitä, että Nooan arkki ei saanut kaatua.
Matkustajat eivät myöskään olisi saaneet tulla merisairaiksi yli kuukauden
myräkässä. Paras malli tällaisesta aluksesta olisi varmaankin katamaraani,
kahdesta ponttoonista muodostettu lähes suorakaiteen muotoinen kellunta-
alus. Viimeiseksi, keskusaukon on esitetty toimineen jonkinlaisen
käänteisen kölin tapaan ja vaimentaneen arkin kääntyilyä voimakkaassa
aallokossa.
Genesis kertoo arkin pysähtyneen ”seitsemäntenä kuukautena, kuukauden
seitsemäntenätoista päivänä” (Gen 8:4), mutta vasta noin kaksi ja puoli
kuukautta myöhemmin vesi oli vähentynyt niin paljon että vuorten huiput
tulivat näkyviin (Gen 8:5). Tämä saattaa tarkoittaa, että arkki pysähtyi
paikoilleen ensiksi juuri ankkurikivien välityksellä. Raamatussa ei sanota
aivan ykskantaan, mikä oli arkin syväys eli kuinka syvällä arkki ui.
Vastauksen saattaa kuitenkin antaa pieni väärinkäännetty Genesiksen
jae: ”Viisitoista kyynärää vesi nousi vuorten yli, niin että ne
peittyivät” (7:20). Mikäli kyseinen noin 8 metrinen mitta kuvaisi
korkeimpien vuortenhuippujen päällisen vesikerroksen paksuutta, olisi
ilmaus vähintäänkin lapsellinen. Näin matalaan veteen arkki olisi voinut
myös saada pohjakosketuksen tai ainakin ajoankkurit olisivat voineet
tarttua pohjaan kiinni. Tuntuisi myös omituiselta mainita erikseen
sellainen seikka, joka toteutuu vain muutamissa paikoin aavaa.
Luonnollisimmalta kuulostaisi asettaa tämä tieto yhteyteen syväyksen
kanssa. Jakeen voisi ajatella kertovan kahdesta itsenäisestä
asiasta: ”Arkki kulki 15 kyynärän syvyydessä ja kaikki vuoret olivat veden
peitossa”.
Klassisista kirjailijoista eniten arkista kertoo todellakin kaldealainen
oppinut Berosus. Berosus oli babylonialainen pappi, tähtitieteilijä sekä
tietäjä, joka oli syntynyt noin vuonna 350 eKr. Hänen käytettävissään oli
Babylonian temppelikirjaston akkadin- ja sumerinkieliset savitaulut.
Aleksanteri Suuren jälkeen Berosus toimi Syyrian hovissa Antiokhus I:n
neuvonantajana sekä opettajana ja yritti välittää tietojansa uusille
isännilleen. Berosuksen alkuperäisiä, huonolla kreikankielellä
kirjoitettuja teoksia, ei tiedetä säilyneen, mutta niiden lyhennelmiä
esiintyy eri kirjoittajien, kuten kirkkoisä Eusebiuksen teksteissä.
Berosuksen vedenpaisumusta edeltäneen ajan kuningasluettelossa, joka
vastannee Raamatun patriarkkoja, Nooan nimenä on Ksisoutros. Luettelon
mukaan Nooa hallitsi kuninkaana 120 vuotta ennen vedenpaisumusta ja hän
oli 480-vuotias tullessaan kuninkaaksi Seetin sukuhaaraan. (Erään teorian
mukaan Kadonneessa Maailmassa kalenterin pituus oli ennen Aurinkokunnan
taivaankappaleiden kiertoratojen muutoksia vain 300 vuorokautta, jolloin
Nooa olisi tuolloin ollut tasan 144 000 vuorokauden ikäinen. Luku 12 ja
sen monikerrat ovat jokapäiväistä leipää juutalaisessa symboliikassa.
Selvää on se, että Raamatun mukaan Aurinkokalenteri ja Kuukalenteri olivat
alkujaan identtiset, vuosi oli siis 12x30 päivää eli 360 päivää pitkä.
Käsitys elää edelleen mm. ympyrän jakamisessa 360 asteeseen.)
Myös sumerin- ja akkadinkielisissä kertomuksissa on melko yleinen käsitys
siitä, että Nooa-hahmo oli ihmissiemenen pelastaja. Berosuksen
vedenpaisumustarinassa huomio kiinnittyy siihen, että Ksisoutroksen
seuraajat suorittivat tulvan jälkeisenä aikana monumentaalisia
rakennustöitä myöhäisempiin sukupolviin nähden. (He perustivat monia
kaupunkeja, rakensivat temppeleitä ja jälleenrakensivat Babylonin.)
Nämäkin hankkeet kalpenevat keisari Augustuksen aikana eläneen filosofin
ja Herodes Suuren ystävän Nikolaus Damaskenuksen vedenpaisumustarinan
urotekojen rinnalla.
Vrt. http://www.helsinki.fi/~pjojala/rakennelmat.htm
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sumeriassa tapahtui useita melko isoja jokien tulvimisia kolmannella vuosituhannella ennen ajanlaskun alkua. Leonard Woolleyn löytämä tulvakerros Ur:n alueella syntyi samaan aikaan kuin tulva Ninevehissa, mutta ajoittuu myöhäiseen ubaidiseen aikakauteen. Ubaidin ajan tulva olisi ollut liian varhainen ollakseen ZIusudran tulva, minkä arkeologi Max Mallowan ajoitti myöhempään Jemdet Nasr:n aikakauteen. Tämä tulvakerros ajoitettiin radiohiilimenetelmällä aikaan 2900 vuotta ennen ajanlaskunalkua ja vastaa tulvakerrostumia jotka sijaitsevat Sumerialaisten kaupunkien Shuruppak, Uruk:n lähellä.
Sumerien kuningaslistan mukaan, legendaarinen kuningas nimeltä Ziusudra eli Shuruppakissa tulvan aikaan. On olemassa myös tulvamyytti kyseisestä kuninkaasta jolla on paljon yhtäläisyyksiä Genesiksen kertomukseen nähden: Shuruppak oli myös tulvan sankari Gilgameshin mukaan jne. Gilgameshin myytti kehittyi aiemmasta Atrahasis eepoksesta mikä on myös erittäin samanlainen Genesiksen kertomuksen kanssa. Kuusi tällaista muinaista lähi-idän tulvakertomusta omaa huomattavan samanlaisia ominaisuuksia Genesiksen vastaavan kanssa, mikä viittaa selvästi siihen, että Genesiksen tulvakertomus pohjaa Euphrat-virran tulvintaan n. 4900 vuotta sitten.